Viime viikkojen yhteenvedot ja vuoden 2018 tavoitteista

Laskeskelin tuossa, että loppiaisrogaviikolla treeniä kertyi noin 13 tuntia siitäkin huolimatta, etten kolmena päivänä treenannut ollenkaan. Maanantainen hiihtoni Ylläksellä (se 25 km) kesti lähes 3 h (2 h 54 min), tiistai oli lepo (matkustuspäivä) ja keskiviikkona treenasin tunnin crossfitissä (wod). Torstaina kävin juoksemassa tv-reippaan, johon meni kokonaisuudessaan aikaa reilu tunti (1h 8 min). Reipasta juoksin tästä noin 50 eli ~9 km. Vauhti (5’31 min/km) tuntui hyvälle ja oli selkeästi parempi, kuin parina edeltävänä kertana. Toki näin kuului ollakin, koska juoksin tämän poikkeuksellisesti asfaltilla. Vauhti on myös suurinpiirtein sama, kuin syksyllä ennen maratonia tv-reippaita juostessa. Silloin tosin juoksin kuntopoluilla, joten ihan ei vauhti ole vielä syksyn tasolla. Voisi pikkuhiljaa olla hyvä lisätä vähän tehokkaampia juoksutreenejä ohjelmaan, mutta ehtiihän sitä vielä...Perjantaille olin suunnitellut jälleen crossfittiä, mutta erehdyin kysymään J:ltä, kuinka tosissaan olemme rogaan lähdössä. Sen verran kilpailumielellä kuulemma, että perjantai oli syytä jättää vapaaksi. Lauantaina onneksi kertyi treeniä yhden viikon edestä (8 h). Sunnuntaille olin alunpitäen vähän suunnitellut voimatreeniä, mutta totesin lauantain jälkeen, että ehkäpä ihan vaan lepäilen. Kahdeksan tuntia on kuitenkin kahdeksan tunti, vaikka sen kevyesti menisikin.  

Kuvia on viime aikoina tullut napsittua vähänlaisesti, joten tässä kuvitukseksi otos vuoden 2016 Loppiaisrogasta (hehkeänä maalissa).

Viime viikolla pidin hieman kevyemmän viikon, vaikka treenipäiviä olikin normaalia enemmän. Maanantaina ja tiistaina kävin lounasaikaan tekemässä wodit, kuten myös perjantai iltana. Keskiviikko oli treenitön päivä ja torstainakin kävin juoksemassa vain kevyen ~40 minuutin lenkin (6’45 min/km). Lauantai aamupäivä meni siivotessa, joten suunnittelemani crossfit-treenit jäivät väliin, mutta kävin kuitenkin juoksemassa poluilla puolisentoista tuntia (7’35 min/km). Nilkka pysyi yllättäen kunnossa, vaikka ärhentelikin aina kun alusta oli epätasainen eli nilkalle tuli vääntöä. Sää oli passeli juoksemiseen, olisi vain pitänyt pukea vähän enemmän päälle, sillä käsivarsia palelsi koko lenkin ajan. Viikon viimeiselle päivälle onnistuin saamaan P:stä itselleni maastopyöräily seuraa. Treffasimme Latokasken kuntopolulla ja poljimme sen jälkeen vähän siellä sun täällä, lähinnä niitä polkuja, joita on tullut poljettua aiemminkin. Polut olivat pääsääntöisesti kuivia, mutta menomme oli varovaista, kun liukastakin oli paikka paikoin (P:llä ei ollut nastoja ollenkaan ja minulla vain etupyörässä). Jotenkin siinä polkiessa aika kului huomaamatta ja yllättäen poljettua tulikin kolmisen tuntia. Matkaahan ei tosin kertynyt kuin reilut 25 km, mutta välillä on treenattava tekniikkaakin ja olihan se vaan todella mukavaa. Yhteensä treeniä kertyi viime viikolla noin 8 tuntia, mikä on lepoviikoksi minulle paljon. Toisaalta mukana ei ollut yhtään tehotreeniä, joten siinä mielessä viikko oli kuitenkin kevyt.

