Ensimmäinen hieman juoksupainotteisempi viikko

Treeniviikonloppua seurasi yllättäen kaksi lepopäivää. Maanantain lepopäivä oli ihan suunniteltu, sillä tarkoitus oli palautua hyvin viikonlopun jäljiltä. Tiistaina pötköttelin sohvalla treenikamat valmiin kassissa kasilta alkavaa crossfit-treeniä varten, kun mies tuli töistä kotiin ja totesi olon olevan vähän heikko. Siitä meni noin puoli tuntia ja sitten yläkerran vessasta alkoikin jo kuulua oksentamisen ääniä. Mies kyllä vakuutteli, että jos tuon lapset yläkertaan viereiseen huoneeseen ipadia katsomaan, hän pärjää treenini ajan kotona lasten kanssa. Tarjous oli kiva, mutta jos asetelma olisi ollut päinvastainen, olisin ampunut salamoita miehen lähtiessä treenaamaan. Niinpä ei tullut mieleenkään oikeasti lähteä alakertaa kauemmas (enkä siis treenannut sielläkään). 

Tälläkin kertaa oksennustauti iski vain yhteen perheenjäseneen eikä kestänyt kuin muutamia tunteja kunnon volyymilla, joten keskiviikkona olimme jo lähes normaalissa rytmissä. Kävin siis illalla crossfit-treeneissä, kuten olin jo aiemmin suunnitellut. Mies piti sentään lepopäivän. Torstaina olisin normioloissa pitänyt treenittömän päivän, mutta nyt sille ei oikein ollut perusteita. Hieman puolen päivän jälkeen laitoin siksi nastalenkkarit jalkaan ja lähdin kohti keskuspuiston polkuja. Suunnittelin juoksevani kaikki vastaantulevat ylämäet reippaasti, kuitenkin niin, että juoksu tuntuisi ylämäkiä lukuunottamatta kivalta. Pakkasta oli sen verran, että polut olivat ihan jäisiä ja kun ne lisäksi olivat todella kuhmuraisia, päätin ensimmäisen polkupätkän jälkeen siirtyä kuntopoluille juoksemaan. Vauhtileikittely sujui ihan mukavasti, joskin lisäsin reippaita pätkiä myös tasaiselle ylämäkien vähyyden takia. Lenkkiin meni noin tunti ja ehdin hyvin käydä suihkussa sekä syödä ennen lasten hakemista. 

Joskus vähän turhauttaa, kun ei meinaa millään oppia uusia tekniikoita, mutta onneksi aina välillä tulee näitä onnistumisenkin kokemuksia. Päälläseisonnan idean hoksasin vihdoin maaliskuun alkupuolella (kuva otettu 9.3.2018).

Perjantaina kävin jälleen crossfit-salilla tekemässä painonnostotreenin ja lauantaina oli vuorossa viikon pitkis. Suurimman osan lenkistä juoksin polkuja pitkin, on se vaan niin paljon miellyttävämpää, kuin teillä juokseminen. Vauhti oli hidas (7’18 min/km) eikä matkaakaan tuossa tunnissa ja 40 minuutissa (1:41’30) kertynyt kuin vajaa 14 km (13.9 km). Olin kuitenkin lähdössä heti lenkin jälkeen Hotelli Nuuksioon, josta olimme ystäväni kanssa varanneet huoneen intensiivistä opiskelua varten, joten oli palattava ajoissa kotiin. Sen verran kiire tuli, etten ehtinyt kotona syömään ja niinpä mutustelin autossa kaupasta ostamaani pizzan palasta samalla, kun ajoin kohti Nuuksiota. Olimme suunnitelleet menevämme yhdessä illalla kävelylle ja mahdollisesti vielä hotellin porealtaaseen lillumaan, mutta opiskelu (höystettynä jutustelulla) kesti niin myöhään, että kävimme lopulta vain syömässä hotellin ravintolassa. Ruokailun jälkeenkin jatkoimme itseasiassa vielä lukemista ja vasta yhdentoista maissa lopettelimme ystäväni käydessä nukkumaan ja minun vaihtaessa kirjan hömppäromaaniin.

