Kohti Bodom Trailin tuplaa: Viikko 4/10

Viime viikko oli lepoviikko, joten treeniä kertyi kahteen edelliseen viikkoon verrattuna selkeästi vähemmän (vain noin 60 % ko. viikkojen treenimääristä). Treeniohjelmaani tehdessä suunnittelin tälle lepoviikolle treenejä noin 8 tunnin edestä, mutta edeltävien tehoviikkojen tuntimäärien kasvaessa suunniteltua suuremmiksi, tuli tunne, etten välttämättä palaudu lepoviikon suunnitelmani avulla. Niinpä heivasin sen alusta yhden kevyen lenkin kokonaan pois, jolloin lepopäivien määrä nousi kolmeen. Lisäksi päätin vähentää wodien määrän kolmesta kahteen ja säilyttää ainoastaan yhden omin voimin crossfit-salille siirtymisen ohjelmassa ja senkin pyöräillen. Jottei juoksun määrä olisi kuitenkaan totaalisesti romahtanut, aioin korvata wod&juoksu-yhdistelmän 1.5 h peruskestävyyslenkillä.

Kuva 1. Lepoviikon tehokkaammalle juoksutreenille osui ihanan keväinen päivä (kuva otettu 20.3.2019).

Syystä tai toisesta oloni oli heti viikon alusta lähtien hieman outo, vähän sellainen kuin joskus juuri ennen flunssan alkamista. Maanantaina ohjelmassa oli uuden suunnitelman mukaisesti lepo, mutta tiistaille olin suunnitellut pyöräilyä crossfit-salille ja wodin tekemistä. Aprikoin kyllä lähtemisen kanssa, mutta päätin sitten ainakin kokeilla, josko kyse olisi jostain muusta kuin flunssasta. Wod koostui (alkulämpän lisäksi) kahdesta ”jumpasta”, joissa toisessa tehtiin rinnallevetoja sekä tuplanaruhyppyjä ja ilmakyykkyjä, toisessa tempauksia sekä boksin ylityksiä. Latasin rinnallevetoon edellistä kertaa selkeästi vähemmän painoja, mutta siitä huolimatta en saanut tekniikkaa kuntoon. Tuplanaruhypyt olisi periaatteessa pitänyt korvata normihypyillä (kun ei osaa), mutta halusin harjoitella niitä, joten tein vähän sekaisin kumpiakin, mutta vähemmän kuin ohjeessa oli. (Raaka)tempaukset sujuivat ihan siedettävästi, mutta tein tämänkin jumpan ilman hirveää sykkimistä pysytelläkseni peruskestävyyden puolella. Kaiken kaikkiaan koko treenistä jäi vähän vaisu olo. Vaikka omatoiminen treenien keventäminen on ensinnäkin lepoviikoilla suositeltua* ja toisekseen yleensä mielestäni helppoa, nyt tuntui siltä, että keventäminen kostautui alisuoriutumisena myös tekniikan osalta. Wodin jälkeen tein vielä hieman leuanveto- sekä t2b-treeniä. Kotiin päästyäni en juuri ehtinyt lepäämään ja niinpä olin illalla jo varma, että seuraavana aamuna herään kipeänä.

Kuva 2. "Vesiesteitä" lenkin varrelta (nössöilin kunnolla eli en juossut läpi) (kuva otettu 20.3.2019).

