Kisaraportti: X-Kaato

Vantaa jäi välistä, mutta X-Kaatoon onneksi ehdin toipua sen verran, että uskalsin lähteä. Kisafiilikseen pääsin jo kisaa edeltävänä päivänä perjantaina, kun J:n kanssa soiteltiin pukeutumis- yms. suunnitelmista. Muu perhe oli lähtenyt mökille evakkoon, joten sain ihan rauhassa pakkailla kisakamoja. Yön nukuin levottomasti, mutta nukuinpa kuitenkin. Perinteisesti X-Kaato on startannut joskus aamuyöstä ja niinä kertoina, kun olen päässyt osallistumaan, ovat unet olleet laskettavissa ennemminkin minuuteissa kuin tunneissa. Tällä kertaa sain kuitenkin vedellä hirsiä lähes kuutisen tuntia, joten olohan oli aamulla melkein pirteä. 

X-Kaadon lähtöä odotellessa (Kuva: Krisse Vaano www.outforadventures.com)

Herättyäni puin päälle puolipitkät trikoot, suunnistussukista leikatut säärystimet, normaalit treenisukat sekä lyhythihaisen t-paidan pitkähihaisen päälle. Olin illalla kahdeksan aikaan syönyt sen verran paljon, ettei todellakaan ollut nälkä, mutta sain kuitenkin lautasellisen kaurapuuroa ja mustikkakeittoa jotenkuten vedettyä alas. Kassin olin pakannut valmiiksi jo illalla ja se sisälsi mm. kahdet maastolenkkarit, yhdet suunnistuskengät, kaksi vaihtovaatepussia (toinen kisaan vaihtopaikalle ja toinen odottamaan kisan jälkeistä peseytymistä), juoksuliivin, energiaa (snickersejä, irtokarkkeja, glugoosipastilleja ja geelejä), 2 tyhjää lötköpulloa ja muuta kisasälää. Kisareppuun iskin täyden juomapussin lisäksi akun, kun en uskaltanut aamulla lähteä polkemaan ilman lamppua. Sen verran pimeää oli vielä, kun vihdoin seitsemän aikaan pääsin liikenteeseen. Pyöräilyä varten olin vetänyt päälle ulkohousut, ohuen takin ja fleecen sekä hiihtohanskat ja buffin sekä kaulaan että päähän. Siitä huolimatta tuli kisapaikalle polkiessa alkumatkasta vilu. Selässä olevat reppu ja kisakassi painoivat kuitenkin sen verran mukavasti, että ehtihän sitä loppumatkasta (yht. vain ~5 km) nauttia jo hieman hikoilustakin.      

Kisapaikalla Oittaalla oli sinne saapuessani kivasti porukkaa ja myös J miehineen oli jo paikalla. Kisamateriaalin noudon jälkeen suuntasimme reittisuunnitelman tekoon. Paikallistuntemuksesta oli tuossa hommassa varmasti apua, sillä erittäin helposti poljettavat hiekkapohjaiset kuntoreitit oli varsinaisessa pyöräilykartassa merkattu poluiksi. Toki materiaali sisälsi myös sellaisen kartan, joka tämän asian paljasti paikkaa tuntemattomillekin. Ennen starttia ehdimme vielä kuljettamaan vaihtovarusteet vaihtopaikalle, hakemaan pyörät ja viimeistelemään kisareput. Omastani poistin juomapussin, mutta lisäsin maastolenkkarit, koska pyöräilyosuudelle oli luvassa ainakin parin kilometrin juoksupätkä. Ennen pyöräilyä oli kuitenkin vielä edessä prologi.

Prologi: 2km, suositeltu erikoisvaruste hanskat. Joukkue juoksee mönkijän perässä tehtävän suorituspaikalle, missä selviää ohjeista mistä on kyse. Suorituksen jälkeen takaisin vaihtoon.