Sunnuntaina ehdin vielä lenkille ennen kuin mies tuli lapsien kanssa kotiin. Tsemppasin itseni juoksemaan vähän tehokkaampaa treeniä ja niinpä otin tavoitteekseni juosta rennon reippaasti kymmenisen kilometriä. Juoksin alkuun reilun kilometrin verran kevyttä hölkkää ja nostin sitten vähän tehoja. Juoksu tuntui ihan kohtalaisen hyvälle, mutta gps paljasti vauhdin olleen tuolla tehokkaalla pätkällä (10.8 km) vain 5’38 min/km eli suurinpiirtein sama kuin viime syksynä maratonilla. Painonpudotus ei siis ainakaan heti ole juoksuvauhtia nostanut (juoksemattomilla kilometreillä kun ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa). Lenkin koko pituudeksi tuli 13.8 km ja aikaa siihen meni 1 h 22 min. Viikon treenimääräksi tuli siten noin kuusi tuntia (kappas), mutta olipa pitkästä aikaa vähän juoksupainotteisempi viikko.  

Treeniviikonloppu Kisakalliossa

Viime syksynä mieheni voitti yhdessä J:n miehen kanssa X-kaadon miesten sarjan, jossa palkintona oli majoitus kahdelle hengelle yhdeksi yöksi Lohjan Kisakalliossa. Miehet olisivat toki voineet lähteä reissuun kahdestaan, mutta yhteisestä treenilomasta oli jo aikaa, joten ajatus lähtemisestä koko porukalla kiehtoi. Palkinto oli voimassa puolisen vuotta, joten päätimme tehdä reissun maaliskuussa, jotta J:kin ehtisi toipua loukkaantumisestaan jälleen hyvään treenikuntoon. H-hetki koitti vihdoin parisen viikkoa sitten, jolloin suuntasimme auton nokan ”mummolan” kautta kohti Lohjaa. Aiemmilla reissuilla lapset ovat olleet mukana, mutta nyt oli kysymys vain yhdestä vuorokaudesta, joten lähdimme ilman lapsia treeniajan maksimoimiseksi. Olin kyllä ennen reissua löytänyt itseni pohtimasta reissua pienellä kauhulla, kuvitellessani itseni parin tunnin juoksun ja pienen välipalan jälkeen väsyneenä haaveilevan levosta J:n odottaessa huoneen ulkopuolella treenivaatteissa seuraavaa lenkkiämme. Mistäköhän moinen kauhukuva syntynyt, ei varmaan ainakaan aiemmilta yhteisiltä reissuiltamme...

Lumikenkäilyä Lohjanharjulla lauantaina 10.3.2018.

Sovimme tekevämme ensimmäiset treenin Lohjanharjulla, koska miehet halusivat käydä hiihtämässä. J:n kanssa päätimme hakea kartalla olevat kiintorastit lumikengillä kävellen. En muista koska olen edellisen kerran käynyt lumikenkäilemässä, mutta sen muistin, että se tuntuu aina yllättävän rankalta. Koska alussa oli vähän kylmä, lähdimme matkaan hölkkäillen. Tätä kesti noin 100 metrin verran, jonka jälkeen olikin jo lämmin ja loppumatkan etenimme reippaasti kävellen. Rasitus tuntui samalta kuin kevyt tiejuoksu, mikä sopi paremmin kuin hyvin päivän agendaan (l. paljon peruskestävyystreeniä). Lenkin loppupuolella huomasin lievää kipua oikeassa lonkassa, mikä varmaan oli seurausta lumikenkien nostelun aiheuttamasta jalan normaalista poikkeavasta liikeradasta. Kipua onneksi ilmeni vain hetkittäin ja loppui lumikenkäilyn loputtua. Palattuamme autoille pähkäilimme hetkeen aikaa, että lähtisimmekö heti tekemään toista treeniä vai ajaisimmeko Kisakalliolle ja tekisimme treenin illemmalla. Sovimme, että juoksemme heti lyhyen lenkin ja jos siltä tuntuu (ei tuntunut), voimme lähteä vielä illalla uudelleen lenkille. 

J juoksemassa vanhaa junarataa pitkin kohti tienylitys paikkaa (10.3.2018).