Loppiaisroga on toistaiseksi ainoa kilpailu, johon olen tälle vuodelle ilmoittautunut. Jotain olisi kuitenkin kiva taas tavoitella, mutta suunnitelmat ovat vielä aika auki. Nilkan takia en uskalla suunnitella juoksevani mitään todella pitkää matkaa, ainakaan päätavoitteenani, joten pohdiskelin vähän, josko yrittäisin vihdoinkin rikkoa ennätykseni puolimaratonilla (1:46:57). Ennätys on vuodelta 2012 (Vantaan maratonilta), jolloin painoin noin 68 kiloa. Kroppaan on sen koommin kertynyt ”muutama” kilo, joten pelkästään juoksemista treenaamalla en usko tavoitteeseeni pääseväni. Viikko ennen joulua sainkin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja aloitin (jälleen kerran) pudottamaan painoa, tavoitteena tuo 68 kg. Sekin on kokoiselleni naiselle melko paljon, mutta kelpaa minulle. Mitään erikoista ruokavaliota en ole itselleni ottanut, kunhan lasken päivittäiset kalorit ja yritän pysyä 2100 kcal per vuorokausi. Ensimmäisinä päivinä teki todella tiukkaa, mutta nyt sujuu jo ihan hyvin. Toki jos päivän aikana tulee vedettyä kaloreita liikaa väärässä muodossa (esim. nesteissä), on illalla yleensä nälkä, mutta omapahan on ollut valintani (joskus on vaan pakko saada se toinen latte). Crossfit toimii myös loistavana motivaattorina, sillä joka viikko on ainakin yksi liike (esim. leuanvetoa), joka olisi takuulla huomattavasti helpompi suorittaa pienemmällä rasvamäärällä. Kilojakin on onneksi jo mukavasti lähtenyt (nyt paino 70.4 kg), vaikken aloituspainoa tarkalleen tiedä, kun en uskaltanut vaa’alla käydä. Ainakin peilikuva näyttää omaan silmään paremmalle ja housut mahtuvat helpommin jalkaa. Jouluna en tosin (todellakaan) ollut dieetillä ja Ylläskin meni laskematta (samoin Loppiaisroga), mutta ihmeen hyvin on silti sujunut. Pari viimeistä viikkoa olen sunnuntaisin vedellyt noin 2500 kcal, jonka arvelen vastaavan normaalia kulutustani, jaksaapa pääkin paremmin mukana. Jos/kun paino on tavoitteessa, alkaa se vaikein vaihe eli painon pitäminen paikallaan, mutta olkoon se sen ajan murhe. Kovat juoksutreenitkin ovat vasta edessä, nyt vasta peruskuntokausi kuitenkin meneillään. Puolikas, jolla ennätystä yritän rikkoa, on vielä päättämättä. Toivottavasti keväältä löytyisi joku sopiva, mutta jos ei, niin aina on se loppu syksyn Vantaan maraton...        

Kisaraportti: Loppiaisrogaining 2018

Loppiaisroga on jälleen kerran takanapäin ja vuorossa on suorituksen prosessointia. Suureksi yllätyksekseni olimme matkalla koko rahan edestä eli lähes 8 h, mihin en edes tapahtumapäivän aamuna ollut oikein valmistautunut. Kun viime vuoden loppupuolella aloimme suunnittelemaan tapahtumaan osallistumista, ilmoitin heti, että joudun todennäköisesti jättämään leikin kesken jo varhaisessa vaiheessa jalkojeni takia. J ehdotti tuolloin, että menisimme yhdessä niin pitkään, kun pystyisin ja palaisin sitten itsekseni maaliin. Muutamia päiviä ennen h-hetkeä J ehdotti, että lähtisimmekin matkaan pyörillä, koska oli jo ilmeistä, ettei maa ole lumen peitossa (kuten yleensä). Tämä mahdollistaisi meille pidemmän ajan kulkea yhdessä, koska juoksua tulisi vähemmän. Ehdotus oli hyvä ja huomasin lupaavani kysyä kisan (virallisesti pelkkä harjoitus) järjestäjiltä, josko voisin vielä vaihtaa sarjaa (olin ilmoittautunut 4 tunnin versioon). Onnistuihan se ja niinpä olin jälleen lähdössä lähes täydelle matkalle. 