Lähdön tapahduttua suuntasimme Oittaan kuntoradan suuntaan mönkijän perässä juosten. Reilun puolen kilometrin juoksun jälkeen edessä oli autonrenkaan vieritystä. Tämä ei selvästikään ollut meidän lajimme, sillä rengas ei tahtonut millään mennä eteenpäin, saati suoraan. Onneksi renkaan kuljetusmatka ei ollut ihan mahdottoman pitkä, joten jossain vaiheessa sekin oli ohi ja saimme palata vaihtoalueelle. Juoksu kulki onneksi ihan mukavan oloisesti, vaikka keskiviikkona kisaa varten tekemäni testilenkki oli ennustanut vähän muuta.

J:n kanssa autonrengasta vierittämässä (Kuva: Krisse Vaano www.outforadventures.com)

Osuus 1: MTB+questit. Suositellut erikoisvarusteet karttamuovi, kynä ja pieni lukuvalo.

Ensimmäiselle rastille ei hirveästi tarvinnut karttaa lukea (ei, että minä sitä olisin hirveästi muutenkaan lukenut), sillä reitti oli tuttu ja rastilla kävi melkoinen kuhina. Kakkosrastille suuntasimme vielä suunnitelmamme mukaan, mutta rastille menevä polku osoittautui turhan haastavaksi polkea ja niinpä jätimme pyörät polun varteen. Näin ollen jouduimme rastin leimattuamme ottamaan käyttöön suunnitelman c ja palaamaan takaisin jonkin matkaa. Tarkoitus kun oli ollut oikaista rastilta suoraan lyhyen polkupätkän kautta kuntopolulle. Plan c osoittautui jälkikäteen kuitenkin ihan kelvoksi ratkaisuksi, sillä alueelle oli ehtinyt tulla muutama karttaan merkkaamaton kuntopolku, joita pitkin pääsimme luultua nopeammin seuraavalle rastille. Tällä kolmannella rastilla teimmekin sitten sen meidän kilpailumme kannalta kardinaalisimman mokan, mutta palataan siihen vähän myöhemmin.

 

X-Kaadon mtb-osuuden karttaa (reittisuunnitelma näkyy vaaleanpunaisella).

Paikalle saavuttuamme jätimme pyörät tienvarteen, vaihdoimme jalkaan lenkkarit ja suuntasimme quest-ohjetta lukemaan. Ohjeessa oli kolme uutta rastia, jotka oli haettava yhdessä juosten ilmoitetussa järjestyksessä. Snickers kädessä lähdin hölköttämään J:n perässä kohti ensimmäistä rastia. Tässä vaiheessa bongasin ensimmäistä kertaa toisen naisjoukkueen (edellähän niitä saattoi olla vaikka kuinka monta) ja heidän kanssaan edettiinkin melko pitkään yhtä matkaa. J löysi kaikki questin rastit hienosti, mutta jäimme tossulla hieman tälle toiselle joukkueelle.

Sanoisin, että kisassa oli yllättävän vähän tiukkoja mäkiä, mutta yksi sellainen oli edessä heti questin jälkeen ja hiukkasen hengästytti, vaikka pyörä ylös asti poljettuna kulkikin. Neljännellä rastilla oli mukava pieni yllätys, kun varsinainen leimattava rasti piti bongata laiturilta. Se löytyi helposti, mutta edellytti ainakin meidän reitinvalinnallamme (lyhyin tietysti) jalkojen kastelua. J uhrautui, minä sain odotella lähes kuivin jaloin, sillä tuo “jalkojenkastelupätkä” oli suurin piirtein sen viitisen metriä, minkä toinen joukkueenjäsen sai sääntöjen mukaan rastilta jäädä. Reitti viitosrastilta kahdeksannelle rastille asti kulki pitkälti minulle tuntemattomia polkuja ja teitä, joten kisan aikana tuli mukavasti ”löydettyä” täysin uusia lenkkimaastoja. Meille sattui tuolla osuudella vielä mukavasti niin, että sekä kuudennen että seitsemännen rastin kohdalla oli muita joukkueita leimaamassa paikalle saapuessamme ja niinpä rastien etsimiseen ei juuri täytynyt käyttää aikaa.