Huolimatta siitä, että olemme yhdessä käyneet muutamat multisport-kisat Lohjalla, tuntui lenkkimaasto täysin vieraalta. Juoksimme ilman suurempaa suunnitelmaa Lohjan keskustan tuntumassa valiten aina mukavimmalta vaikuttavan polun- tai tienpätkän. Jossain vaiheessa tulimme vanhalle junaradalle, jota pitkin meni selvä polku. Tämä vaikutti niin houkuttelevalta, että pakkohan sitä oli seurata. Kyseistä polkua pitkin juokseminen oli hauskaa aina siihen saakka, kunnes vastaan tuli tien ylitys. Kyseistä tietä ei takuulla ollut tarkoitus ylittää junarataa pitkin, mutta siitä oli selvästi menty aiemminkin. Mitään kaidetta ei tietenkään ollut ja jossain puolessa välissä ylitystä huomasin oikealla puolellani muutaman poikkeuksellisen ison aukon, joista olisin mahtunut tippumaan. Vaikka jalkojeni alla olevat lankut olivat mukavan leveät, pelkään sen verran paljon korkeita paikkoja, että ylitys alkoi todella pelottamaan. Päätin laskeutua polvilleni ja kontata loppumatkan tien toiselle puolelle. Perille päästyäni J paljasti pelänneensä myös, mutta pelänneensä vielä enemmän minun saavan kunnon paniikin jos huomaisin tämän, joten J oli vain sisukkaasti jatkanut matkaa. Totesimme, että paluureittimme menisi jotain muuta reittiä, mutta olihan se kokemus. Ko. tienylityspätkää lukuunottamatta lenkillä oli kyllä todella mukavaa ja saimme ihastella monenmoisia nähtävyyksiä sen varrella. Autolle päästyämme olimme juosseet tunnin verran ja lumikenkäiltyä oli tullut 1 h 50 min, joten ihan hyvä setti oltiin saatu tehtyä heti reissun aluksi. Miehet eivät (yllätys, yllätys) olleet vielä palanneet autoille, joten päätimme lähteä kaksin Kisakallioon, jotta pääsisimme edes peseytymään.

Nähtävyyksiä lauantaisen juoksulenkin varrelta (10.3.2018).

Ennen treenin alkua olimme siirtäneet tavarani J:n autoon, joten puhtaiden vaatteiden saaminen ei tuottanut ongelmaa. Valitettavasti olin eväistämme siirtänyt tavaroihini vain jaffakeksit, joita oli ihan mukava syödä muutama kappale, mutten varsinaisesti olisi halunnut täyttää niillä mahaani. Tarkoituksena oli käydä koko porukalla Kisakalliossa syömässä, mutta ajankohtaa emme olleet sopineet ja miestemme treeni-innon tietäen, siihen saattaisi mennä hetki. Lopulta taisimme viettää huoneissamme aikaa parisen tuntia ennen, kuin miehet vihdoin saapuivat. Kyllä siinä ehti keksipaketti tyhjetä, kuten myös J:ltä saamani leipä huveta, edellisestä ateriasta kun oli kuitenkin kulunut jo joku kahdeksan tuntia. 

Sunnuntain lenkillä (11.3.2018) päävastuu suunnistuksesta oli J:llä, mutta yhdellä rastivälillä en saanut armoa ja jouduin etsimään rastin ihan itse.

Illallisen jälkeen pelasimme vielä Dominionia ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Tosin olin itse pelin jäljiltä niin ylivirittyneessä tilassa, että epäilin saisinko unta ollenkaan. Muut sopivat lähtevänsä ennen aamupalaa lenkille, mutta aikainen aamu ei oikein houkutellut ja niinpä ilmoitin, etten välttämättä lähtisi mukaan. Sain kuitenkin nukuttua ihan hyvin ja onnistuin tsemppaamaan itseni ulos, joskin vasta vartti miehen perässä. J oli kuitenkin odottamassa minua, joten en edes joutunut juoksemaan yksikseni. Hölkkäilimme lyhyen luontopolkureitin ja hieman tiepätkää sen päälle niin, että lenkin kestoksi tuli 45 minuuttia. Sitten oli vuorossa ihana aamupala, jonka jälkeen pyysin armoa eli kunnon lepoaikaa ennen reissun viimeistä treeniä. Sitä annettiin muistaakseni noin puolituntia (saattoi se olla hieman pitempikin) ja sitten oli raahauduttava (lue: vierittävä) ulos. Miehet ottivat vuorostaan lumikengät, joten lähdimme J:n kanssa suunnistuskartan kanssa metsään kävellen. Lunta oli sen verran, että kävellenkin sai ihan hyvän treenin, enkä todellakaan olisi kyennyt juoksemaan. Täydestä mahasta huolimatta metsässä oli todella ihana edetä, ilma oli kaunis ja seura loistavaa, joten fiilis oli lenkin jälkeen mahtava. Suihkun jälkeen olikin sitten aika palata kotiin.      

Välillä piti "vähän" kiivetä (sunnuntai 11.3.2018).

