Valmistautuminen Vantaan puolikkaalle

Maisemat Fiskarsin vesitornin tienoilta Rövarberget-mtb-reitin varrelta (kuva otettu 23.9.2018).

Viikon* päästä olisi Vantaan ½ maraton. Vieläkään en ole juoksuun ilmoittautunut, enkä tällä hetkellä edes uskalla, koska onnistuin hankkimaan itselleni flunssan. Juuri tarkistin, että kisapäivänäkin ehtii vielä ilmoittautua, joten jos tästä ehdin ajoissa parantua, pääsen kyllä juoksemaan. Valmistautuminen kyseiseen kilpailuun ei viimeisen kuukauden osalta ole kuitenkaan sujunut kovin mallikkaasti. Alla olevissa taulukoissa näkyvät syyskuun aikana tekemäni treenit, niissä lepopäiviä on huomattavasti enemmän kuin mitä olin suunnitellut. 

 Taulukko 1. Syyskuun alun treenit.

	3-9.9.2018	10-16.9.2018
Ma	Lepo	Lepo
Ti	Cf (wod ~1h)+ pyöräily (~2x20 min)	Cf (wod ~1h)+ lihaskuntoa+pyöräily (~2x20 min)
Ke	Lepo	Cf (wod ~1h)+ pyöräily (~2x20 min)
To	Kevyt hölkkä poluilla+lihaskuntoa (1:15’39, 10.3 km, 7’22 min/km)	Lepo
Pe	Lepo	Kevyt juoksu poluilla (1:29’51, 11.6 km, 7’46 min/km)
La	Juoksu (1:18’59, 11.7 km, 6’45 min/km) +pyöräily (0:57’18, 17.6 km, 18.4 km/h)	10 km tv kova (1:16’03, 13.4 km, 5’39 min/km)
Su	Lihaskunto+polkujuoksu (2:07’11, 17.5 km, 7’15 min/km)	Lihaskunto +pyöräily (1:11’51, 23.2km, 19.4 km/h) +metsäjuoksu (2:16’07, 11.4 km, 11’57 min/km) +pyöräily (0:45’27, 16.2 km, 21.4 km/h)

 

 Taulukko 2. Syyskuun lopun treenit.

	17-23.9.2018	24-30.9.2018
Ma	Lepo	Lepo
Ti	Cf (wod ~1h)+ pyöräily (~2x20 min)	Lepo
Ke	Lepo	Cf (wod ~1h)+ pyöräily (55 min)
To	Lepo	Lyhyt tv reipas (42’18, 7.18 km, 5’53 min/km)
Pe	Lepo (vähän lihaskuntoa)	Cf (wod ~1h)+ pyöräily (~2x20 min)
La	Mtb kurssi	4x2 km vetotreeni juosten (1:20’45, 12.57 km, 6’25 min/km)
Su	Mtb ~3h 45 min	Lepo (vähän lihaskuntoa)

 

Syyskuun ensimmäisen viikon olisi 2+1 jaksotuksen mukaisesti pitänyt olla tehoviikko (elokuun viimeinen viikko oli ko. jakson ensimmäinen tehoviikko), mutta perjantaina, jo kaksi lepopäivää pidettyäni, totesin etten yksinkertaisesti jaksanut treenata. Tuolloin en kyllä jaksanut oikein mitään muutakaan; lasten lähdettyä hoitoon, kyhjötin sohvalla neljä tuntia saamatta mitään aikaiseksi. Olin keskiviikkoiltana tehnyt 4 tuntia tenttiä, palauttanut yhden isomman oppimistehtävän paria päivää aikaisemmin, torstai-iltana järkännyt esikoisen kaverisynttäreitä, ja muutoin päivät olivat menneet opintoja ja töitä vuorotellessa. Perjantaihin asti jaksoin kuitenkin ihan hyvin, mutta sitten tuli stoppi, en vain enää kyennyt. Päätös jättää treenit väliin oli kuitenkin uskomattoman vaikea tehdä ja vetkuttelin sen kanssa pitkään. Onneksi J totesi viestitellessämme, että uupuneena on levättävä. Toisen sanomana se kuulosti itsestään selvältä. Niinpä sitten lepäsin.

Syyskuun alussa oli Espoon keskuspuiston metsissä vielä melkoisen vihreää. Kuva polkujuoksulenkin varrelta 6.9.2018.

