Yliopistolla on kumma tapa sijoitella kursseja painottaen
yhtä lukuvuoden neljästä periodista ja niinpä saan nyt tammi- ja helmikuun ajan
ahkeroida neljän kurssin kimpussa. Onnekseni luennot on sentään sijoitettu
niin, ettei yliopistolla tarvitse ihan joka päivä hengailla; maanantaisin ja
tiistaisin luentoja on aamusta iltaan. Tiistaisin pääsen vasta kuudelta ja
niinpä maanantai on ainoa päivä, jolloin miehen on mahdollista ehtiä arkena pumppi-tunnille
(tunteja tarjolla vain ma ja ti). Tämä taasen tarkoittaa sitä, että
maanantaista tulee minulle nyt toistaiseksi treenitön päivä. Kahta treenitöntä
päivää en halua peräkkäin pitää ja niinpä tarkoituksenani on suunnata
tiistaisin suoraan luennoilta crossfit-salille wodia tekemään. Koska lapsiakin
olisi kiva nähdä päivän aikana, sovimme, että tiistaisin syön lasten kanssa
aamupalan kotona ja vien lapset hoitoon vasta esikoisen eskarin alkaessa
yhdeksältä.
Toissa viikon maanantaista tuli siis sovitusti lepopäivä ja
tiistaina raahauduin suunnitelmien mukaisesti suoraan luennoilta
crossfit-salille wodia tekemään. Oli todella vaikea jaksaa lähteä ja ikävä
tyttöjä, mutta toki heti kun pääsin treenaamaan tuntui treeni hyvältä. Keskiviikkonakin
kävin tekemässä wodin. Sekä tiistaina että keskiviikkona oli ohjelmassa mm.
valakyykkyjä (=tanko suorilla käsillä kyykyn ajan), joka tuntuu teknisesti
todella vaikealta (meinaa väistämättä pettää tasapaino). Taas yksi liike, jota
olisi hyvä harjoitella kotona ahkerasti (sitä odotellessa...). Torstaina oli lepopäivä ja perjantaina vaihteeksi
wodi, jossa yläkroppa pääsi mukavasti töihin.
Lauantaille oli luvassa vähän erikoisempaa menoa, nimittäin
Kunnon Kaipuu blogin Minttu (http://kunnonkaipuu.blogspot.fi/) juhlisti nelikymppisiään kahden tunnin
maratonspinningillä, josta Minttu veti itse (ekaa kertaa ikinä!!!) jälkimmäisen
tunnin. Kutsun bileisiin sain J:n kautta ja konsepti kuulosti niin hienolta,
että tottakai ilmoittauduin mukaan. Minttua itseään en ollut aiemmin tavannut,
vaikkakin olemme olleet melko monesti samoissa tapahtumissa (mm.
Loppiaisrogassa ja Synkässä Syysunelmassa). Mintun blogi sen sijaan oli
entuudestaan tuttu ja olenkin eksynyt sinne aina kaivatessani piristävää
luettavaa.
”Yllättäen” olin jo ensimmäisen tunnin jälkeen ihan
litimärkä hiestä, koska olin tietysti polkenut kohtuullisen tehokkaasti ja
toisekseen, koska spinningsalin ilmastointi ei toiminut ihan moitteettomasti. Toisen
tunnin alussa jännitti hieman Mintun puolesta. Itsehän en olisi kuuna päivänä
uskaltanut vetää spinning-tuntia edes muutamalle ystävälleni, saati lähes
täydelle salille. Tunti oli kuitenkin todella hyvä. Pidin erityisesti siitä,
että Minttu pisti meidät polkemaan pitkiä ”nousupätkiä” alhaalla istuen. Tämä
simuloi mielestäni parhaiten pidempien kisojen (esim. multisport)
pyöräilyosuuksia eli niitä raivostuttavan pitkiä ylämäkiä, mitä ei vaan millään
jaksa polkea seisaalleen ja jotka eivät tunnu loppuvan koskaan (ja jos
loppuvatkin, niin uusi alkaa takuulla heti mutkan takaa). Spinningin jälkeen
oli pyörän lisäksi pyyhittävä myös lattia ja J totesikin jotenkin näin ”näytät
ihan kamalalta” (onneksi sillä ei ollut kameraa).
 |
| Gps:n tallentamat kiemurat sunnuntain polkujuoksulenkiltä (21.1.2018). |
Viikon viimeisen treenin tein yhdessä J:n kanssa.
Juoksenneltiin keskuspuistossa pääasiassa polkuja pitkin nautiskelu vauhtia.