    

Painoja

Noin viikko ennen joulua aloitin painonpudotusurakan, tavoitteenani tiputtaa painoa niin, että oman ennätykseni tekeminen puolimaratonilla olisi jossain vaiheessa vuotta mahdollinen. Lähtöpaino huiteli jossain noin 75 kg:n (arvio) tienoilla ja tavoite 68 kg:ssa. Paino tippui yllättävän mukavasti ja pääsin tavoitteeseeni jo muutamisen viikkoa sitten. Jo vähän ennen tavoitepainon saavuttamista aloin syömään viikonloppuisin kaloreita laskematta. Arkisin pidin ensin kalorit tuossa asettamassani 2100 kcal/päivä tavoitteessani, mutta viimeisen kolmen viikon aikana olen lisännyt vähän kaloreita siten, että treenipäivinä (ja välillä treenittöminäkin) olen syönyt 2300 kcal, jos on ollut nälkä. Paino ei ole lähtenyt (ainakaan vielä) nousemaan, joten toistaiseksi tämä vaikuttaa toimivalta. Nyt onkin tarkoitus opetella pitämään energiansaanti sellaisena, että se vastaa kulutusta. Haastavaksi tämän tekee omalla kohdallani se, että viikonlopun treenimäärät ovat arkeen verrattuna reippaasti suuremmat. Todella reilukin syöminen saattaa aiheuttaa kalorivajetta, joka arkena kostautuu jatkuvana nälkänä. Toisaalta viikonloppuisin tulee vähän turhan helposti mätettyä herkkuja oikein olan takaa, joten vaarana on, että kalorimäärä nousee todella huikeaksi. Jos jaksan, saatanpa laskea kalorit huvikseni tänä viikonloppuna, kun kerrankin olen koko viikonlopun kotona. Mielenkiintoista nähdä (tai sitten ei) paljonko tulee syötyä, kun ei pyri rajoittamaan kaloreita. Kaloreiden laskeminen jatkuu tällä erää joka tapauksessa ainakin arkisin, kunnes löydän tasapainon energiansaantiin ja toivottavasti nimenomaan niin, että voin luottaa omaan tuntemukseeni siitä, onko tarpeen syödä ja myös toimin sen mukaan.  

Sunnuntain (4.3.2018) nautiskelulenkin varrelta.

Ruokavalio on edelleen sama kuin ennen painonpudotusurakkaakin ja sen aikana. Ns. terveellinen tai jokin erityisruokavalio (esim. proteiinipainotteinen) voisi itseltäni onnistua muutaman kuukauden ajan, muttei loppuelämää, joten parempi mennä omalla normaalilla. Se mitä ja milloin syön, vaihtelee tosin päivittäin aika lailla ja huomaan, että osa syömistäni asioista on hyvin kausiluontoisia. Ainoa asia, joka ei juuri näytä muuttuvan, on aamupala (~600 kcal), joka koostuu lähes aina latesta, mehusta sekä kahdesta leivästä, jotka on päällystetty margariinilla, juustolla, leikkeleellä ja esim. tomaatilla. Melko usein syön päivittäin myös kotijuustoa hillolla (~200 kcal) tai suklaavanukkaan (226 kcal), mutta saatanpa syödä myös molempia. Joku varsinainen ruokakin tulee päivittäin syötyä (~400 kcal), joskus kaksikin. Iltaisin syön (usein treenin jälkeen) useimmiten samanlaisen leipäsetin (~300 kcal) kuin aamullakin, mutta joskus valitsen mieluummin munakkaan tai puuroa ellei sitten kotijuusto ole vielä syömättä jne. Tämän hetken kausisuosikki on paahtoleipä nutellalla (~160 kcal), jonka (tai joita) saatan vetäistä joskus aamupalan perään tai oikeastaan minkä vaan ”aterian” osana. Joinakin päivinä juon jossain vaiheessa toisen laten tai lasillisen mehua. Jos kaloreita on illalla yhä jäljellä eikä nälkä vaivaa, nautiskelen useimmiten vähän salmiakkia tai suklaata. Nälkä on todella harvoin enää seuralaisenani, mutta saattaa toki ilmoitella itsestään, jos kaloreita tulee napattua liikaa ei täyttävien ruokien muodossa tai, jos kulutus on ollut poikkeuksellisen kovaa.   

Normioloissa helppo "este" samaisen sunnuntaisen (4.3.2018) lenkin varrelta, mutta nyt oli jalat niin jumissa, että oli vaikea päästä ali.

