Lomatreenailuja: Osa 1

Pakkanen ilmoitteli itsestään joulupäivänä ja kipusi Kuusankoskella jopa kuuteen asteeseen. Noin periaatteessa kai ihan normaali talvikeli, mutta tottuneena lähempänä nollaa pysyviin lukemiin, se vaikutti yht’äkkiä todella kylmältä. Vielä ei kuitenkaan ollut lepopäivän vuoro, joten jotain oli treenattava. Ladut eivät houkutelleet, koska netin mukaan niitä ei vieläkään oltu ajettu ja yksi suksilla tehty hoippurointitreeni riitti pahimpaan hiihtointoon varsin mainiosti. Vatvoin pitkään kevyen, pitkän, ja tehokkaan juoksun välillä (tunnustan, että sohvakin oli kyllä myös vaihtoehto), jokaisessa kun oli omat hyvät ja huonot puolensa. Pitkään menee paljon aikaa (tadaa), kevyt säästää aikaa, mutta vastaa lähinnä lepopäivää ja tehokas taas vaatii todella epämukavan olon sietämistä hetkittäin, vaikka melko lyhyessä ajassa saakin jo hyvän treenin. Tällä kertaa viimeisin voitti, en tosin edes tiedä miksi (satunnainen oikosulku kenties). Mies ehdotti treeniksi hankijuoksua 3 minuutin vedoilla ja 2 minuutin palautuksilla. Sopiva määrä vetoja olisi kuulemma 6-8 kappaletta. Näillä ohejilla lähdin pientä kiertoreittiä mummulan takana olevalle pellolle, jossa mies oli lasten kanssa leikkimässä. 

Hankijuoksemassa Kuusankoskella joulupäivänä.

Ensimmäisen vedon aioin juosta rennosti. Suunnitelma oli hyvä, mutta todellisuus iski jo minuutin kohdalla vasten kasvoja (tai ehkä lähinnä keuhkoja). Olin ihan loppu ja vielä olisi pitänyt jaksaa kaksi minuuttia lisää. Huusin miehelle, että on todella vaikea jaksaa. Olin ainakin kuulevinani, että mies ehdotti vetojen lyhentämistä (saattoi olla vain toiveajattelua). Päätin joka tapauksessa lyhentää vedot kahden minuutin mittaisiksi. Palautuksien pituuden säilytin ennallaan ja se oli hyväratkaisu, sillä ehdin juuri ja juuri palautua sen aikana, vaikka ainoastaan kävelin eteenpäin. Oikeastaan kroppa olisi varmaan ollut valmis seuraavaan vetoon aina noin 1.5 minuutin kohdalla, mutta pää vaati vielä ne viimeiset 30 sekuntia ja senkin jälkeen teki kyllä tiukkaa. Seuraavien vetojen aikana tavoitteenani oli ainoastaan jaksaa kahden minuutin ajan nostella jalkoja sen oloisesti, kuin olisin ollut juoksemassa. Melko usein se merkitsi paikallaan juoksemista. Lopulta jaksoin ”juosta” kymmenen vedon verran ja sen jälkeen palauttelin kävellen pellolta mummulaan yhdessä esikoisen kanssa (mies ja kuopus menivät takaisin jo seitsemännen vedon kohdalla).      

Tässäkin on (ilmeisesti) menossa juoksu-osuus hankijuoksusta, vaikka hitaalta näyttääkin.

Myöhään maanantai-iltana ajoimme Kuusankoskelta kotiin ja seuraavana päivänä suuntasimme Kirkkonummelle vanhempieni luokse Tapaninpäivää viettämään. Väsymys yllätti illalla niin pahasti, että jätin suosiolla treenit väliin (syödyllä ruoan määrällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa). Keskiviikkona ajoin Kirkkonummelta crossfit-salille puolenpäivän treeneihin (WOD), jossa harjoittelimme zercherkyykkyä (tanko edessä kyynärtaipeen tienoilla) ja teimme 15 minuutin metconin yhdessä parin kanssa. Metcon sisälsi mm. leukoja (skaalasimme hyppyleuoiksi), raakoja rinnallevetoja, heittoja kuntopallolla, boxihyppyjä, tuplanaruhyppyjä (skaalasimme normaaleiksi, mutta tuplasimme määrän) ja 1000 m soutua. Tätäkin paritreeniä oli todella kiva tehdä, vaikka meiltä jäi harmittavasti osa boxihypyistä ja soutu tekemättä ajan loppuessa kesken. Tunnollisina naisina jäimme soutamaan treenin jälkeen tuota kaivattua kilometriä palautteluksi ja ehdottaessani sen tehtyämme parilleni, josko tekisimme myös ne kesken jääneet boxihypyt alta pois, tiesin jo mihin se johtaa. Niinpä hypimme vielä soudun jälkeen puuttuvat 50 (25&25) boxihyppyä. En tiedä saanko koskaan tehtyä yhtä ainutta tuplanaru hyppyä (ei ainakaan juuri nyt vaikuta kovin todennäköiseltä), mutta pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että kuntopallolla tehdyt heitot alkavat vihdoin sujua (pallo lähtee ylöspäin eikä palaa alas naamani kautta). 