Gps:n piirtämä reittimme (54,87 km).

Tuntia ennen starttia saimme kartat ja totesimme heti, että pyöriä pystyisi hyödyntämään kisassa erinomaisesti, joten aloimme suunnitella pyörävoittoista reittiä. Tässä vaiheessa mopo lähti vähän käsistä ja ahnehdimme aika reippaasti rasteja reittisuunnitelmaamme. Suunnitelman valmistuttua puin nopeasti suunnistustrikoiden päälle puolipitkät trikoot ja laitoin jalkaan merinovillaiset sukat sekä Sarvan Xero-nastalenkkarit. Päällä jo olevan kerrastonpaidan päälle vedin vielä toisen kerraston sekä ohuen vettähylkivän takin. Käsiin laitoin hiihtohanskat ja kypärän alle normaalin buffin. Pyöräilykenkiä emme ottaneet ollenkaan mukaan, koska suunnitelmamme mukaan hakisimme pyöräosuuksien välillä ainoastaan yhden tai kaksi rastia, joten kenkien vaihto veisi liikaa aikaa. Pyöräilykengillä juokseminen taas ei tuntunut hyvältä idealta, koska maastossa oli tiedettävästi todella märkää ja liukasta. Reppuun varasin minigrippeihin yhdet lobsteri-hanskat, t-paidan ja muutaman buffiin sekä pari litraa vettä juomapussissa, 3 Pirkan ”snickersiä”, yhden geelin, yhden pienen patukan, varakumin, otsalampun akun, kompassin ja emitin. Vielä ennen lähtöä kiinnitin pyörääni karttatelineen, koska aioin kerrankin yrittää pysyä kartalla siitä, missä menemme. Lobsterit vaihdoin joskus viiden tunnin kohdalla (ihanan lämpimät) ja eväitä olisi saanut olla enemmänkin (ilmankos). 

Varustautuminen reittisuunnitelman tekoineeen vei sen verran aikaa, että myöhästyimme muutamalla minuutilla lähdöstä. Tämä ei kuitenkaan hirveästi haitannut, olihan kisassa kuitenkin ihan mukavasti aikaa vielä jäljellä. Ehdimme polkemaan noin viisi minuuttia, kun J jo ehdotti adrenaliinihöyryissään, että haettaisiinkin yksi reitin varrella oleva 2 pisteen rasti, vaikkei sitä suunnitelmassamme ollutkaan. Oma kilpailuviettini oli astetta matalampi, koska vastasin, ettemme todellakaan hae, vaan pysymme suunnitelmassa. Jatkoimme siis ensimmäiselle suunnittelemallemme rastille (59), joka kartan mukaan näytti olevan haettavissa pyörän kanssa. Rastille menevä polku ei kuitenkaan oikein houkutellut polkemaan ja haimmekin rastin juosten pyörien odottaessa vesitornin (vai mikähän se oli) vierellä. Rasteista sai pisteitä niiden ensimmäisen numeron perusteella eli rastista 59 saimme 5 pistettä.      

Kuvassa mm. lähtö/maalialue (merkattu punaisella nuolella) sekä ensimmäinen hakemamme rasti (59).