Juoksuun käytetyt tunnit ovat edelleen todella alhaisissa lukemissa, mikä lupaa todella kovaa aikaa sille puolimaratonille, mille en vielä ole saanut ilmottauduttua. Suunnitelmissa se kyllä on koko ajan (sekä ilmoittautuminen että itse juokseminen). Viikolla 9 juoksin jopa kokonaista yhden kerran. Tämä tapahtui ko. viikon sunnuntaina ja kesti reilut 2 h (16,56 km). Juoksentelin tuolloin espoon keskuspuiston poluilla auringonpaisteesta nautiskellen, joten ei todellakaan mennyt hukkaan tuo kerta. Tiistaina ja keskiviikkona olin treenannut crossfittia ja perjantaina käynyt hiihtämässä lyhyehkön pitkän treenin (~1.5 h). Perjantain pitkis mahdollisti lauantaille vähän poikkeuksellisemman treenipäivän, kävin nimittäin kokeilemassa CrossFit Open kilpailun yhtä lajia (Open 18.2). 

Tämäkin kuva ko. lenkiltä (4.3.2018); keli oli todella upea.

Crossfit8000:ssa, jossa siis käyn kyseistä lajia treenaamassa, on lauantaisin normaalien wodien sijasta mahdollisuus suorittaa sen hetkistä Open lajia. Näitä lajeja on yhteensä viiden viikon aikana viisi ja ne julkaistaan aina torstain ja perjantain välisenä yönä siten, että aikaa lajin suorittamiseen jää 4 päivää. Lajit ovat kuulostaneet todella hauskoille ja kun niitä on mahdollisuus suorittaa treeninä ilman varsinaiseen CrossFit Inc:in kilpailuun (https://games.crossfit.com/) osallistumista, niin olihan se pakko päästä kokeilemaan. 

Open 18.2 kyykkyjä tekemässä. Ilmeestä voisi päätellä, että kyseessä ei ole ihan eka kierros... (Kuva: Seppo Alanko)

Varsinainen kilpailusuoritus tuossa 18.2:ssa kesti 12 min ja sisälsi 55 kyykkyä sekä saman verran burpeita. Kilpailu alkoi yhdellä kyykyllä, jota seurasi yksi burpee tangon yli hypäten. Tämän jälkeen oli vuorossa kaksi kyykkyä ja sitten kaksi burpeeta tangon yli. Näin jatkettiin kunnes 10 kierrosta oli täynnä, jolloin oli mahdollista (mikäli aikaa oli jäljellä) yrittää omaa rinnallevedon maksimia. Kyykyt tehtiin käsipainojen kanssa ja skaalaamaton suoritus olisi tarkoittanut kahta 15 kg käsipainoa. Totesin, että ne jäisivät todennäköisesti minulta jollain kierroksella kokonaan nostamatta maasta, joten valitsin skaalatun version käsipainot (10 kg). Burpeet tein kuitenkin puhtaasti ja ehdinpä jopa kokeilemaan lopuksi rinnallevetoa muutamaan otteeseen (saldo 45 kg). Treenistä jäi kyllä todella hyvä fiilis ja olisin mielelläni osallistunut vaikka kaikkiin lajeihin, mutta melkein joka viikonloppu on ollut jotain sovittuja menoja ja toisaalta, silloin on myös mahdollisuus treenata ulkona valoisan aikaan, joten vähiin on jäänyt.  

Open 18.2 rinnallevedon maksimia yrittämässä (Kuva:Seppo Alanko).

Parini lämmitellessä 18.2:sta varten, itse lähinnä haahuilin ympäriinsä, joten treenin kesto jäi osaltani lyhyeksi. Niinpä myös koko viikon treenimäärä oli jälleen melko vähäinen (reilut 6 h), mutta onneksi seuraavalle viikolle oli sovittuna treeniloma ystävien kanssa Kisakallioon Lohjalle. Lohjalla treeniä kertyi kahden vuorokauden aikana nuo samaiset reilut kuusi tuntia eli todella mukavasti. Sen lisäksi olin vielä poikkeuksellisesti pitänyt viikolla vain yhden lepopäivän, joten toissaviikko (vko 10) oli kyllä varsin treenintäyteinen (yhteensä reilu 10 h). Kisakallion viikonlopusta myöhemmin lisää, nyt on mentävä nukkumaan, jos vaikka aamulla jaksaisin sitten lähteä tekemään Openien vikaa lajia (18.5).