Treenin jälkeen palasin vielä Kirkkonummelle, josta ajoimme kodin kautta Pasilan autojuna-asemalle. Noin puoli yhdeksän aikaan illalla valtasimme junasta kaksi makuuhyttiä ja lähdimme kohti Yllästä, jossa meitä odotti viiden päivän (hiihto)loma talvimaisemissa. Tätä lomaa oli odotettu, joskin viimeiseen asti pelkäsimme, että joku sairastuu ja emme pääse matkaan. No, nyt täällä on viisi nuhanenää, mutta pääsimme sentään perille (ja on päästy hiihtämäänkin). Ylläksen reissusta enemmän seuraavassa. Nyt vuoden vaihtumista odottelemaan (tai todennäköisemmin nukkumaan). Ihanaa uutta vuotta 2018!

Tahmeahkoa treenaamista

Toissa viikko oli hyvin samanlainen kuin sitä edeltäväkin. Yhteensä 3 treeniä crossfit-salilla, joista yksi oli helpotettu painonnostotunti. Viimeisimpään menin tällä kertaa juosten. Juoksin melko rennosti ja lyhyintä mahdollista reittiä, koska en taaskaan lähtenyt riittävän ajoissa liikkeelle. Tarkoitus oli nimittäin juosta hieman pidempää reittiä, jotta olisin saanut noin tunnin juoksun treenin alle. Nyt juostua tuli vajaat 45 minuuttia. Niin ahkera en ollut, että olisin jaksanut juosta treeneistä vielä takaisin kotiin, vaan tulin mukavasti treenikaverin kyydissä autolla. Takaisin juokseminen olisi vaatinut paremman kunnon lisäksi parempaa varustautumista, koska märkien juoksuvaatteiden laittaminen takaisin päälle painonnostotreenin jälkeen ei toistaiseksi kuulu suosikkeihini. Nyt repussa olivat juostessa vain sisätreenikamat sekä kevyttoppatakki ja pipo. Juoksutrikoot kiskoin treenin jälkeen takaisin jalkaan (olivat onneksi lähes kuivat), kerraston paitaa ja juoksutakkia ei onneksi tarvinnut (olivat ”hieman” kosteita). 

Viikonloppu oli perinteikkäästi juoksupainotteisempi. Lauantaina juoksin tv reippaan. Tällä kertaa gps oli mukana, joten saatoin lenkin jälkeen todeta olevani juuri niin hidas, kuten olin edellisellä tv reippaalla uumoillut. Koko lenkin pituudeksi tuli reilut 11 km ja aikaa siihen kului 1 h 6 min (vauhti 5’58 min/km). Pidempään en voinut jatkaa, koska puoli tuntia lenkin jälkeen oli lähdettävä syntymäpäiville. Reippaasti juoksentelin lenkistä 8,77 km 5’44 min/km vauhdilla. 

Talvinen maisema aaton aaton juoksulenkin varrelta Kuusankoskella.