Tehotreeniä olin suunnitellut kyseisen viikon viikonlopulle, mutta sekin jäi tekemättä. Pitkät treenit sentään tein: Lauantaina matkustin junalla Kauklahteen, josta juoksin Kirkkonummelle vanhempieni luokse. Sieltä palasin kotiin polkien vanhaa Helkaman Ainoani, vaihteetonta, mutta maailman mukavinta pyörää, josta tuli perheemme ”kauppakassi”.  Sunnuntaisin käymme nykyään koko perhe Crossfit8000:n familywodissa, joten pientä lihaskuntoa tuli tehtyä heti aamusta. Muun perheen suunnatessa familywodista kotiin, lähdin juosten Espoon keskuspuistoon, jossa treffasimme J:n kanssa. Yhdessä juoksimme syksyisiä polkuja pitkin reilut puolitoista tuntia nauttien raikkaasta kelistä ja luonnon kauneudesta. Illalla vietimme esikoisen sukulaissynttäreitä, joten mitenkään liikaa ei tullut viikonloppunakaan levättyä, mutta kivaa oli. 

Espoon keskuspuiston ankkalampi oli taas niin kaunis, että oli pakko pysähtyä kuvaamaan (kuva otettu 14.9.2018).

Seuraavan viikon olisi kuulunut olla lepoviikko, mutta edellisen viikon muututtua sellaiseksi, päätin treenata tehoviikon omaisesti ja levätä vasta seuraavalla viikolla. Tehotreeniksi valitsin tasavauhtisen kovan kympin. Olisin mielelläni juossut sen syksyn aikana jossain kilpailussa, mutta aikatauluihimme sopivaa kilpailua en löytänyt, joten omatoiminen treeni sai toimia korvikkeena. Juoksin tuon kympin espoon keskuspuiston hiekkateillä melko pitkälti samaa reittiä, kuin muulloinkin pitkiä tehokkaita juostessa. Juoksu tuntui kulkevan ihan hyvin ja olin juoksutuntuman perusteella lähes varma, että pääsen hyvin lähelle 50 minuuttia, mutta aikaa 10.1 km juoksuun meni 52’53 min. Tämä tarkoittaa vauhtia (5’14 min/km), joka on lähes 15 sekuntia hitaampi kuin ultimate tavoitevauhtini ja jää ½-maratonin ennätyksestänikin 7 sekuntia kilometriä kohden. Juoksualusta oli pääosin hiekkaa ja reitti melko mäkinen, mutta selittävätkö ne eroa tarpeeksi? Olin toukokuun lopussa juossut vähän vastaavan lenkin (9 km) 5’18 min/km, joten vauhti ei ainakaan hirveästi ole reilussa kolmessa kuukaudessa parantunut. 

Syyskuun toisen viikon lopussa teimme J:n kanssa kunnon multisport-treenin: Poljimme ensin Hotelli Nuuksioon, josta haimme sinne meille jätetyt suunnistuskartat. Seuraavaksi kävimme juosten hakemassa kaikki kartassa olevat rastit pois metsästä. Rastien ja sienten lisäksi metsässä olisi ollut tarjolla myös aika monta hirvikärpästä. Onneksi ei liiemmin tarvinnut olla paikallaan ja niinpä ne muutamat kyytiin ehtineet sai helposti noukittua juostessa pois ja jos muutama selvisi vielä tästä, hukkuivat ne todennäköisesti matkan aikana allekirjoittaneen hikeen. Vietyämme rastit Hotelli Nuuksioon odottamaan niiden noutajaa, poljimme vielä koteihimme. Koko reissuun taisi mennä semmoiset viitisen tuntia ja hyvää treeniaikaakin tuli noin neljä tuntia.

Syyskuun kolmannesta viikosta tuli lepoviikkojen lepoviikko. Tämä tosin on totta ainoastaan treenien osalta, sillä opintoihin liittyviä tehtäviä yms. oli sen verran runsaasti, ettei hirveästi tarvinnut miettiä, mihin vapaa-aikansa kuluttaa. Tajusin kuitenkin kerrankin keventää kunnolla treenirintamalla ja niinpä pää pysyi jotakuinkin vielä kasassa. Viikonloppuna oli onneksi tiedossa treeniä koko viikon edestä, sillä osallistuimme J:n ja P:n kanssa Fiskars Village Trail Centerin järjestämälle maastopyöräilykurssille (Ladies MTB Skills Clinic by Kaisa Härkönen). Kurssilla saimme kuulla lukuisia eri tekniikkavinkkejä maastossa ajoon (mm. näistä lisää J:n kirjoittamana täällä) sekä kokeilla näitä ihan käytännössä. Sain esim. havaita, että siirrän lantiotani eteenpäin seisaallaan polkiessani, mikä tekee ajoasennosta etupainoisen ja johtaa helposti kippaamiseen. Itsensä ylittämisiä tuli myös koettua, sillä ajoin mm. muutaman jyrkähkön laskun sekä ylitin pari luonnollista kynnystä, mitä en todellakaan olisi kuuna päivänä uskonut uskaltavani tehdä. J oli varannut meille yöpymispaikan alueelta ja niinpä saimme ajella Fiskarsin upeilla poluilla vielä seuraavanakin päivänä. Viikonloppu loistavassa seurassa mahtavan lajin parissa oli kyllä paras keino unohtaa hetkeksi opiskelustressi ja saada lisää virtaa seuraavalle viikolle. 

