Treeniviikonloppu Kisakalliossa

Viime syksynä mieheni voitti yhdessä J:n miehen kanssa X-kaadon miesten sarjan, jossa palkintona oli majoitus kahdelle hengelle yhdeksi yöksi Lohjan Kisakalliossa. Miehet olisivat toki voineet lähteä reissuun kahdestaan, mutta yhteisestä treenilomasta oli jo aikaa, joten ajatus lähtemisestä koko porukalla kiehtoi. Palkinto oli voimassa puolisen vuotta, joten päätimme tehdä reissun maaliskuussa, jotta J:kin ehtisi toipua loukkaantumisestaan jälleen hyvään treenikuntoon. H-hetki koitti vihdoin parisen viikkoa sitten, jolloin suuntasimme auton nokan ”mummolan” kautta kohti Lohjaa. Aiemmilla reissuilla lapset ovat olleet mukana, mutta nyt oli kysymys vain yhdestä vuorokaudesta, joten lähdimme ilman lapsia treeniajan maksimoimiseksi. Olin kyllä ennen reissua löytänyt itseni pohtimasta reissua pienellä kauhulla, kuvitellessani itseni parin tunnin juoksun ja pienen välipalan jälkeen väsyneenä haaveilevan levosta J:n odottaessa huoneen ulkopuolella treenivaatteissa seuraavaa lenkkiämme. Mistäköhän moinen kauhukuva syntynyt, ei varmaan ainakaan aiemmilta yhteisiltä reissuiltamme...

Lumikenkäilyä Lohjanharjulla lauantaina 10.3.2018.

Sovimme tekevämme ensimmäiset treenin Lohjanharjulla, koska miehet halusivat käydä hiihtämässä. J:n kanssa päätimme hakea kartalla olevat kiintorastit lumikengillä kävellen. En muista koska olen edellisen kerran käynyt lumikenkäilemässä, mutta sen muistin, että se tuntuu aina yllättävän rankalta. Koska alussa oli vähän kylmä, lähdimme matkaan hölkkäillen. Tätä kesti noin 100 metrin verran, jonka jälkeen olikin jo lämmin ja loppumatkan etenimme reippaasti kävellen. Rasitus tuntui samalta kuin kevyt tiejuoksu, mikä sopi paremmin kuin hyvin päivän agendaan (l. paljon peruskestävyystreeniä). Lenkin loppupuolella huomasin lievää kipua oikeassa lonkassa, mikä varmaan oli seurausta lumikenkien nostelun aiheuttamasta jalan normaalista poikkeavasta liikeradasta. Kipua onneksi ilmeni vain hetkittäin ja loppui lumikenkäilyn loputtua. Palattuamme autoille pähkäilimme hetkeen aikaa, että lähtisimmekö heti tekemään toista treeniä vai ajaisimmeko Kisakalliolle ja tekisimme treenin illemmalla. Sovimme, että juoksemme heti lyhyen lenkin ja jos siltä tuntuu (ei tuntunut), voimme lähteä vielä illalla uudelleen lenkille. 

J juoksemassa vanhaa junarataa pitkin kohti tienylitys paikkaa (10.3.2018).

