Tahmeahkoa treenaamista

Toissa viikko oli hyvin samanlainen kuin sitä edeltäväkin. Yhteensä 3 treeniä crossfit-salilla, joista yksi oli helpotettu painonnostotunti. Viimeisimpään menin tällä kertaa juosten. Juoksin melko rennosti ja lyhyintä mahdollista reittiä, koska en taaskaan lähtenyt riittävän ajoissa liikkeelle. Tarkoitus oli nimittäin juosta hieman pidempää reittiä, jotta olisin saanut noin tunnin juoksun treenin alle. Nyt juostua tuli vajaat 45 minuuttia. Niin ahkera en ollut, että olisin jaksanut juosta treeneistä vielä takaisin kotiin, vaan tulin mukavasti treenikaverin kyydissä autolla. Takaisin juokseminen olisi vaatinut paremman kunnon lisäksi parempaa varustautumista, koska märkien juoksuvaatteiden laittaminen takaisin päälle painonnostotreenin jälkeen ei toistaiseksi kuulu suosikkeihini. Nyt repussa olivat juostessa vain sisätreenikamat sekä kevyttoppatakki ja pipo. Juoksutrikoot kiskoin treenin jälkeen takaisin jalkaan (olivat onneksi lähes kuivat), kerraston paitaa ja juoksutakkia ei onneksi tarvinnut (olivat ”hieman” kosteita). 

Viikonloppu oli perinteikkäästi juoksupainotteisempi. Lauantaina juoksin tv reippaan. Tällä kertaa gps oli mukana, joten saatoin lenkin jälkeen todeta olevani juuri niin hidas, kuten olin edellisellä tv reippaalla uumoillut. Koko lenkin pituudeksi tuli reilut 11 km ja aikaa siihen kului 1 h 6 min (vauhti 5’58 min/km). Pidempään en voinut jatkaa, koska puoli tuntia lenkin jälkeen oli lähdettävä syntymäpäiville. Reippaasti juoksentelin lenkistä 8,77 km 5’44 min/km vauhdilla. 

Talvinen maisema aaton aaton juoksulenkin varrelta Kuusankoskella.

Sunnuntaina teimme jälleen J:n kanssa yhteistreenin. Tavoitteenani oli lähteä kotoa noin tuntia ennen tapaamisaikaa, mutta sen jälkeen, kun olin vihdoin saanut kaikki tarvittavat varusteet pakattua reppuun, sain huomata pyöräni etukumin olevan tyhjä. Takapyörässä ei vielä ollut nastarengasta, joten pyysin miehen avuksi vaihtamaan etupyörään uutta sisäkumia ja rupesin itse vaihtamaan takapyörään rengasta. Olin vaan onnistunut tilaamaan nastarenkaaseen liian suuren jarrulevyn (ei pitäisi olettaa, että se on samankokoinen, kuin etupyörässä), joten eihän siitä mitään tullut ja nastaton rangas oli laitettava takaisin. Siinä vaiheessa, kun pääsin matkaan oli aikaa jäljellä noin 10 minuuttia enemmän, kuin mitä tarvitsin polkeakseni suoraan meiltä Olarin koululle. Tein siis vain pienen mutkan ja silti olin perillä juuri ja juuri sovittuna aikana, sillä kuntopolut olivat monesta kohtaa todella kamalassa kunnossa (jäätynyttä sohjoa). Vaihtaessani juoksulenkkareita jalkaan J jo saapuikin paikalle ja hetken päästä lähdimme kevyesti hölköttelemään ympäri eteläisempää Espoota. Yhdessä tuli hölkkäiltyä lähes 1.5 tuntia (1.25 min), jonka jälkeen jatkoin vähän tulomatkaa pidemmän kiertotien kautta pyörällä kotiin. Kaiken kaikkiaan pyöräilyyn meni aikaa reilu tunti, mutta tästä ensimmäinen puolikas (menomatka) oli sellaista ”sunnuntaipyöräilyä”, että melkein ei kehtaisi treeniksi laskea. Yhteensä viikon aikana tuli treenattua noin 7 tuntia.      

Viime viikolla en ehtinyt crossfittiin kertaakaan ilman autoa, joten kävin kolmessa tavallisessa WODissa saadakseni riittävästi treeniä. Helpompi painnonnostotunti jäi näin ollen välistä, vaikka nimenomaan ko. treeni olisi tekniikoissa kehittymisen (ja sitä todella riittää) kannalta hyödyllinen. Täytyy jatkossa muistaa muistuttaa miestä tulemaan perjantaisin viiteen mennessä töistä kotiin, jotta ehdin pyörällä salille ja voin siten valita tuon astetta kevyemmän treeniversion. 