Mtb-leirillämme sai nauttia maastopyöräilyn vauhdin ja haasteiden lisäksi myös huikeista maisemista; ihana Fiskars (kuva otettu 23.9.2018).

 

Pump trackiä Kaisa Härkösen ohjauksessa, huikeita maisemia, parasta treeniseuraa, hyvää ruokaa & kahvia ystävien seurassa, mustikoita syyskuun loppupuolella ja itsensä haastamista poluilla. Muun muassa näistä koostui maastopyöräleirimme (22-23.9.2018).

Seuraavan viikon alku meni vielä ns. aamusta yöhön opiskellessa, joten suunnittelin treenaavani kaikkina muina päivinä keskiviikosta alkaen. Torstaina oli vähän nihkeämmin aikaa, joten livahdin lyhyelle lenkille ennen luennoille lähtöä. Aikomus oli juosta ihan peruslenkki, mutta sain sitten jotenkin revittyä itsestäni vähän enemmän irti ja lenkki tuli juostua lopulta melko reippaasti, kuitenkin peruskestävyysalueella (oletus, sykemittari kun yhä puuttui). Varsinainen tehokkaampi juoksu osui lauantaille, kun vetkuttelin lähdön kanssa sen verran kauan, ettei pitkälle lenkille enää jäänyt riittävästi aikaa. ”Ohjelmassa” oli tällä kertaa 2 km vetoja perinteisellä paikalla eli Kasavuoren lenkkipolulla. Tavoite oli juosta vähintään kolme vetoa kiihtyvillä vauhdeilla ja päälle vielä yksi veto, jos aikaa ja energiaa riittäisi. Kaksi ensimmäistä vetoa juoksin lähes samaa vauhtia (5’21 ja 5’19 min/km), kolmannen onnistuin juoksemaan selkeästi kovemmilla tehoilla ja vauhtikin oli siten parempi (5’02 min/km). Juoksu tuntui (varsinkin tässä kolmannessa vedossa) hieman oudolta, ikään kuin ylä-, keski- ja alavartalo eivät olisi toimineet yhteen. Niinpä päätin juosta vielä neljännen vedon, mutta edellistä kevyemmillä tehoilla, keskittyen nimenomaan vartalon hallintaan. Yllättävän moneen otteeseen jouduin tuon vedon aikana muistuttamaan itseäni mm. keskivartalon pidosta, vaikka juoksu muutoin tuntuikin hallitummalta. Vauhti oli tismalleen sama kuin toisessa vedossa. Viime syksynä juoksin vastaavat vedot kahteen otteeseen aavistuksen hitaammilla vauhdeilla (5’29-5’08 min/km ja 5’33-5’05 min/km), joskin näissä kaikissa neljäs veto oli se nopein veto. Jos oikein kovasti haluaa, niin voihan tuossa pientä kehitystä uskoa näkevänsä, voihan? Sunnuntaina en sitten, familywodia lukuunottamatta, jaksanutkaan tehdä mitään treeniä, vaikka aikomus oli. 

2 km vetojen jälkeen ehdin vielä tekemään muutamia leuanvetoharjoituksia ennen kuin oli kiirehdittävä kotiin (kuva otettu 29.9.2018).

Ennätyksen yrittäminen puolikkaalla oli tämän vuoden päätavoitteeni. Vähäisten treenien lisäksi väsymys on kuitenkin kuulunut liiaksi viimeiseen kuukauteen, joten epäilen ennätyksen jäävän haaveeksi, vaikka pääsisinkin juoksemaan. Yllättävää kyllä, haluaisin itseasiassa lauantaina viivalle, olisi kiva päästä pitkästä aikaa testaamaan omaa juoksukuntoa kilpailussa (ilman hellettä). Näillä näkymin ei kuitenkaan siltä näytä. Sitä paitsi, koska ensi viikon viikonloppuna olevaan X-kaatoon haluan vielä huomattavasti enemmän, on syytä jättää juoksu väliin, mikäli on vaarana, että flunssa sen takia uusii.        

*Tällä hetkellä mennään jo keskiviikossa, kun kisa olisi lauantaina...