Sunnuntaina teimme jälleen J:n kanssa yhteistreenin. Tavoitteenani oli lähteä kotoa noin tuntia ennen tapaamisaikaa, mutta sen jälkeen, kun olin vihdoin saanut kaikki tarvittavat varusteet pakattua reppuun, sain huomata pyöräni etukumin olevan tyhjä. Takapyörässä ei vielä ollut nastarengasta, joten pyysin miehen avuksi vaihtamaan etupyörään uutta sisäkumia ja rupesin itse vaihtamaan takapyörään rengasta. Olin vaan onnistunut tilaamaan nastarenkaaseen liian suuren jarrulevyn (ei pitäisi olettaa, että se on samankokoinen, kuin etupyörässä), joten eihän siitä mitään tullut ja nastaton rangas oli laitettava takaisin. Siinä vaiheessa, kun pääsin matkaan oli aikaa jäljellä noin 10 minuuttia enemmän, kuin mitä tarvitsin polkeakseni suoraan meiltä Olarin koululle. Tein siis vain pienen mutkan ja silti olin perillä juuri ja juuri sovittuna aikana, sillä kuntopolut olivat monesta kohtaa todella kamalassa kunnossa (jäätynyttä sohjoa). Vaihtaessani juoksulenkkareita jalkaan J jo saapuikin paikalle ja hetken päästä lähdimme kevyesti hölköttelemään ympäri eteläisempää Espoota. Yhdessä tuli hölkkäiltyä lähes 1.5 tuntia (1.25 min), jonka jälkeen jatkoin vähän tulomatkaa pidemmän kiertotien kautta pyörällä kotiin. Kaiken kaikkiaan pyöräilyyn meni aikaa reilu tunti, mutta tästä ensimmäinen puolikas (menomatka) oli sellaista ”sunnuntaipyöräilyä”, että melkein ei kehtaisi treeniksi laskea. Yhteensä viikon aikana tuli treenattua noin 7 tuntia.      

Viime viikolla en ehtinyt crossfittiin kertaakaan ilman autoa, joten kävin kolmessa tavallisessa WODissa saadakseni riittävästi treeniä. Helpompi painnonnostotunti jäi näin ollen välistä, vaikka nimenomaan ko. treeni olisi tekniikoissa kehittymisen (ja sitä todella riittää) kannalta hyödyllinen. Täytyy jatkossa muistaa muistuttaa miestä tulemaan perjantaisin viiteen mennessä töistä kotiin, jotta ehdin pyörällä salille ja voin siten valita tuon astetta kevyemmän treeniversion. 

Lauantai aamu sekä aamupäivä menivät pakkaamisessa ja päivä Kuusankoskelle mummulaan (=lasteni mummu eli mieheni äiti) matkustamisessa. Nukahdin automatkalla (mies ajoi, en minä), mutta siitä huolimatta olin joskus viiden aikaan uudelleen niin väsynyt, että kävin ottamassa toiset päiväunet. Mies lähti herätessäni lenkille ja koko miehen lenkin ajan vatvoin sen kanssa jaksaisinko vielä lähteä juoksemaan. Päädyin jo useamman kerran siihen, että voisin vallan mainiosti pitää ylimääräisen treenittömän, mutta miehen tullessa takaisin, päätin lähteä lyhyelle pyrähdykselle. Olin kotoa ottanut mukaani upouudet Inovin lenkkarini (Parkglaw 275 gtx), jotka ostin sillä toiveella, että niiden soveltuvuus polkujen lisäksi teille, tekisi niistä vähän normaaleja polkujuoksulenkkareitani armollisemmat jalkapohjilleni. Ajattelin, että joku puolen tunnin pyrähdys olisi juuri sopiva kenkien sisäänajolenkki. Parkglawit pitivät ihmeen hyvin alustan liukkaudesta huolimatta ja vaimmennuskin tuntui sopivalta. Noin 20 minuuttia juostuani päätin paluun sijaan jatkaa vielä hetken matkaa ja lopulta lenkillä vierähtikin aikaa lähes tunnin verran. Juoksin kuitenkin niin rennosti, että lenkki kävi hyvin palauttelevasta treenistä.

Inov-8 Parkglaw 275 gtx:t ensimmäistä kertaa käytössä (pohjat on tosiaan paksut, kuten toivoinkin).

