Tänä kesänä Kainuun rastiviikoilla yksi kavereistani kyseli
blogini perään. Palatessani lukemaan vanhoja tekstejäni, sain huomata niistä
olevan apua nykyisen tilanteen hahmottamisessa (”ai, mulla on ennenkin
kipeytynyt jalkapohjat juostessa”). Lisäksi löysin vihdoinkin tavoitteen tälle
syksylle, joten tuntui ihan mielekkäältä palata taas kirjoittamisen pariin.
Viime vuosi meni jotenkin alakanttiin treenien osalta, en
oikein saanut itseäni motivoitua etenkään kesän jälkeen. Syksyllä ja talvella
sain treenattua lähinnä salilla (kuntosali, pump, spinning, crosstraining...),
ulkona treenaaminen ei juuri huvittanut ellei sää ollut aivan loistava. Onneksi
kuitenkin ihana kisakaverini J sekä J:n kautta tuntemani toinen
multisporttailija P, jaksoivat ulkoiluttaa minua yhteislenkkien muodossa silloin
tällöin, joten edes joskus tuli vähän juostua tai pyöräiltyä.
Tämän vuoden keväällä päätin nostaa treenimotivaatiotani
ilmoittautumalla johonkin kiinnostavaan kilpailuun. Tämä lähti kuitenkin ”vähän
käsistä” ja lopulta huomasin ilmoittautuneeni kolmeen kilpailuun, jotka kaikki
olivat toukokuussa. Toukokuun aluksi kävin juoksemassa Bodom trailin lyhyemmän version
(12 km), jossa aikaa vierähti noin 1h 26 min (1:25:55). Lämmittelyksi poljimme
miehen kanssa kisapaikalle (~10 km) ja palauttelut sai hoidettua polkemalla
takaisin kotiin. Viikko tästä ajoimme J:n kanssa multisporttailemaan Siuntioon.
Sijoitus oli naisten sarjassa 2, kiitos J:n suunnistustaitojen ja vetoavun.
Toukokuun lopussa osallistuin vielä yhdessä kuopukseni kummin kanssa Vantaan
Extremeruniin, jonka juokseminen on ollut haaveenani jo vuodesta 2011. Kisa on
vaan aina osunut päällekkäin jonkun muun kilpailun tai tapahtuman (mm. kälyn
häät, esikoisen odotus...) kanssa ja vasta tänä vuonna oli mahdollisuus
osallistua. Aikaa tuolla noin 16 km matkalla kului 1:46:10. Juoksu kulki ihan
hyvin, mutta kuten jo ennakolta osasin odottaa, olin todella hidas kaikilla
esteillä, joissa etäisyys maasta oli suuri ja niitähän riitti. Kaiken kaikkiaan
kuitenkin mahtava toukokuu.
 |
| Likaisena, mutta onnellisena Vantaan Extremerunin jälkeen. (ps. kuvassa esiintyvä henkilö on luultavimmin jatkossakin tämän blogin kuvissa yhtä epäedustavan näköinen, pahoittelut) |
Kesäkuun jouduin pyhittämään töille ja opinnoille, joten treenit jäivät vähiin
ja treenasinkin maksimissaan kolme kertaa viikossa. Niinpä kunto laski kuin
lehmän häntä. Heinäkuussa lomien alettua palasin treenaamaan ihan kunnolla,
joskin pääasiassa peruskestävyyttä joko juosten, pyöräillen tai suunnistaen. Heinä-elokuun vaihteessa aloin etsimään jotain mukavaa, mutta
haastavaa, kilpailua syksylle. Tämä tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi, jotenkin
ei meinannut löytyä sitä omaa juttua. Kriteerinä oli, että kisa pitää olla
mahdollinen suorittaa, muttei itsestään selvästi läpäistävissä tai sitten
jotain todella erikoista. Useamman päivän pähkäilyn jälkeen alkoi tuntumaan
siltä, ettei mitään todella inspiroivaa tule löytymään. Maraton minulla
kuitenkin on yhä juoksematta ja sellainenhan on täällä syyskuussa tarjolla ihan
lähistöllä. Aikaa tuohon maratoniin oli tuolloin vain noin 7 viikkoa, joten
kyllähän siinä haastetta tuntui olevan. Lisäksi houkutteli ajatus maratonin
juoksemisesta jollain ei niin perinteisellä reitillä eli hiekkatiet ja mäkinen
reitti toimivat myös inspiraatioina. Olisihan täällä toki ollut tarjolla ihan
Nuuksion poluilla juostava maratonkin, mutta siihen oli onnekseni jo mennyt
ilmoittautumisaika ohi (maaliin tuskin olisin tuosta kisasta päässyt ainakaan
ilman paareja).
Tein siis päätöksen osallistua Espoon Rantamaratonille,
jolloin mieheni nappasi kirjahyllystämme pari maraton/juoksuaiheista kirjaa ja
taikoi minulle 7 viikkoa kestävän maratonohjelman. Päätimme, että ohjelma
tehdään aluksi alle 4 tunnin aikatavoitteella (eli noin 5 min 40 s/km) ja muutaman
viikon treenin jälkeen katsellaan tavoitetta uudelleen. Päätavoitteena on
kuitenkin koko ajan itse maratonin juokseminen, aikatavoite on vasta toisella
sijalla (eikä esim. tällä hetkellä tunnu kovin realistiselta). Mainitaan nyt tässä vielä, että jossain vaiheessa päädyin itse
kilpailun nettisivuille huomatakseni, että reitti on tälle vuodelle muutettu.
Yhden lenkin sijaan kilpailu juostaan tänä vuonna kahtena lenkkinä siten, että
keskuspuistossa juostava osuus mm. jää välistä. Niinpä reitti on myös vähemmän
mäkinen ja sisältää melko lailla asfalttia...damn it.
