Käyn siis arkisin kerran päivässä työntämässä juoksukärryjä
reilun tunnin verran. En nyt sentään (hah) ihan joka päivä, sillä mies tekee
nelipäiväistä työviikkoa ja usein pidän ainakin yhden päivän treenittömänä.
Vapaaseen ei toki ole sinänsä tarvetta, kun treenit ovat niin kevyitä, mutta
jalkapohjat ovat olleet jo useamman viikon arat, joten joskus niille pitää
antaa lepoakin ja välillä nuo päiväunet kuluvat autossa, leikkipuistossa jne.
Toiveena on, että kuopus nukkuisi lenkin aikana reilun tunnin ja esikoinen jos
niin haluaa (nukkuu yllättävän usein, vaikkei muuten ole pitkään aikaan
päikkäreitä juuri nukkunut).
Suurin osa lenkeistä on mennyt ihan reippaasti kävellessä,
mutta noin kerran viikkoon olen taittanut osan matkasta juosten. Koska kärryjen
kanssa on vielä toistaiseksi ollut melko raskasta juosta, olen esimerkiksi
juossut pelkät tasaiset pätkät ja kävellyt mäet. Muutaman kerran on tullut
juostua paluumatkat ja pari tehokkaampaakin juoksutreeniä on jo tehty. Ensimmäinen
tehotreeni sisälsi alku ja loppukävelyjen lisäksi puolisen tuntia reippaita
vetoja kahden lampunvälin verran samanpituisilla kävelypalautuksilla. Toisella
kertaa tein vauhtileikittelyn, jossa juoksin reippaasti vähän pidempiä pätkiä
ja kävelin sen verran että palauduin. Kolmas kerta antaa vielä odottaa itseään.
Silloin kun treenaamaan pääsee ilman lapsia, olen pääasiassa
käynyt pyöräilemässä. Toistaiseksi on tullut liikuteltua pelkästään maastopyörää,
useimmiten metsäpolkuja pitkin. Meno on yhä kömpelöä ja arastelen ihan liikaa
(eli nousen liian helposti pyörän päältä pois), mutta selvää parannusta on jo
sentään tapahtunut kauden ekaan maastopyöräilykertaan verrattuna (jolloin mm.
halailin aluskasvillisuutta ihan helpossa paikassa). Aika menee maastossa ihan
huomaamatta, joten toivottavasti sinne pääsee taas pian.
Viime viikolla lepäilin maanantain, tiistaina kävin
kävelemässä, keskiviikkona reippailtiin kisakaveri J:n kanssa kävellen suuri osa
matkasta, mutta juostiin sentään osa ja torstaina pääsin maastoon pyöräilemään, kun
mies oli vapaalla. Sekä keskiviikkona että torstaina kuopus nukkui kaksien
ensimmäisten päiväunien aikana vain noin 50 minuuttia/päiväunet ja oli
muutenkin koko päivän kitisevä/itkuisa (eivätkä yötkään olleet paremmasta
päästä). Palautettiinkin sitten torstaina illalla kuopuksen lääkitys, joka oli
tauolla muutaman viikon ja ainakin perjantain kuopus nukkui huomattavasti paremmin.
Kun olin perjantain lenkillä kävellyt tunti 15 minuuttia (ja kuopus nukkunut tunnin) pystyin hieman
rentoutumaan ja uskalsin juosta loppumatkan (herää helpommin juostessa). Voi
olla, että kuopus heräsikin vartin kuluttua, aloitti nimittäin liikehdinnän,
mutta kun pipo oli silmillä, en nähnyt olivatko ne auki vai eivät. Päätin juosta
kunnes huuto alkaa päästäkseni mahdollisimman nopeasti kotiin, mutta huutoa ei
kuulunut, joten epäilen, että oli kuitenkin liikehdinnästä huolimatta unessa.
Vajaan kilometrin päässä kotoa laitoin aurinkosuojan esikoisen pyynnöstä
takaisin ja korjasin samalla pikkuneidin pipon, jolloin toki heräsi
viimeistään. Tyytyväisinä olivat kärryissä vielä loppumatkan. Voi, että tuli
hyvä fiilis! Lauantai meni lepäillessä ja sunnuntaina ulkoilutin taas maastopyörää.
 |
| Yhteislenkki kisakaveri J:n kanssa |
