Perusleirin jälkeen

Crossfit määritteli pitkälti toissaviikonkin treeniohjelman eli maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina oli perusleirin crossfit-treenit, tiistaina ja torstaina lepopäivät, ja viikonloppuna oli tarkoitus kerätä kilometrejä juosten tai pyörällä. Perjantain treeneihin menin pyöräillen, joten hetken aikaa jo vaikutti siltä, että treenitunteja tuleekin mukavasti kasaan viikon aikana. Lauantaina iski kuitenkin paha laiskuus ja treenit meinasivat jäädä kokonaan välistä. Kaupassa oli kuitenkin käytävä, joten juoksin illalla kiertoreittiä Espoon keskukseen kauppaan ja sieltä ostosten kanssa suorinta reittiä kotiin. Menomatkalla juoksin keskuspuiston läpi ja pimeydestä huolimatta (oli se kyllä valaistu) selvisin ilman pahempaa paniikkia. Juostua tuli noin 50 minuuttia, joten kevyt lenkkihän se oli, mutta parempi kuin ei mitään.

Kauniasten laskettelurinteen portaat 26.11.2017 H:n kuvaamana alhaalta käsin.

Sunnuntaille olin sopinut porrastreenit illaksi Kauniaisten laskettelurinteen portaisiin ystäväni H:n kanssa. Olin suunnitellut polkevani portaille, mutta yhden vanhan pyörämme vanteisiin laitetut nastarenkaat (jarrulevyt tarkemmin sanoen) eivät (yllätys, yllätys) sopineetkaan odotetunlaisesti nykyiseen pyörääni ja liukkaalla hurjastelu ei tällä kertaa kiinnostanut, joten ilmoitin itseni H:n (auto)kyytiin. Portaat olivat lumen ja jään peitossa, joten vaihdoin autossa jalkaani nastalenkkarit. Lamput olin muistanut ottaa mukaan (toisin kuin viimeksi), mutta mitään sopivaa kantovälinettä en tietenkään muistanut. Onneksi akut mahtuivat joten kuten taskuihimme. Ensimmäiset neljä nousua tein kävellen ja ne menivätkin ihan mukavasti. Seuraavat viisi hölkkäsin, joskin annoin itselleni hieman helpotusta kävelemällä portaiden ylimmät viitisen porrasta. Oli todella vaikeaa jaksaa, mikä viittaa joko kunnon olevan syksyistä huonompi (hyvin mahdollista, kiitos esim. flunssan) tai kertoo perjantaisen crossfit-treenin tehokkuudesta (ehkä vähemmän todennäköinen vaihtoehto, vaikka perjantain treeni hyvä olikin). Kymmenennen eli viimeisen nousun tein jälleen kävellen. Viime kerralla jouduimme lamputtomuuden takia palaamaan aina portaita pitkin alas, mutta tällä kertaa vaihtelin alastuloreittiä (portaat vs metsäpolku) fiiliksen mukaan, niinpä pohkeita ei hapottanut ihan yhtä pahasti kuin edellisellä kerralla.

Samat portaat ylhäältäpäin kuvattuna.