Siltarumpu mtb-osuuden kahdeksannen rastin questilla (Kuva: Krisse Vaano www.outforadventures.com)

Kahdeksannella rastilla odotti jälleen quest. Rastilta löytyi käsittämättömältä kuulostava ohje seuraavalle rastille, jossa uudet ohjeet ja näin jatkettiin useamman ohjeen verran. Oikeasti niissä ohjeissa puhuttiin ilmansuunnista ja metreistä, eikä J:llä ollut ongelmia niitä tulkitessa, mutta joillakin muilla oli kuulemma ollut (siis lisäkseni). Questiä suorittaessamme saimme nauttia siltarumpuun menosta, jalkojen kastumisesta ja monesta muusta hienosta paikasta, joihin ei muissa ympyröissä törmäisi. Jalat tosin menivät vedessä tunnottomiksi ja kiittelin kovasti valintaani jättää lämpimät hiihtosukat kotiin. Kaikessa kamaluudessaan aivan mahtavaa.    

         

J:n kanssa juoksemassa takaisin pyörille mtb-osuuden kahdeksannen rastin questillä (Kuva: Krisse Vaano www.outforadventures.com)

Questin jälkeen poljimme pitkän rastivälin kuntopolkua pitkin yhdeksännelle rastille. Itse olin kaivannut jo pitkään lisäenergiaa, mutta syömisten kaivaminen hiihtohanskoilla osoittautui haastavaksi tehtäväksi ja niinpä olin sen yhden 3 rastin questillä syömäni snickersin lisäksi saanut alas ainoastaan pari kourallista glugoosipastilleja. J:llä meni vielä huonommin, sillä J:n sokerit olivat olleet alusta lähtien korkealla, mikä sekä väsytti että esti tankkaamasta energiaa. Ikävästi miehet porhalsivat ohitsemme niin kovaa vauhtia, että oma meno alkoikin vaikuttaa hidastetulta filmiltä. Muutamat näkemämme naisjoukkueet pysyivät kuitenkin ainakin nippa nappa takanamme.

 

Viimeiset rastit mtb-osuudella. Linnuntietä matkaa kertyi mtb-osuuden aikana noin 27 km+questien juoksut.

J oli pitkään arponut reitinvalintaa rastilta 9 kohti rastia 11 (rasti 10 oli poistettu kisasta), koska muisteli suoremman polkureitin olevan haastava polkea, mutta kiertoreitin tiesimme mäkiseksi. Oma kiinnostus ylimääräiseen kiertämiseen oli tuossa vaiheessa jotain nollan luokkaa, joten lähdimme polulle. Ei ehkä omalta kannaltani fiksuin valinta, koska J on paljon parempi polkemaan teknisiä polkuja, kun minä taas olen yleensä vahvimmillani ylämäissä. Polku oli onneksi kuitenkin melkein rastille asti poljettavissa. Toki nyt taluttelin pyörää muutamia kertoja, kolaroin vähän vastaantulevien kanssa ja muuta pientä, mutta uskoisin, että valinta oli silti oikea. Melko pian olimme takaisin kuntopolulla ja lähdimme polkemaan rastin 12 kautta kohti vaihtoa.

Osuus 2: Melonta+quest. Pakollinen varuste melontaliivi, kypärä ja hanskat. Ota vapaavalintainen kajakki uimarannalta. Melontaliivi tulee olla puettuna meloessa.