Jouluaattona lähdimme miehen kanssa reippaina Nauhan lenkin ladulle siitä huolimatta, ettei sitä netin mukaan oltu edellispäivän lumimyräkän jälkeen ajettu. Paikan päällä selvisi, että netin tiedot pitivät paikkaansa (ikävä kyllä), mutta paluu takaisin ja juoksuvaatteiden vaihto ei oikein houkutellut, joten päätimme hiihdellä sen, mitä pystyy. Noin 20 metriä jaksoin miehen vauhdissa ja sen jälkeen menimme omia menojamme. Sovimme vain, että mies vaihtaa ensimmäisen kierroksen jälkeen suuntaa, jotta kohtaamme ja voimme suunnitella paluun aikataulun. Oma menoni oli todella hidasta ja olin hyytyä jo ensimmäiseen ylämäkeen. Suurimman osan matkasta etenin "ankalla", vaikka tavoitteena oli luisteluhiihto. Ylämäet, joissa normaalisti menisin "ankkaa", menin nyt tyylillä, joka muistutti ehkä lähinnä vastasyntyneen hirven koikkelehtimista. Yllätyksekseni en kaatunut yhdessäkään alamäessä, mutta ihan tasaisella onnistuin siinä taidokkaasti kertaalleen (toinen suksi jäi lumen alle, vaikka minä jatkoin matkaa). 

Nauhan latu jouluaattona. Kauniin talvisen maiseman sijaan ihailin tässä kohden lumihankea ihan käsituntumalla.

Lähes kierroksen hiihdettyäni kävin tekemässä piston urheilupuiston parkkipaikan suuntaan, koska näin jäljistä (!niin monta hiihtäjää oli ladulla) miehen olevan ko. osuudella. Kohdattuamme sovimme, että mies jatkaa suoraan autolle, kun minä jatkan vielä vajaan kierroksen ja palaan sitten kävellen mummulaan (~1km). Miehellä olivat sykkeet olleet koholla koko lenkin ajan ja vaikka tämä ei todellakaan ollut mikään ihme siinä hangessa "hiihtäessä", epäili mies, että syynä saattaisi olla alkava flunssa. Lähdin erottuamme kiertämään lenkkiä vastapäivään ja pitkän ikuisuuden jälkeen olin jälleen aloituspaikassa, jossa nostin sukset käteen ja lähdin lampsimaan kohti mummulaa. Tosin jos ollaan ihan rehellisiä, niin itseasiassa hiihtelin niillä suksilla parisen sataa metriä (lumista) autotietä pitkin, kun halusin minimoida monoilla kävelyn. Arvaan, mitä mies tästä suksien pahoinpitelystä ajattelee, mutta onneksi mies ei tätä blogia kovin usein lue...Koko "hiihtolenkkiin" kului aikaa melkein kaksi tuntia, vaikka matka jäi alle 15 kilometriin. Uudelle vuodelle olen suunnitellut 50 km hiihtolenkkiä, joten täytyy toivoa, että vauhti tästä vielä nousee. Yhteensä treenitunteja kertyi viikon aikana 6 kappaletta, mikä on todella vähän, mutta menee ehkä ihan hyvästä lepoviikosta. Ainakin viime viikolla tuli levättyä paljon (etenkin loppuviikosta) ja tankattua, jos ei nyt terveellisesti, niin ainakin paljon.

Itsenäisyyspäivän treeni, Westendin portaat ja vähän muuta

Itsenäisyyspäivälle olin suunnitellut jotain kevyttä pitkää kuten pyöräilyä, mutta suunnitelmat menivät aamulla uusiksi. Kuten edellisenä iltana oli vähän huhuiltu, oli crossfitissa päivän treeninä 45 minuutin tiimi AMRAP sisältäen 100 x vähän sitä sun tätä (mm. 100 burbeeta, 100 askelkyykkyä, 100 punnerrusta...), yhteensä 10 eri liikettä. Se kuulosti yksinkertaisesti niin houkuttelevalta, että oli ihan pakko päästä osallistumaan. Tunnin treenit kuulostivat kuitenkin liian lyhyiltä (kevyttä pitkää, kun olin suunnitellut), joten niinpä menin treeneihin pyörällä. Treenin ideana oli siis se, että yksi tiimin jäsen kerrallaan tekee tiettyä liikettä haluamansa määrän ja sitten seuraava jäsen jatkaa jne, kunnes sata toistoa on kasassa, jonka jälkeen voidaan siirtyä seuraavaan liikkeeseen. Tiimissä sai olla 2-3 jäsentä ja omassani oli kaksi eli lisäkseni yksi samaan aikaan perusleirillä aloittaneista naisista. Skaalasimme useimmat liikkeistä helpommiksi (l. mahdollisiksi) tekemällä esim. punnerrukset boxia vasten ja hyväksymällä kaikki kuntopallolla kyykystä tehdyt seinään heitot (oikeasti vain tietylle korkeudelle yltävät hyväksytään), mutta viimeinen liike (knees to elbows) jäi meiltä kuitenkin tekemättä ajan loppuessa kesken. Treeni oli sen verran kestävyysominaisuuksia suosiva, että arvelisin tehneeni useimmista liikkeistä yli 50 toistoa lukuunottamatta vatsoja, joita parini teki takuulla minua enemmän. Treenin jälkeen oli aivan mieletömän hyvä fiilis ja niinpä pyöräily takaisin kotiinkin sujui melkein lennokkaasti.