Rastin 59 jälkeen haimme rastit 22, 41 ja 31 ilman sen kummempia selkkauksia. Ajoimme pyörillä hyväkulkuiset pätkät rastien lähistöille ja jatkoimme sitten jalan. Useimmiten jätimme juoksuosuuksien ajaksi pyörille myös reput ja kypärät, jotta juokseminen oli mahdollisimman mukavaa. Joskin juokseminen on ehkä hieman väärä sana tässä yhteydessä, sillä rastit olivat pääsääntöisesti (järkyttävien) mäkien päällä. Ajoittaisen nelivedon seurauksena hanskani olivatkin märät jo noin tunnin sisällä lähdöstä. Olin varannut itselleni rastien leimaamistehtävän, joten minimoin näin omat tilaisuuteni huilailla. Tämä oli järkevää kahdestakin syystä: Ensiksin J oli ehtinyt loukkaantumisensa jälkeen treenailla vasta muutaman kuukauden, joten odotettavissa oli, että oma kuntoni kestäisi ehkä hieman paremmin urakallamme. Toisekseen, J hoiti suunnistuksen koko 8 tunnin ajan, joten olihan se hyvä, että minullakin oli edes jokin tehtävä joukkueessamme. 

Ote kartan vasemmasta laidasta, jonka alaosassa näkyy ensimmäinen hakemamme rasti (59) sekä viisi seuraavaa rastiamme (22, 41, 31, 50 ja 42). Ajoreittimme on merkattu keltaisella värillä (vahvistettu jälkikäteen).

Kisan upein maisema löytyi rastilta 50, jonne suuntasimme seuraavaksi. Valitettavasti aikaa ei voinut käyttää kameran esiin kaivamiseen, joten kuva talvisesta pauhaavasta koskesta jäi ottamatta. Ensimmäinen pieni pummi tuli rastille 42, kun kartasta puuttuva uudempi tie sekoitti hetkeksi J:n pakan. Rastin löydyttyä palasimme takaisin pyörille ja poljimme sitten hakemaan rastit 60, 44 ja 23. Keskimmäistä hakiessa saimme polkea hetken ihan polkuakin pitkin, joskin olisin takuulla kävellyt ko. matkan nopeammin. Rastin 23 jälkeen käännyimme mielestäni aivan liian aikaisin oikealle. J katsoi kartasta, että käännös oli kyllä tehty ihan oikeassa kohdassa, mutta huomasi siinä samalla, että olimme unohtaneet kääntyä seuraavasta kohdasta metsäautotielle (ei mennyt pummailuni siis ihan hukkaan). Metsäautotieltä poikkesimme kahdesti hakeaksemme rastit 43 ja 32 jalkaisin. 

Kartan yläosan vasen puolisko, jossa reittihahmotelma (rastit 50, 42, 60, 44 ja 23) näkyy keltaisella värillä.

Yllättäen pääsin hyödyntämään suunnistustaitojani hieman sen jälkeen, kun olimme palanneet rastilta 32 pyörille. Lähdimme nimittäin jatkamaan matkaamme polkien ja J:n jutellessa rupesin tarkkailemaan karttaa, jossa huomasin metsäautotien vasemmalla puolella hyvin lähellä pyöriemme edellistä jättöpaikkaa (rasti 32, tien oikea puoli) rastin numero 61. Olin myös melko varma, että olimme jo ohittaneet tuon kyseisen kohdan, joten sanoin epäilykseni J:lle ja niinpä käännyimme ympäri. Paluumatka ei onneksi ollut pitkä ja saimme hyvin nopeasti nauttia taas jalkaisin edettävästä noususta. Haettuamme rastin 61, lähdimme polkemaan kohti rastia 51, jonka J löysi taas ongelmitta. Pian paljastui vielä iloksemme, että poluksi muuttunut metsäautotie jatkui koko matkan tielle saakka, vaikka kartan mukaan tarjolla olisi ollut lyhyt osuus pyörän tuuppausta ryteikössä. 