Vaihdossa sähläsimme kunnolla juosten kajakin ja vaihtopaikkamme väliä muutamaan otteeseen hakien tarvittavia tavaroita. Lähes samaan aikaan kanssamme lähti melomaan toinen naisjoukkue (Team Tupsukorva), jonka tiesimme kovaksi vastustajaksi. Olimme pyöräilyn aikana sopineet, että J meloo takana (l. ohjaa), kun ei meillä kummallakaan ollut kesältä kajakkimelontaa alla. Hetken melottuamme alkoi järven hiljaisuus epäilyttää. Muutaman kajakin näimme kaukana edessä, mutta Team Tupsukorvan lisäksi oli hyvin yksinäistä. J alkoi pohtia, jokohan leimasimme ennen melontaa ja olikohan mahdollisesti joku tehtävä jäänyt välistä. Muistin tarkistaneeni reittikirjan sen osalta, ettei MTB-osuuden ja melonnan välillä ollut tehtäviä, mutta siitä leimaamisesta meillä kummallakaan ei ollut muistikuvaa. Toisaalta mieleen hiipi myös se mahdollisuus, että muita joukkueita ei juuri näy, koska miehet ja sekajoukkueet tekevät pidempää matkaa ja me olemmekin ehkä naisten kärki. Leiman puuttuminen olisi tiennyt 10 min sakkoa ja olimme jo sen verran kaukana lähtöpaikasta, että paluu olisi kestänyt sakkoa kauemmin. Jatkoimme siis reippaasti eteenpäin.

 

X-Kaadon melontaosuus. Linnuntietä matkaa noin 9.5 km+questin juoksu.

Ensimmäinen melontarasti löytyi Bodomin toisesta päästä läheltä Pirttimäkeä. Siellä rantauduimme ja lähdimme hölköttelemään kohti Pirttimäen kahvilan takaisessa metsässä olevaa questia. Yritin taas mutustella snickersiä, mutta sain syötyä vain noin puolet, kun piti välillä yrittää hengittääkin. Questillä piti pukea valjaat päälle ja sen jälkeen vuorotellen laskeutua jyrkännettä pitkin alas. Sekä ylhäällä että alhaalla oli järjestäjiä avustamassa ja varmistamassa, joten ei homma omien taitojen varaan jäänyt. Onneksi, sillä en saanut edes valjaita päälle ilman apua. Kummasti ne näyttävät aina ihan luonnottomilta, kun on kiire. J laskeutui ensimmäiseksi ja heti luvan saatuani lähdin perään. Nojasin köyteen enkä kertaakaan laskeutumisen aikana katsonut maahan ja niinpä pääsin laskeutumaan melko reippaasti. Hommahan oli tuttua puuhaa useista kisoista. Tällä kertaa oli kyllä poikkeuksellisen jyrkkä ja korkea jyrkänne, mutta onneksi huomasin sen vasta alhaalla. J: tä ei alhaalla näkynyt, mikä vähän huolestutti, koska olisin halunnut varmistaa, että J oli leimannut alhaalla odottavan rastin. J oli kuitenkin jo komennettu ylös, jonne päästyäni lähdimme hölkkäämään takaisin kajakeille.

 

Melontaosuuden laskeutumis-quest (Kuva: Krisse Vaano www.outforadventures.com)

Pääsimme jälleen melomaan hieman ennen Team Tupsukorvaa, vaikka matka jatkuikin kyllä melko lailla rinta rinnan. Bodomin vesi oli ihan vihreää ja sen verran sameaa, että fiilis oli kuin hernekeittoa hämmentäessä. Toiseksi viimeiselle melontarastille ehdimme juuri ennen miesten kärkeä. Miehet kun etenivät noin 10 kilometriä pidempää reittiä, satuimme kohdakkain aina aika ajoin. Melonnan viimeinen rasti oli laituri, jota ei näkynyt kaislikon takaa. Kaislikko oli yli miehenkorkuista, joten paras reittikin jäi arvailuksi. Miehet olivat karanneet hieman edellemme ja lähtivät koukkaamaan kaislikon vasemmalta laidalta (mikä ilmeisesti olisi ollut paras ratkaisu), mutta me päätimme oikaista kaislikon läpi. Näytti nimittäin jonkin aikaa siltä, että siellä meni avonainen reitti. Kaislikolle saavuttuamme paljastui ettei näin ollut, mutta J ei halunnut perääntyä ja niinpä lähdimme melomaan läpi. Noin puolessa välissä kajakki pysähtyi, emmekä saaneet sitä enää liikkumaan eteenpäin. Jälleen siis veteen ja kohti rantaa. J lähti reippaasti eteenpäin, mutta itse olin varma, että saamme uusinnan eräästä aiemmasta kilpailusta, jossa emme meinanneet löytää takaisin kanootille. Kajakki nimittäin hävisi näkyvistä hyvin pian. Lisäksi olin varma, että edessä on vielä äkkisyvää ja pääsisimme kokeilemaan uintitaitojamme mutavellissä. Kirosin siis J:n muutamaan otteeseen, mutta rannalle päästyäni J (omaksi onnekseen) huusi löytäneensä laiturin ja niinpä juoksin äänen luokse. Sitten vain kajakkia etsimään. En tiedä miten J sen bongasi, mutta onneksi bongasi. Minä etsisin sitä varmaan yhä. Meidän onneksemme Team Tupsukorva oli lähtenyt seuraamaan meitä eikä miehiä ja niinpä tulimme vaihtoon yhä ensimmäisinä.