Crossfitin perusleirin viimeinen kerta oli reilu viikko sitten maanantaina. Huolimatta siitä, että kurssilla tuli opittua kaikenlaista uutta melkoisesti, oli olo hieman epävarma maanantain treenin päättyessä. Jotenkin oli vaikea kuvitella selviytyvänsä vielä ihan normaaleilla tunneilla ilman (lähes) henkilökohtaista opetusta. Perustimmekin ryhmämme naisten kanssa whatsup-ryhmän, jonka kautta olemme nyt kurssin jälkeen kyselleet toisistamme treeniseuraa. Tutusta seurasta huolimatta etenkin ensimmäinen ns normaalikerta jännitti aivan kauheasti, eikä kyllä ihan syyttä. Tunti sattui olemaan vielä ruuhkainen, joten hieman teki vaikeuksia pysyä perässä (esim. löytää sopivia painoja). Perusleirimme toinen vetäjistä oli vielä ohjeistanut kokeilemaan välillä tunneille menoa niin ettei etukäteen katso mitä siellä on ohjelmassa. Tunnollisena (ja laiskana) oppilaana minähän en sitten katsonut. Jos osaisin kaikki liikkeet hyvin eli tietäisin nimen perusteella miltä liike näyttää, tämä olisikin loistava taktiikka, koska ei tulisi valittua itselle mukavia treenejä ja oppisi paremmin toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta en kuitenkaan osaa ja vaikka ohjaaja aina liikkeet treeneissä näyttää, on se itselleni liian lyhyt aika ja helposti menee osa ”vähän” ohi. Eilen päätin sitten katsoa päivän wodissa olevia liikkeitä vähän etukäteen YouTubesta, joten treenikin sujui pitkästä aikaa yhtä hyvin kuin perusleirillä. Jatkossakin siis näin kunnes liikkeet (kuten esim. tempaus tai rinnalleveto ja työntö) ovat hallussa edes jotenkuten.

Espoon keskuspuiston Ankkalampi lauantai-aamuna 2.12.2017.

Viime perjantainakin kävin crossfitsalilla, joskin tällä kertaa helpotetulla painnonnostotunnilla. Tällä tunnilla on tarkoitus käydä jatkossakin aina, kun se on mahdollista, koska olisihan se kiva oppia nuo painonnostoliikkeet kunnolla (siis myös nimeltä) ja ei ihan hirveästi myöskään haittaisi, jos joskus saisi itselleen vähän lihaksiakin (yhdellä tunnillahan se hoituu). Seuraavana aamuna vuorossa oli yhteislenkki J:n kanssa, jossa vierähti lopulta 2h 20 min. Puitteet olivat huikean hienot (mm. auringon ja lumen kultaamia puita), mutta olisi pitänyt osata lopettaa oma lenkki reilun puolentoista tunnin kohdalla, koska viimeiset ~40 minuutia olivat jalkapohjien osalta taas hieman tuskalliset, eikä vasen nilkkakaan kauheasti ylimääräisistä askelista tykännyt. Sunnuntaina pidimme miehen kanssa ylimääräisen treenittömän ja lepäilimme käytännössä koko päivän (lukuunottamatta kummipojan synttäreitä). Univelkaa on pikkuhiljaa kertynyt ja väsymys painoi sen verran, että tuntui järkevältä (ja erittäin mukavalta) valita lepäily treenien ja kiirehtimisen sijaan.

Maanantaina oli edessä tämän viikon (toivottavasti ainakin) rankin päivä (ainakin henkisesti): Aamulla oli harjoittelukurssin pienryhmäsessio, sieltä porhalsin harjoittelupaikkaani työnohjaukseen, josta suuntasin suoraan crossfitsalille tekemään päivän WODia (eli sitä päivän treeniä). Treenien jälkeen kotiin vapauttamaan mies treeneihin ja miehen palattua työkone auki ja töitä. Lopulta klo 22 tunnin mittainen työpalaveri kollegan kanssa ja siitä sitten nukkumaan. Tiistaina olin koko päivän (8-16) harjoittelussa ja illalla kävin vielä myöhäisessä WODissa (20-21). Eilen sain sitten onneksi nukkua niin pitkään kuin halusin, joten heräsinkin vasta yhdeksän maissa. Kelloa katsoessa totesin J:n ja P:n todennäköisesti juuri lopettelevan juoksulenkkiään ja vaikka olin ollut vähän kahden vaiheilla ilmoittaessani edellisenä iltana, että passaan lenkin loistavasta seurasta huolimatta, olin aamulla todella tyytyväinen päätökseeni; olo oli pitkästä aika todella levännyt. Erinäisten aikataulullisten sähläyksien jälkeen itsenäisyyspäivänäkin tuli kuitenkin vedettyä ihan kunnon treeni, mutta siitä seuraavassa. Tänään on lepopäivä ja se tuntuu tulleen tarpeeseen.