Keskiviikkona olin kuitenkin yhä terve, joskin edelleen olo oli vaisu. Ohjelmassa olisi ollut juosten tehtävä treeni, joka sisälsi kaksi hieman pidempää vetoa (20 ja 10 min), mutta arvoin jälleen treenatako ollenkaan vaiko keventämällä treeniä suunnitellusta. Päädyin jälkimmäiseen ja päätin juosta ensimmäisen vedon vain 15 minuutin mittaisena ja jälkimmäisessä olla nostamatta tehoja vedon aikana (vk->mk), kuten oli ollut tarkoitus. Sain ystävästäni H:sta seuraa lenkin verryttelyosuuksille, mikä helpotti aikalailla lähtemistä. Juoksu tuntui hieman tahmealta, mutta vetojen vauhdit (5’35 ja 5’23 min/km) ja keskisykkeet (145 ja 153 bpm) vaikuttavat ihan sopivilta. Treenin jälkeen teimme vielä yhdessä lounasta ja sen jälkeen oli aikaa vielä jutustella, tai olisi ollut ellen olisi simahtanut sohvalle (H:n yhä ollessa meillä). Jälleen olin ihan varma, että flunssa iskee, mutta ei, en sairastunut silloin ja yhäkin olen terveenä. Olin edellisenä viikkona nukkunut kaksi yötä todella huonosti kuopuksen jatkuvien heräilyjen seurauksena ja ehkäpä tuosta seurasi salakavala väsymys, joka kostautui flunssaisena olona. Toisaalta kuopus oli tuolloin ollut flunssassa ja kummasti sitä toisten sairastaessa tuntee aina itse olevansa tulossa kipeäksi (luulosairas siis?).

Kuva 3. H teki meille niin hyvät jälkkärit lenkin jälkeen mussutettaviksi, että jäin koukkuun (kuva otettu 20.3.2019). Kuvassa ei siis ole se H:n tekemä versio (päätyi massuun sen verran nopeasti), vaan omani samalta illalta (hups). Lasissa maustettua rahkaa, kermavaahtoa, suklaakastiketta, banaania ja persikoita.

Taulukko 1. Voimatreenien liikkeet (3x3) painoineen. Takakyykkyjä olen tehnyt wodeissa (supersetteinä pystypunnerrusten kanssa), enkä ole halunnut viikkoihin kahta takakyykkytreeniä, joten siksi ne uupuvat taulukosta useamman viikon osalta. Valakyykkyjä olen suunnitellut tekeväni ja hyvin on onnistunut, kuten taulukosta voi päätellä.

Liike	Painot (kg)
	Vko 1	Vko 2	Vko 3	Vko 4
Takakyykky	55	-	-	-
Etukyykky	-	-	-	45
Valakyykky	-	-	-	-
Penkkipunnerrus	-	40	42.5	43.5
Pystypunnerrus	28	30	31	-
Maastaveto	55	55	57.5	60

 

Seuraava treenipäivä oli perjantai, jolloin tein wodin sekä voimatreenin. Wodin voimaosiossa oli tempaus-treeniä, joka ei oikein sujunut (yllätys, yllätys) ja hengityselimistöä kiusaavassa jumpassa soutua. Soutu ei todellakaan ole lajini, mutta sain ihan mukavasti itsestäni tehoja irti. Tällä kertaa en myöskään pyrkinyt himmailemaan, sillä takana oli kuitenkin jo yksi lepopäivä ja lisäksi ko. setti oli lyhyt (16 min) eikä viikolle ollut tehokkaita juoksutreenejä enää suunnitelmissa. Voimatreenit sujuivat hyvin, vaikka soudun jälkeen hieman jo väsytti: Sain lisättyä painoja sekä penkkipunnerrukseen että maastavetoon (Taulukko 1) ja onnistuin taas rimpuilemaan yhden leuan. Lauantaina kävin juoksemassa 15 km kevyesti ja sen jälkeen viikon treenit olivatkin mukavasti paketissa (Taulukko 2). Lepoviikko ei ihan tuntunut niin leppoisalta kuin olin suunnitellut, mutta taisi kuitenkin hoitaa tehtävänsä, sillä viikonloppuna suunnittelin jo innoissani tämän ja seuraavan viikon treenien aikatauluja.    