Osuus 3: Voima/äly quest uimarannalla. Suositeltavat varusteet hanskat ja kynä (paperi). Toimi rannalla olevien ohjeiden mukaan. Sisältää juoksua n. 1-1.5 km.

Seuraavaksi pääsimme vuorotellen kantamaan betoniharkkoa. Questin lähtöpaikasta vajaan kymmenen metrin päästä löytyi taulukko, jonne harkko piti kuljettaa. Taulukosta löytyi lisää ohjeita. Parin kanssa sai keskustella vain questin lähtöpaikalla. Lähdin ensimmäisenä suorittamaan tehtävää. Harkko oli painava, mutta matka onneksi lyhyt. Taulukossa oli neljä viiden numeron sarjaa allekkain ja ne tuli järjestyksessä viedä parille. Kaikkia numeroita tarvittiin jatkotehtävässä. Hetken jouduin pohtimaan, mi(t)kä numeroista oli tarkoitus ensimmäisellä kerralla viedä. Lopulta päätin rallatella mielessäni koko ensimmäistä riviä harkkoa takaisin kantaessani ja kirjoitin sen J:n antamaan paperiin questin lähtöpaikalla. Ohjeiksi annoin hakea seuraavan rivin. Periaatteessa kaikki numerot olisi voinut tuoda kerralla, jos olisi kyennyt ne muistamaan. Koska numeromuistini on todella heikko, oli yhdessä rivissä ihan riittävästi tekemistä. Sitä paitsi harkon kantaminen ei ollut ylivoimaista, joten olisin tarvittaessa voinut tehdä ne neljä hakukertaa itsekin, mutta J halusi tehdä oman osuutensa. Kun numerot olivat kasassa, lähdimme etsimään lisäohjeita laiturilta. Ohjeena oli laskea yhteen 2, 9, 14 ja 18 numero. Näiden summaa vastaava rasti tuli hakea maastosta. Ohjeessa olevassa kartassa näkyi kolme rastia, joista ainoastaan oikean summan kohdalla oli rastilippu ja leimasin. Laskin melko nopeasti summaksi 23, mutta J kaipasi vielä varmistusta, joten tarkistimme summan kertaalleen. Team Tupsukorva lähti juoksemaan kohti rastia hieman meidän edellemme, mutta olimme aivan kannoilla aina vaihtopaikalle paluuseen asti.

Osuus 4: Juoksu (suunnistus). Suorita rastit numerojärjestyksessä.