J:llä oli sokerit vähän korkealla, mikä vaikutti J:n jaksamiseen, mutta siitä
huolimatta piti välillä muistuttaa, ettei meidän välttämättä tarvitse kaikkia
keskuspuiston ylämäkiä käydä kiipeämässä ja on ihan ok juosta välillä
hitaastikin. Oli todella kivaa juosta yhdessä ja nähtiinpä juostessa myös
haukka metsästämässä (ihan läheltä), mahtavaa! Koko lenkin kestoksi tuli noin 2
h ja siten viikkoon tuli yhteensä 7 h treeniä.
 |
| Samaisen polkujuoksulenkin nopeuskäyrät. Ohut katkoviiva edustaa lenkin keskivauhtia (7'38 min/km) ja sen alapuolella on vauhti ollut hitaampi ja yläpuolella nopeampi. Nopeuskäristä päättelisin, että muutama ylämäki on juosta tuossa noin 40 minuutin ja reilun tunnin välillä (tai sitten ollaan oltu muuten vaan todella hitaita). |
Treeniaikataulut pitivät kokonaista yhden viikon ajan,
sitten oli viime viikon vuoro. Maanantaina mies huomasi treenipaikalle
päästyään, ettei ottanutkaan salikorttiaan mukaan ja palasi suoraan kotiin.
Sovimme, että minä lähdenkin sitten tekemään wodia ja mies juoksee tiistaina
treenivuorollani. Nopeasta lähdöstä huolimatta treenit sujuivat ihan hyvin. Tiistaina
heräsin aamuyöllä ja huomasin mahassani tuntuvan vähän oudolta. Noin tunnin
päästä tästä istuin vessassa ja halailin ämpäriä. Tottakai, kun sekä eskarissa
että päiväkodissa on vatsatautia liikkeellä, perheestämme sairastun
ensimmäisenä minä...Ennen lasten heräämistä ehdin vielä oksentamaan toisenkin
kerran, sitten olinkin jo niin väsynyt, että painuin suoraan nukkumaan.
Kymmenen aikaa heräsin uudelleen todetakseni, että a) on taas käytävä
oksentamassa ja b) damn it, mies varmaan vei lapset jo kahdeksaksi (kuten
veikin). Sitten horjuin vielä uudelleen unille. Puolen päivän maissa heräsin
seuraavan kerran ja koska olo oli jo ihan hyvä, join vähän mehua ja
mustikkakeittoa. Olo pysyi tämänkin jälkeen hyvänä ja niinpä aloitin opiskelut.
Aamupäivä oli mennyt käytännössä syömättä ja vatsa oli takuulla tyhjä eli loistava
tilaisuus tehostaa laihdutusta! Tosin minähän tietysti totesin, että nyt voin
kyllä syödä ihan mitä haluan ja vetelinkin loppuillan vuoroin suklaata ja
vuoroin juustopäällysteisiä hapankorppuja suuhuni...
Keskiviikkona totesin ettei trenaaminen tunnu vielä hyvältä
idealta, vaikka muuten tunsinkin itseni terveeksi. Jätin vielä torstainakin
treenit välistä, mutta perjantaina suuntasin crossfit-salille wodia tekemään.
Vuorossa oli tempauksia, boxihyppyjä sekä kuntopallon heittoa ja sanotaanko
vaikka, että etenkin tempauksen tekniikassa on vielä aika paljon parantamisen
varaa. Tykkäsin treenistä kuitenkin kovasti ja tulihan siinä (viimeistään
metconin aikana) hiki.
Lauantaina iltapäivällä lähdin juoksemaan, tavoitteena noin
1.5 tunnin lenkki. Ensimmäisen kilometrin aikana totesin, että voisin yhtä
hyvin säästää vähän aikaa (vieraita oli tulossa illalla) ja juosta lenkin
tv-reippaana, niinpä nostin vauhtia. Vauhdin ylläpito sujui kohtuullisen hyvin,
lukuunottamatta yhtä ylämäkeä, jolloin unohdin keskittyä reippaasti juoksemiseen.
Viimeisten noin kolmen kilometrin kohdalla haaveilin kyllä koko ajan olevani
perillä (kumma). Juostuani reippaasti yhteensä 11 kilometria (~5'30 min/km), olin vihdoin Alepan
pihalla ja vaihdoin kävelyksi. Ostettuani kaksi kassilta elintarvikkeita iltaa
varten, lähdin kävelemään kotiin päin. Alunperin olin suunnitellut juoksevani,
mutta totesin kävelyn riittävän varsin mainiosti palautteluun, ostoskassien
kanssa juokseminen ei jotenkin yllättäen houkutellut.
Sunnuntaille olin
suunnitellut pidempää treeniä, jossa juoksisin crossfit-salille tekemään
omatoimitreeniä ja samalla tavalla takaisin. Vaatteidenvaihtorumba ja
tavaroiden raahaaminen alkoi päivän edetessä kuitenkin kuulostamaan koko ajan
vähemmän houkuttelevalta ja päädyin lopulta ihan perinteiselle parin tunnin
juoksulenkille. Kotiin päästyäni oli niin kova nälkä, että hyvistä aikeista
huolimatta jätin renkaissa roikkumiset ja seinäkyykyt odottamaan jotain toista
päivää ja suuntasin keittiöön. Treeniä kertyi koko viikon ajalta vain reilut
viisi tuntia, kiitos ylimääräisen lepopäivän.