Ote kartan oikeasta yläkulmasta reittisuunnitelminemme (eli rastit 23, 43, 32, 61 ja 51).

Olimme aamulla reittisuunnitelmaa tehdessä pohtineet jättävämme rastin 52 mahdollisesti väliin, mutta aikaa tuntui olevan vielä runsaasti (takana noin 3.5 h), joten koimme hakemisen järkeväksi. Rastin 52 jälkeen oli vuorossa pitkä pyöräosuus kohti rasteja 53 ja 62, jotka haimme yhdellä jalkautumisella. J löysi rastit jälleen ongelmitta, joten palasimme pian taas pyörille ja jatkoimme matkaa kohti rastia 36. Tämän jälkeen olivat vuorossa rastit 47 ja 58, joista jälkimmäistä lähdimme hakemaan ensin. Tämä oli ensimmäinen rasti, jota jouduimme hakemaan pidemmän aikaa. Hakemista vaikeuttivat laskeutunut hämärä sekä ylimääräinen rastilippu, joka heilui noin 500 metrin päässä rastilta. Kummallisesti J taas pääsi lopulta kartalle ja rasti löytyi. Tässä vaiheessa olimme kumpikin jo kaivaneet lamput esiin, koska näkemisen kanssa alkoi olla vaikeuksia. Ihan putkeen sekään ei mennyt, sillä J:n lamppu ei pysynyt koko aikaa päällä ja omassa akussani oli vain lyhyt johdonpätkä, vaikka olin varma, että olin aamulla pakannut myös jatkopalan mukaan (niin olinkin). Kisan aikana en keksinyt muuta ratkaisua (kun ei jotenkin tullut mieleen kaivella sitä reppua kunnolla), kuin iskeä akku takkini huppuun, johon piuha ylsi kypärästä asti. Näillä mentiin ja eipä ne hirveästi menoa haitanneet, mitä nyt J ei aina nähnyt karttaa ja itse tunsin ajoittain kuristuvani... 

Reittihahmotelma (vahvistettu jälkikäteen) rastilta 51 rastien 52, 62 ja 53 kautta rastille 36.

Ote kartasta rastin 36 ympäristöstä, jossa näkyvät rastien 62, 53 ja 36 lisäksi hakemamme rastit 58 ja 47.

Rastin 47 jälkeen poljimme hakemaan rastia 63. J:lle tuli joku ajatusvirhe rastia hakiessa ja niinpä pummailimme jonkin aikaa kyseistä rastia. Olimme selvästi jyrkänteiden vieressä, mutta rastia ei näkynyt missään.  Jonkin ajan kuluttua aivoni alkoivat raksuttaa ja ehdotin J:lle, josko voisimme olla oikeilla jyrkänteillä, mutta vielä niiden väärällä sivulla. J pohti tätä hetken ja totesi sitten, että niin sen täytyi olla. Rasti löytyi ja minä leijailin hetken ilmassa (onhan se mahtavaa, kun kahdeksan tunnin aikana pystyy olemaan avuksi edes kahdella rastilla). Rastin hakemiseen oli kuitenkin kulunut puolisen tuntia ja aikaa oli kokonaisuudessa mennyt jo lähes 6.5 h, joten pikku hiljaa alkoi olemaan kiire ehtiä ajoissa maaliin. Päätimme jättää rastin 38 hakematta, joten menimme suoraan rastille 57. Tämän jälkeen edessä piti olla pitkä pätkä (~5 km) hieman isompaa tietä eli helppoa poljettavaa. Toisin kuitenkin kävi. Tie oli vastikään pohjustettu ja tuntui kuin pyörä ei olisi liikkunut sillä mihinkään ellei polkenut seisaalleen. Totesimme, että rastit 37, 64 ja 55 saavat jäädä ja haemme tältä tieosuudelta ainoastaan rastin 27, koska se ei vaadi yhtään ylimääräistä polkemista. Rasti löytyi onneksi helposti ja pääsimme jatkamaan loputtomalta tuntuvaa matkaa kohti oikeasti isoa tietä. Matkalla mukavasti lähtivät kerran ketjutkin ja J:ltä sammui valo, mutta mitäs pienistä.