Huolimatta siitä, että olemme yhdessä käyneet muutamat multisport-kisat Lohjalla, tuntui lenkkimaasto täysin vieraalta. Juoksimme ilman suurempaa suunnitelmaa Lohjan keskustan tuntumassa valiten aina mukavimmalta vaikuttavan polun- tai tienpätkän. Jossain vaiheessa tulimme vanhalle junaradalle, jota pitkin meni selvä polku. Tämä vaikutti niin houkuttelevalta, että pakkohan sitä oli seurata. Kyseistä polkua pitkin juokseminen oli hauskaa aina siihen saakka, kunnes vastaan tuli tien ylitys. Kyseistä tietä ei takuulla ollut tarkoitus ylittää junarataa pitkin, mutta siitä oli selvästi menty aiemminkin. Mitään kaidetta ei tietenkään ollut ja jossain puolessa välissä ylitystä huomasin oikealla puolellani muutaman poikkeuksellisen ison aukon, joista olisin mahtunut tippumaan. Vaikka jalkojeni alla olevat lankut olivat mukavan leveät, pelkään sen verran paljon korkeita paikkoja, että ylitys alkoi todella pelottamaan. Päätin laskeutua polvilleni ja kontata loppumatkan tien toiselle puolelle. Perille päästyäni J paljasti pelänneensä myös, mutta pelänneensä vielä enemmän minun saavan kunnon paniikin jos huomaisin tämän, joten J oli vain sisukkaasti jatkanut matkaa. Totesimme, että paluureittimme menisi jotain muuta reittiä, mutta olihan se kokemus. Ko. tienylityspätkää lukuunottamatta lenkillä oli kyllä todella mukavaa ja saimme ihastella monenmoisia nähtävyyksiä sen varrella. Autolle päästyämme olimme juosseet tunnin verran ja lumikenkäiltyä oli tullut 1 h 50 min, joten ihan hyvä setti oltiin saatu tehtyä heti reissun aluksi. Miehet eivät (yllätys, yllätys) olleet vielä palanneet autoille, joten päätimme lähteä kaksin Kisakallioon, jotta pääsisimme edes peseytymään.

Nähtävyyksiä lauantaisen juoksulenkin varrelta (10.3.2018).

Ennen treenin alkua olimme siirtäneet tavarani J:n autoon, joten puhtaiden vaatteiden saaminen ei tuottanut ongelmaa. Valitettavasti olin eväistämme siirtänyt tavaroihini vain jaffakeksit, joita oli ihan mukava syödä muutama kappale, mutten varsinaisesti olisi halunnut täyttää niillä mahaani. Tarkoituksena oli käydä koko porukalla Kisakalliossa syömässä, mutta ajankohtaa emme olleet sopineet ja miestemme treeni-innon tietäen, siihen saattaisi mennä hetki. Lopulta taisimme viettää huoneissamme aikaa parisen tuntia ennen, kuin miehet vihdoin saapuivat. Kyllä siinä ehti keksipaketti tyhjetä, kuten myös J:ltä saamani leipä huveta, edellisestä ateriasta kun oli kuitenkin kulunut jo joku kahdeksan tuntia. 

Sunnuntain lenkillä (11.3.2018) päävastuu suunnistuksesta oli J:llä, mutta yhdellä rastivälillä en saanut armoa ja jouduin etsimään rastin ihan itse.

Illallisen jälkeen pelasimme vielä Dominionia ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Tosin olin itse pelin jäljiltä niin ylivirittyneessä tilassa, että epäilin saisinko unta ollenkaan. Muut sopivat lähtevänsä ennen aamupalaa lenkille, mutta aikainen aamu ei oikein houkutellut ja niinpä ilmoitin, etten välttämättä lähtisi mukaan. Sain kuitenkin nukuttua ihan hyvin ja onnistuin tsemppaamaan itseni ulos, joskin vasta vartti miehen perässä. J oli kuitenkin odottamassa minua, joten en edes joutunut juoksemaan yksikseni. Hölkkäilimme lyhyen luontopolkureitin ja hieman tiepätkää sen päälle niin, että lenkin kestoksi tuli 45 minuuttia. Sitten oli vuorossa ihana aamupala, jonka jälkeen pyysin armoa eli kunnon lepoaikaa ennen reissun viimeistä treeniä. Sitä annettiin muistaakseni noin puolituntia (saattoi se olla hieman pitempikin) ja sitten oli raahauduttava (lue: vierittävä) ulos. Miehet ottivat vuorostaan lumikengät, joten lähdimme J:n kanssa suunnistuskartan kanssa metsään kävellen. Lunta oli sen verran, että kävellenkin sai ihan hyvän treenin, enkä todellakaan olisi kyennyt juoksemaan. Täydestä mahasta huolimatta metsässä oli todella ihana edetä, ilma oli kaunis ja seura loistavaa, joten fiilis oli lenkin jälkeen mahtava. Suihkun jälkeen olikin sitten aika palata kotiin.      

Välillä piti "vähän" kiivetä (sunnuntai 11.3.2018).