Taulukko 2. Neljännen treeniviikon suunnitelma toteutuksineen (PK=peruskestävyys, VK=vauhtikestävyys, MK=maksimikestävyys). Treeniä kertyi yhteensä noin 7 h, josta juoksua oli ~2.5 h, pyöräilyä 1 h, crossfit-treeniä 2 h ja voimatreeniä 1.5 h.

	Suunnitelma	Toteutus
Ma	Kevyt juoksu: 7 km (PK)	Lepo
Ti	Wod+matkat pyörällä (~15 km) (PK)	Pyörä (0:29’15, 8.1 km, 16.6 km/h, 114 bpm)+Wod+voimatreeni+pyörä (0:31'28, 8.1 km, 15.3 km/h, 110 bpm)
Ke	Wod+matkat juosten (PK)	Vetotreeni juosten (0:55’04, 8.5 km, 6’27 min/km, 134 bpm): sis. 15 min ja 10 min vedot
To	Lepo	Lepo
Pe	Wod+voimatreeni	Wod+voimatreeni
La	Vetotreeni juosten: 20 min (VK)+10 min (VK->MK), välissä 5 min pal.	Pitkä juoksu (1:42’40, 15.5 km, 6’39 min/km, 126 bpm)
Su	Lepo	Lepo

 

*CrossFit 8000:n ohjelmoinnissa ei ole sisäänrakennettu lepoviikkoja, vaan jokaisen toivotaan pitävän niitä oman tarpeen mukaan. 

Miten tähän päädyin?

Blogin nimen vaihtaminen on ollut suunnitteilla jo pitkään. Alunperin bloggasin otsikolla ”Äiti reenaa”, joka juonsi juurensa esikoisen aikanaan esittämään imitaatioon minusta treenaamassa. Kun 2015 halusin jatkaa bloggausta, joka oli kuopuksen raskausaikana jäänyt tauolle, en päässyt enää silloiseen blogiini käsiksi ja niinpä oli keksittävä uusi. Nimen ideoiminen ei tuolloinkaan oikein inspiroinut ja niinpä muokkasin alkuperäistä nimeä vain hiukan, jotta ylipäänsä pääsin kirjoittamaan ja niinpä syntyi ”Äiti treenaa taas”. Blogi tosin jäi melkein heti uudelle taolle ja palasin kirjoittamaan kunnolla vasta kesän 2017 lopussa. Nyt kuopuskin on jo täyttänyt neljä ja niinpä äitiyden korostaminen nimessä on tuntunut hieman tarpeettomalta, vaikka toki lasten suusta yhä välillä kuuluu ”taas sä meet treenaamaan”. Halusin blogilleni nimen, joka kertoisi kirjoittajan harrastavan erilaisia multisport-kilpailuja ja aina ajoittain myös muunlaisia kestävyystyyppisiä tempauksia (kuten esim. osallistuminen Synkkään Syysunelmaan). Toki tempaus on myös yksi niistä liikkeistä, mitä ”talvilajissani” crossfitissa tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei tosin mikään allekirjoittaneen lemppareista tai en minä sitä nyt varsinaisesti inhoakaan, mutta olen sen tekemisessä vain käsittämättömän huono. Ehkäpä tekemisiäni kuvaakin parhaiten juuri tietynlainen hulluttelu; osallistua/tehdä kannattaa vaikkei oikein olisi varma osaako. Itseasiassa koko multisporttailu-taipaleeni alkoi ko. tavalla.       

Lähes 20 vuotta takaperin näin jossain ilmoituksen Lapinkulta Challenge nimisestä seikkailukilpailusta. Kyseinen kilpailu vaikutti niin mielenkiintoiselta, että olisin halunnut osallistua, mutta en saanut ketään ystävistäni innostumaan asiasta. Suunnistustaitojen sekä kestävyyskunnon puuttuminen olisi saattanut reissulla päästä yllättämään, joten ehkä ihan hyvä niin...

"Reippaana" elämäni ensimmäisen multisport-kilpailun jälkeen (kuva otettu 28.7.2006).