Rasti 63.

Isolta tieltä oli maaliin matkaa enää noin 2 kilometriä, mutta päätimme yhteistuumin, että haemme vielä maalin lähistöllä olevat rastit 29 ja 39. Paluu Siuntion kylpylän alueelle, jossa maali sijaitsi, ei mennyt ihan täydellisesti, sillä päädyimme mm. hetkeksi tuuppaamaan pyöriämme jonkin pusikon läpi, mutta olimme kuitenkin piakkoin melkein maalissa. Paino sanalla melkein, sillä J oli sitä mieltä, että haemme vielä maalista noin reilun 500 metrin päässä olevan rastin (rasti 49). Kun kysyin paljonko meillä on aikaa, J vastasi, että kaksi minuuttia. Pikaisella laskutoimituksella pystyin päättelemään, että myöhästymme kilpailun määräajasta ja alamme napsimaan miinuspisteitä (yksi miinuspiste per alkava minuutti määräajan umpeuduttua). Toki rasti oli neljän pisteen arvoinen, joten kolmen minuutin myöhästyminenkin merkitsisi yhtä lisäpistettä saldoomme. Olin silti sitä mieltä, että tämä jätetään välistä, mutta taivuin J päättäväisyyden edessä (lue: pakkomielteen). Rantaan päästyämme saimme todeta, että laiturille päästäkseen oli poljettava ”järven” läpi (märät lenkkarit, pyh). Laituri oli ihan jäässä, joten nastaton takapyörä suti mukavasti polkiessa. Rasti oli laiturin toisessa päässä lintutornissa, jonne iloisena (hah) kiipesin jyrkkiä portaita pitkin (lievää korkeanpaikan kammoani halveksien). Sitten liukastelimme laituria pitkin takaisin lätäkköön ja täysillä maaliin. 

Ote kartan alaosasta, jossa vasta pohjustettu tie korostettu (jälkikäteen) punaisella ja maali sinisellä nuolella.

Maalissa kuulimme, että vähän oli mennyt määräajan yli, mutta koska olimme lähteneet kilpailuun myöhässä, ei meillä ollut aavistustakaan kuinka paljon tarkalleen (emmekä tuolloin jaksaneet kysyä). Saldoksi saimme 103 pistettä, vaikka todellisuudessa niitä olisi ollut muutama vähemmän (riippuen myöhästymisemme määrästä). Ilmoitin kyllä järjestäjille, että meiltä puuttuvat miinuspisteet, mutta jotenkin niitä ei pystytty emitistäkään katsomaan, niinpä saldomme jäi ennalleen. Sijoituksemme oli 25/108 ja viidelläkin miinuspisteellä olisimme olleet 32 joukkue, joten eipä sillä niin väliäkään. J harmitteli huonoa suunnistustaan, mutta kun ainoat kunnon pummit tulivat pimeässä, niin itse näkisin suunnistuksen menneen päinvastoin oikein hyvin. Kovin montaa naista ei myöskään edellämme ollut, jotain kertoo sekin J:n taidokkuudesta. Pyörät olivat hyvä valinta, joskin toki meille myös vähän välttämätön. Nilkka ei kisasta kipeytynyt, joten väsymyksestä, vilusta ja nälästä huolimatta fiilis oli kyllä mahtava. Ennen syömistä pakkasimme vielä tavaramme ja kävimme saunomassa. Syödessä tuli jutusteltua muiden kilpailijoiden kanssa ja sitten olikin aika ajella takaisin kotiin. 

Kun pyörässä ei ole roiskesuojaa takana, saattaa pyöräilyn jälkeen näyttää tältä...