Tavoite oli lähteä juoksuosuudelle mahdollisimman pian, joten en esim. vaihtanut jalassa olevia maastolenkkareita suunnistuskenkiin. Kaivoin vaihdossa kuitenkin juoksuliivin taskusta irtokarkkeja sisältävän minigrip-pussin mukaan ja hörppäsin vähän nestettä. Sitten menoksi. Etenimme rastilta toiselle lähes samaa vauhtia Team Tupsukorvan kanssa, vaikka reitinvalintamme hieman poikkesivatkin. Askel painoi ja välillä olisi tehnyt mieli antaa periksi, voitontahto oli onneksi kuitenkin suurempi. Toiseksi viimeisellä rastilla jäimme hieman ja ehdin jo hetken pelätä pelin olevan menetetty, mutta yllätyksekseni Team Tupsukorva siirtyi kävelyyn päästyään kuntopolulla olevan ylämäen alkuun. Hölkkäsimme tuossa ohi ja niinpä olimme taas mukana pelissä sekä tietoisia siitä, että muillakin tekee tiukkaa. Viimeiselle rastille tulimme jälleen eri reittiä Team Tupsukorvan kanssa. J ehti leimaamaan hieman ennen ja sitten lähdimmekin kohti vaihtoa. En muista sovimmeko asiasta keskenämme, luultavasti emme, mutta lähdimme J:n kanssa tuossa vaiheessa nostamaan vauhtia. Matkaa ei onneksi ollut jäljellä kuin reilun kilometrin verran ja sen verran jaksoi painaa, etenkin kun tiesi, että takana varmasti juostaan myös reippaalla vauhdilla.

X-Kaadon juoksuosuuden kartta. Linnuntietä matkaa kertyi noin 5 km.

Osuus 5: Vesileikki. Vain toinen hakee viimeisen leiman, käy leimaamassa ja ilmakaaren alta rantaan. Molemmat yhtä aikaa maaliin rantautumisen jälkeen.

Olimme juostessa sopineet, että J tekee vesileikkitehtävän siltä varalta, että vuorossa on uintia. J nimittäin osaa uida ja vielä hyvin. Uimisen sijaan tehtävänä oli kuitenkin lyhyt suppailu rantaviivaa pitkin viimeisen poijun luona olevalle rastille ja paluu takaisin. Rannalle jääminen osoittautui melko haastavaksi tehtäväksi; Team Tupsukorva lähestyi ja J teki hieman ylimääräistä mutkaa (pieni väärinymmärrys rastin paikasta). Oli J kuitenkin selvästi aiemmin rannalla ja siitä vain yhdessä juosten maaliin ajassa 5 h 9 min 28 s.

Maalissa kysyimme ensimmäiseksi, oliko meillä kaikki leimat tallella, olimmehan hieman pelänneet unohtaneemme sen vaihtoleiman ennen melontaosuutta. Ikäväksemme kävi ilmi, että yksi rasti todellakin puuttui, mutta tuo epäilemämme rasti se ei ollut. Niin, takaisin siihen pyöräilyosuuden 3 rastille: ”Paikalle saavuttuamme jätimme pyörät tienvarteen, vaihdoimme jalkaan lenkkarit ja suuntasimme Quest-ohjetta lukemaan.” Suuressa innossamme suuntasimme todellakin pyöriltä suoraan tehtävänantoa lukemaan. Sellainen pikku juttu, kuin rastin leimaaminen jäi meiltä sitten välistä. Amatöörimäinen virhe, yli kymmenen vuoden kokemuksella, mutta eipä sille mitään enää voinut.

Olimme tosiaan tulleet maaliin ensimmäisinä (sitähän emme kilpailun aikana voineet varmaksi tietää). Sakkoa tuli puuttuvasta miehitetystä rastista sääntöjen mukaisesti 10 minuuttia ja sillä tietysti menetimme kärkisijamme. Juuri siinä hetkessä harmitti, mutta saunan ja buffetin jälkeen alkoi mieli taas piristyä. Palkintojenjaossa ilmeni vielä, että olimme kuitenkin saaneet sen verran eroa kolmantena maaliin tulleeseen joukkueeseen, että sijoituimme toisiksi. Podiumille siis kuitenkin. Tässä vaiheessa alkoi hymyilyttämään jo muutenkin; J oli vetänyt suunnistukset ihan nappiin ja olimme saaneet itsestämme vauhtia irti kaikissa lajeissa, vaikkei aina olisi jaksanutkaan. Matkaakin oli takana lähes 50 km. Team Tupsukorvan päihittäminen juoksuosuudella tuntui sekin yhä mahtavalta ja olimme jälleen kerran saaneet kokea, vaikka ja mitä, kiitos siis vain järjestäjille! Ensi vuonna uudestaan. Tekisi mieli luvata, että vähemmille mokilla, mutta…