Kun sitten tapasin mieheni, kävi jossain välissä ilmi, että mies oli kilpaillut kyseisessä kilpailussa ja harrasti muutenkin kaikenlaista multisporttailua. Eipä aikaakaan, kun olimme ilmoittautuneet yhdessä Savonlinnassa järjestettyihin multisport-kilpailuihin (X-sprint). Kyseessä oli kuntosarja ja vuosi taisi olla 2006. Kilpailusuoritus oli sinäänsä ihan kohtalainen, sillä selvisimme maaliin. Tätä voi jo pitää pienenä ihmeenä, koska lajeista ainoastaan juoksu oli tuttua hyvissä ajoin ennen kilpailua. Melomassa kävimme todennäköisesti kerran ennen kilpailua, enkä sitä maastopyörääkään ollut kovin pitkään omistanut ennen starttia (saati pyöräillyt muualla kuin asfaltilla). Lisäksi en oikein tiennyt, miten kannattaa tankata ja meni niin sanotusti ”vähän” överiksi (=vietin osan kisa-ajasta pusikossa). Kisasta selvittiin, ei ehkä kunnialla, mutta läpi kuitenkin. Kiinnostus multisporttailuun ei tästä kokemuksesta kuitenkaan vähentynyt ja niinpä aloimme kisan jälkeen etsiä uusia sopivia kohteita.

Näissä maisemissa kisasimme X-sprintissä 2006 (kuva otettu 29.7.2006).

Elämäni toiseen multisport kilpailuun lähdinkin sitten yhdessä J:n kanssa. Tarkoitus oli ollut osallistua miehen kanssa, mutta miehelle tuli jokin este ja tarvitsin uuden parin.  Mies arveli, että hänen ystävänsä J saattaisi mahdollisesti haluta osallistua. Olin muistaakseni tavannut J:n jonkin kerran, muttemme varsinaisesti tunteneet toisiamme. Onneksi J on yhtä yllytyshullu (ja omasi hieman kokemusta multisporttailusta sekä paljon suunnistuksesta) ja niinpä starttasimme yhdessä. Ei ehkä menestyksekkäin kisamme, muttei kyllä huonoinkaan*. Siitä lähtien olemmekin kilpailleet melkein joka vuosi ainakin yhden kilpailun yhdessä. Kilpailujen myötä aloimme myös treenaaman yhdessä ja nykyään J on varmaankin se ystävistäni, jota näen useiten. Tälle vuodelle olemme suunnitelleet osallistumista X-kaatoon (viime vuoden kisaraportti löytyy täältä), mikäli se vain järjestetään. Näin on ainakin lupailtu, joten toivotaan. Ilmoittauduimme myös yhdessä Nuuksio Classic:in 42km:lle, joskin sitä emme todellakaan juokse yhdessä (en pysyisi perässä). Tämäkin ilmo lähti vähän sattumasta: Tiedustelin varovasti, josko ko. kisa oli J:llä suunnitelmissa (itse harkitsin). J otti tiedustelun haasteena osallistua ja niin sitä yllättäen löysin itseni sanomasta, että ”mennään vaan”...

*Multisport-kisoja on sen verran monta takana, että erinäisiä toilailuja on ehtinyt kertyä jo jonkin verran. Ehkä yksi suurimmista oli kuitenkin se kerta, kun emme ensin meinanneet millään löytää juosten tehdyn suunnistuksen jälkeen takaisin kanootillemme (miksi sitä nyt pistäisi jättöpaikan mieleen) ja sen jälkeen huomasimme seuraavalta rastilta melottuamme, että rastilippu oli jostain syystä kanootissamme. Emmekä olleet tässä vaiheessa viimeinen vaan toiseksi viimeinen joukkue ja niinpä oli melottava takaisin rastille, jotta seuraavallakin joukkueella oli mahdollisuus bongata rastilippu kaislikosta...että sellaista.