Lauantai aamu sekä aamupäivä menivät pakkaamisessa ja päivä Kuusankoskelle mummulaan (=lasteni mummu eli mieheni äiti) matkustamisessa. Nukahdin automatkalla (mies ajoi, en minä), mutta siitä huolimatta olin joskus viiden aikaan uudelleen niin väsynyt, että kävin ottamassa toiset päiväunet. Mies lähti herätessäni lenkille ja koko miehen lenkin ajan vatvoin sen kanssa jaksaisinko vielä lähteä juoksemaan. Päädyin jo useamman kerran siihen, että voisin vallan mainiosti pitää ylimääräisen treenittömän, mutta miehen tullessa takaisin, päätin lähteä lyhyelle pyrähdykselle. Olin kotoa ottanut mukaani upouudet Inovin lenkkarini (Parkglaw 275 gtx), jotka ostin sillä toiveella, että niiden soveltuvuus polkujen lisäksi teille, tekisi niistä vähän normaaleja polkujuoksulenkkareitani armollisemmat jalkapohjilleni. Ajattelin, että joku puolen tunnin pyrähdys olisi juuri sopiva kenkien sisäänajolenkki. Parkglawit pitivät ihmeen hyvin alustan liukkaudesta huolimatta ja vaimmennuskin tuntui sopivalta. Noin 20 minuuttia juostuani päätin paluun sijaan jatkaa vielä hetken matkaa ja lopulta lenkillä vierähtikin aikaa lähes tunnin verran. Juoksin kuitenkin niin rennosti, että lenkki kävi hyvin palauttelevasta treenistä.

Inov-8 Parkglaw 275 gtx:t ensimmäistä kertaa käytössä (pohjat on tosiaan paksut, kuten toivoinkin).

Jouluaattona lähdimme miehen kanssa reippaina Nauhan lenkin ladulle siitä huolimatta, ettei sitä netin mukaan oltu edellispäivän lumimyräkän jälkeen ajettu. Paikan päällä selvisi, että netin tiedot pitivät paikkaansa (ikävä kyllä), mutta paluu takaisin ja juoksuvaatteiden vaihto ei oikein houkutellut, joten päätimme hiihdellä sen, mitä pystyy. Noin 20 metriä jaksoin miehen vauhdissa ja sen jälkeen menimme omia menojamme. Sovimme vain, että mies vaihtaa ensimmäisen kierroksen jälkeen suuntaa, jotta kohtaamme ja voimme suunnitella paluun aikataulun. Oma menoni oli todella hidasta ja olin hyytyä jo ensimmäiseen ylämäkeen. Suurimman osan matkasta etenin "ankalla", vaikka tavoitteena oli luisteluhiihto. Ylämäet, joissa normaalisti menisin "ankkaa", menin nyt tyylillä, joka muistutti ehkä lähinnä vastasyntyneen hirven koikkelehtimista. Yllätyksekseni en kaatunut yhdessäkään alamäessä, mutta ihan tasaisella onnistuin siinä taidokkaasti kertaalleen (toinen suksi jäi lumen alle, vaikka minä jatkoin matkaa). 

Nauhan latu jouluaattona. Kauniin talvisen maiseman sijaan ihailin tässä kohden lumihankea ihan käsituntumalla.

Lähes kierroksen hiihdettyäni kävin tekemässä piston urheilupuiston parkkipaikan suuntaan, koska näin jäljistä (!niin monta hiihtäjää oli ladulla) miehen olevan ko. osuudella. Kohdattuamme sovimme, että mies jatkaa suoraan autolle, kun minä jatkan vielä vajaan kierroksen ja palaan sitten kävellen mummulaan (~1km). Miehellä olivat sykkeet olleet koholla koko lenkin ajan ja vaikka tämä ei todellakaan ollut mikään ihme siinä hangessa "hiihtäessä", epäili mies, että syynä saattaisi olla alkava flunssa. Lähdin erottuamme kiertämään lenkkiä vastapäivään ja pitkän ikuisuuden jälkeen olin jälleen aloituspaikassa, jossa nostin sukset käteen ja lähdin lampsimaan kohti mummulaa. Tosin jos ollaan ihan rehellisiä, niin itseasiassa hiihtelin niillä suksilla parisen sataa metriä (lumista) autotietä pitkin, kun halusin minimoida monoilla kävelyn. Arvaan, mitä mies tästä suksien pahoinpitelystä ajattelee, mutta onneksi mies ei tätä blogia kovin usein lue...Koko "hiihtolenkkiin" kului aikaa melkein kaksi tuntia, vaikka matka jäi alle 15 kilometriin. Uudelle vuodelle olen suunnitellut 50 km hiihtolenkkiä, joten täytyy toivoa, että vauhti tästä vielä nousee. Yhteensä treenitunteja kertyi viikon aikana 6 kappaletta, mikä on todella vähän, mutta menee ehkä ihan hyvästä lepoviikosta. Ainakin viime viikolla tuli levättyä paljon (etenkin loppuviikosta) ja tankattua, jos ei nyt terveellisesti, niin ainakin paljon.