Normaaleja talvisia treeniviikkoja

Toivuttuani kunnolla flunssasta, palasin talviseen treenikaavaani eli kolmeen crossfit-treeniin arkena ja viikonloppuisin ulkona tehtäviin kestävyystreeneihin. Tempausta en ole vieläkään oppinut, mutta valakyykystä sain yllättäen tuntuman yhden painnonnostowodin aikana. Tajutessani (kiitos coachin), että sitä tankoa pitää oikeasti työntää eikä vain kannatella, alkoi tasapainokin löytymään. Tämähän ei toki tarkoita sitä, että kyykkäisin nyt valakyykkyjä hurjat painot tangossa (maximini on säälittävät 22.5 kg), mutta muutama viikko takaperin oli vaikeuksia pysyä pystyssä edes se puukeppi tankona. Edistys on siis ollut suorastaan hurjaa.

Ensimmäisenä lähes normaalina treeniviikonloppuna pääsin lauantaina aamupäivästä muutamaksi tunniksi hiihtelemään. Päätin hiihdellä keskuspuistoon Kasavuoren kautta, koska se kerrankin oli mahdollista. Ladut tosiaan lähtevät noin 100 metrin päässä ovelta, olkoonkin, että vain pertsan ladut, vaikka olin menossa hiihtämään vapaata. Melko alussa oli jyrkähkö nousu Kasavuoren päälle, jota en ihan tasatyöntöä jaksanut lykkiä. Lisäksi jouduin ottamaan sukset jalasta yhden pidemmän hiekkapätkän ajaksi, mutta muutoin siirtyminen keskuspuistoon onnistui ihan hyvin. Keskuspuistossa kävin hiihtämässä mm. Latokasken lenkin ja kokeilemassa muutamaa uudehkoa latupätkää. Olin vähän suunnitellut, että palaisin kotiin samaa reittiä, kuin olin tullutkin. Paluusuunnassa olisi kuitenkin ollut melko pitkä loiva nousu, jonka kipuaminen tasatyönnöllä ei oikein houkutellut ja niinpä päätin lopettaa lenkkini perinteisempään paikkaan keskuspuiston 4 km lenkin puoleen väliin. Tämä tarkoitti sitä, että hiihto jäi 24 kilometriin (2h 15 min l. 5’34 min/km) ja loppuverkka koostui noin 10 minuutin kävelypätkästä monot jalassa ja suksia kantaen.

Espoon keskuspuiston laduilta vajaa muutama kilometri ennen lenkkini päätepistettä lauantaina 17.2.2018.

Suihkun ja pikalounaan jälkeen lähdimme miehen kanssa viettämään kymmenvuotis-hääpäiväämme, joka tosin oli virallisesti jo pari viikkoa aikaisemmin. Perinteisestihän emme joko ole muistaneet viettää hääpäivää ollenkaan tai sitten olemme viettäneet sitä erillämme syystä tai toisesta, mutta näin täyden kympin takia päätimme tempaista ja lähdimme yhdessä pelaamaan pakopeliä. Olemme molemmat pelanneet melkoisen monta peliä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun pelasimme yhdessä. Siitäkin huolimatta, ettemme päässeet huoneesta ajoissa ulos, selvisimme ilman perheriitaa ja vielä hyvillä mielin. Pelin jälkeen kävimme syömässä ja nukuimme hyvät yöunet hotellissa. Aamulla nautimme hotellin runsaasta aamupalasta, joka sisälsi mm. aivan tajuttoman hyvää ohrapuuroa (nam), ja sitten suuntasimme kotiin vapauttamaan anopin lastenvahtimishommasta. Reissu teki kyllä todella hyvää niin keholle kuin mielelle eli oli palauttelua parhaimmillaan.

