Kevyttä treeniä ja kisahaaveiluja

Vatsataudin jälkeen ehdin treenailemaan noin viikon verran eli edellisen postauksen treenien lisäksi kävin viime viikon maanantaina ja keskiviikkona tekemässä wodin, sitten iski jonkin sortin flunssa. Keskiviikkoiltana kurkku tuntui vähän karhealta ja torstaina olo oli tukkoinen. Periaatteessa olin ihan työkykyinen, mutta päätin himmailla kunnolla treenien suhteen, koska kuopuksen jo kerran siirretyt synttärit olivat ohjelmassa lauantaina. Sen verran tuli ilmeisesti rehkittyä kuitenkin liikaa (siivotessa ja säntäillessä asioille), että sunnuntai-iltana nousi vähän lämpöä. Maanantaina tsemppasin itseni luennoille buranan ja panadolin voimin, mutta kun lämpöä oli yhä tiistaina herätessä, päätin jäädä kotiin lepäämään, vaikka sallittujen poissaolojen määrä tulisikin sen seurauksena täyteen. Vein kuitenkin sovitusti lapset hoitoon ja kotiin päästyäni huomasin oloni muuttuneen yllättävän hyväksi. Lämpökin oli laskenut ihan normaaliksi ja niinpä lähdinkin sitten luennoille. Odottelin lämmön taas nousevan illaksi, mutta ei se noussut ja keskiviikkona olikin jo lähes normaali olo, mitä nyt vähän räkäinen. Treenit jätin vielä suosiolla väliin, kuten torstainakin. 

Hiihtolenkin varrelta 10.2.2018

Perjantaina uskaltauduin kokeilemaan wodia, joskin päätöksen lähtemisestä tein vasta 30 minuuttia ennen tunnin alkua. Vaikka himmailin voimaosion ajan painojen suhteen, oli wodin ehdoton vaikeus tehdä metcon tarpeeksi rauhallisesti. Kun näin muiden siirtyvän kolmanteen liikkeeseen ja olin itse vasta aloittanut toisen (burbeet), sai todella muistuttaa itseään, että nyt on tarkoitus ottaa kevyesti. Metconin jälkeen oli hetken aikaa yskittävä ja niinpä totesin, että viikonloppuna treenailen ihan rauhallisesti. Lauantaina nukuimme koko perhe aamulla yhdeksään ja ehdin ottaa vielä päiväunet iltapäivästä ennen treenivuoroani. Olo oli siis todella levännyt, kun lähdin kanniskelemaan pertsan suksiani kohti latua. Lunta on tällä hetkellä sen verran paljon, että tästä melkein vierestä on vedetty yhdyslatu Nuuksion suuntaan eli meiltä voi hiihtää vaikka Solvallaan asti. Oma tavoitteeni oli kuitenkin hiihdellä vain reilun tunnin verran, joten kävin kääntymässä Oittaalla. Sen verran hitaasti hiihdin, ettei ehtinyt tulla edes hiki. Sunnuntaille suunnittelin kevyttä hiihtoreissua vapaalla tyylillä, mutta treenaamaan olisin päässyt taas vasta pimeällä, joten päätin armahtaa itseäni ja jätin treenit välistä. Keuhkot eivät varmaankaan pistäneet pahakseen. 

Samaisen lenkin varrelta (10.2.2018)

Kun joutuu himmailemaan treenien suhteen, alkaa oudosti kuvittelemaan, että parannuttua on suorastaan himo päästä treenaamaan tavoitteellisesti. Niinpä sitä löytää itsensä selailemasta erilaisia kisasivuja ja pohtimasta mihin kaikkiin sitä ilmoittautuisi. Toukokuun alussa olisi sekä Extreme run Vantaa että Bodom trail, joskin jälkimmäinen on ainakin toistaiseksi loppuunmyyty päiväkisojen suhteen. Extreme runiin olisi kiva osallistua jo ihan siksi, että ilmoitimme veljeni kyseiseen tapahtumaan ja kannustamaan olemme ilman muuta menossa. Bodom traililla olisi ilmeisesti vielä tilaa perjantai-illan Bodom Night-juoksuun, joka houkuttelee lähinnä siksi, että pimeää pelkäävänä tulisi takuulla juostua nopein polkukisani ikinä. Periaatteessa olisi mahdollista juosta ko. kisa ja seuraavana päivänä Vantaalla sitten vaikka se Extreme runin lyhyempi versio (~7 km), saisi ainakin mukavan kisaviikonlopun. Yritin myös löytää sopivaa puolikasta jolla ennätystä kokeilla, mutta se ei ole vielä tuottanut tulosta. Mihinkään en ole kuitenkaan saanut vielä ilmottauduttua, mutta ehkä se tästä...