Koska olin viime viikolla tehnyt treenit sekä maanantaina, tiistaina että keskiviikkona, oli torstaille ja perjantaille suunnitelmissa lepoa. Perjantaina oli myös viimeinen päiväni työharjoittelussa, joten niinpä palkitsin itseni suuntaamalla kohti ystäväni Annan hierontapöytää ja kylläpä teki taas todella hyvää. Lauantaina aikaa treenaamiselle jäi vain reilu tunti, koska illalle oli suunnitteilla uimahalliin meno lasten kanssa ja aamupäivä meni muissa touhuissa (kun herää vasta yhdeksältä niin...). Miehen treenien jälkeen lähdin juoksemaan kohti uimahallia muutaman kilometrin mutkan kautta. Päätin juosta parin kilometrin lämmittelyn jälkeen vähän reippaammin, mikäli juoksu ei tuntuisi siihen mennessä kovin raskaalta. Eihän se tuntunut ja niinpä juoksin lenkistä reilut 8.5 km rennon reippaasti. Yhteensä juostua tuli noin 11.5 km ja aikaa siihen kului 1 h 15 min. Koska gps ei ollut mukana, enkä ole ihan varma paljonko kello oli aloittaessani reippaamman juoksu, jää reippaan osuuden vauhti villiksi veikkaukseksi, mutta jotain 5 min 45 s km kenties. Tämä tarkoittaa sitä, että kilometrivauhti on hidastunut maratonia edeltävistä ajoista noin 15 sekunnilla eli paljon. Toki epätasaisempi alusta ja reilumpi vaatetus varmasti vaikuttivat vauhtiin, mutta juoksukuntokin on selvästi laskenut. Parannusta tuskin on luvassa ennen kuin jalka on täysin kunnossa ja juoksun osuus viikon treeneistä kasvaa tai vaihtoehtoisesti paino tippuu noin 5 kiloa. Ihmeitä odotellessa....

Minä ja Westendin portaat kauniissa suomalaisessa talvisäässä.

Viikon viimeiselle päivälle olin sopinut yhteistreenit J:n kanssa. Itselläni oli vuorossa viikon pisin treeni, joten menin J:n luokse pyörällä (noin 30 min/suunta) ja sieltä juoksimme yhdessä Westendin portaille porrastreeniä tekemään. Portaita oli ”vain” 100 kappaletta eli selvästi vähemmän (noin puolet) kuin esimerkiksi Kauniaisissa. Tämä ei kuitenkaan ole todellakaan mikään huono juttu, sillä lyhyemmällä matkalla on helpompi (ainakin minulle) pitää reipasta rytmiä yllä ylös saakka. Tämä ei kuitenkaan ole todellakaan mikään huono juttu, sillä lyhyemmällä matkalla on helpompi (ainakin minulle) pitää reipasta rytmiä yllä ylös saakka. Mäen päällä oli kuitenkin aina tunne, että portaita oli ollut ihan riittävästi, sillä jokaisen vedon jälkeen hengästytti kunnolla ja parilla viimeisellä piti jopa hetken aikaa nojailla polviin. Portaat nousimme ylös yhteensä 10 kertaa ja alas menimme pääasiassa tiekiertoja pitkin, joskin muutaman kerran palasimme alas portaita. Juostua tuli yhteensä tunnin verran ja matkaa kertyi noin 7 km eli koko treenin kesto oli noin 2 h, hyvä treeni siis. Kaiken kaikkiaan viikon aikana oli yhteensä kolme crossfit-treeniä, 1 puhdas juoksutreeni, 1 yhdistelmä pyörää sekä juoksua ja 1 lyhyt pyöräsiirtymä. Tunteja kertyi yhteensä noin 7 eli ihan ok viikko, vaikka kieltämättä tunteja olisi pikku hiljaa hyvä saada viikkoihin muutama lisää.

Samat portaat toisesta suunnasta kuvattuina, juoksija vaihtunut (kuvassa J).