Sunnuntaille oli suunnitteilla kerrankin vähän enemmän kaikenlaista ohjelmaa, joten pääsin lenkille vasta illalla. Yhtään ei olisi huvittanut, etenkin kun ulkona oli kova pakkanen, mutta raahauduin lopulta juoksulenkille. Sormia palelsi heti alkumatkasta, mutta oletin tilanteen helpottuvan muutaman kilometrin jälkeen kehon lämmettyä. Hutiin meni ja kaiken lisäksi huomasin tunnin kohdalla, että oli niin kova pissahätä, etten millään selviäisi sen kanssa jäljellä olevaa puolta tuntia. Ei auttanut kuin hypätä tien sivuun lumihankeen ja pissata nopeasti, jotta pääsin mahdollimman pian nostamaan lämpöjä takaisin. Pissaepisodin jälkeen ei onneksi ollut yhtään kylmempi, kuin sitä ennenkään, joten matka jatkui ihan siedettävästi. Kotiin selvisin puolessatoista tunnissa ja matkaa kertyi 13,77 km (6’39 min/km). Yhteensä viikossa tuli treeniä siis reilu kuutisen tuntia (maksimissaan 6 h 45 min).

Seuraavana viikonloppuna (viikko 8) kävin lauantai-iltana hiihtämässä parin tunnin lenkin espoon keskuspuistossa (22,8 km; 5’30 min/km). Taaskaan ei ollut helppo lähteä, kun oli jo sekä pimeää että kylmää, mutta onneksi kuitenkin lähdin. Sunnuntaina oman treenivuoroni tultua päätin, että jätän treenin väliin, koska olin juuri saanut palautettua yhden esseen ja seuraavaksi päiväksi oli harjoiteltava ryhmätyön esittämistä sekä aloitettava lukeminen tiistaina olevaan ryhmätenttiin. Istuuduttuani takaisin sohvalle (olin jo ehtinyt pukea kerraston päälle), huomasin etten pysty keskittymään ja niinpä pomppasin takaisin ylös ja lähdin lyhyelle happihyppelylle. Melko pian totesin, että voisin vallan mainiosti juosta ainakin osan matkasta reippaammin, säästäisin näin ainakin aikaa ja saisin samalla lyhyestä treenistä vähän enemmän irti. Gps ei ollut mukana, mutta mittailin jälkikäteen gmap-pedometerin (gmap-pedometer.com) avulla, että juoksin reippaasti hieman vajaat 7 km (6,93 km). Aikaa tuohon reippaaseen osuuteen kului 38-39 min eli vauhti oli jotain 5’30 ja 5’38 min/km väliltä. Juoksu ei tuntunut mitenkään liian helpolta, mutta olin todella iloinen, että sain itsestäni edes sen verran irti. Koko lenkkiin kului aikaa vajaa tunti, joten yhteensä viikon aikan kertyi treeniä noin 6 tuntia.    

Lauantain (24.2.2018) hiihtolenkin kiemuroita.

Näin talvisin huomaan treenimäärieni olevan melkoisen alhaisia. Arkena on vain niin paljon helpompi suunnata sisätiloihin crossfit-salille, kuin ulos kylmään ja pimeään. Nyt on vielä ollut sen verran kylmää, etten ole saanut pyöräiltyä edes matkoja salille silloinkaan, kun siihen olisi ollut aikaa. Jotenkin ajatus pyöräilyvaatteiden vetämisestä treenin jälkeen hikiselle iholle ja pyöräilyn aloittaminen ei vaan yhtään houkuttele, kun pakkasta on enemmän kuin viisi astetta. Samassa ajassa kuin ajan salille ja takaisin sekä teen sen tunnin (tai vajaan) treenin, ehtisin jo juoksemaan 1.5 h, joten väkisin jää treenimäärät näin vähäisemmiksi. Treenipäivienkään määrää en oikein voi lisätä, koska pääni kaipaa edes kahta päivää viikossa, jolloin ainoa tavoite on selvitä töistä tai opinnoista. Lisäksi on ihan hyvä noin koko perheen hyvinvoinnin kannalta, etteivät kaikki arki-illat suju niin, että vain toinen meistä vanhemmista on kerrallaan kotona. Olen ajatellut antaa itselleni armoa vielä tämän maaliskuun ajan, mutta huhtikuusta lähtien aion lisätä määrää joko hyödyntämällä matkat salille tai korvaamalla osan viikon crossfit-treeneistä kokonaan muulla treenillä. Onneksi valoisan aika on jo lisääntynyt ja pakkanenkin alkanee piakkoin hellittämään, niin eiköhän se juoksumotivaatiokin taas joskus löydy.