Himos trailin jälkeen huilailin ihan kunnolla ja
suunnitellusti useamman päivän (Taulukko 1). Kipinä harjoittelemiseen oli kuitenkin
hereillä, sillä elokuun alkupuolella oli julkaistu kutsu Suomen vanhimpaan
multisport-kilpailuun eli X-Kaatoon. Ehkä noin minuutti sen jälkeen, kun olin
kutsun bongannut, olin jo kysymässä J:ltä, josko kilpailu kiinnostaisi ja
kiinnostihan se. Ilmoittautuminenkin on jo tehty ja nyt on kyllä jotain mitä
odottaa. Kisa käydään lokakuun 20 päivä eli viikko Vantaan ½-maratonin jälkeen,
mikä hieman aiheuttaa päänvaivaa. Vantaallehan en vielä ole ilmoittautunut ja
nyt olenkin kuumeisesti pohtinut, josko pitäisi yrittää juosta ennätystä
jossain muualla. Tämän puolesta puhuisi vielä se, että syys-lokakuun taitteessa
olisi useampi kiinnostava kilpailu, joihin osallistuminen ei hirveästi tue
puolikkaalla onnistumista paria viikkoa myöhemmin. Toisaalta, hankaluutena on
se, ettei kovin montaa puolikasta ole tässä syyskuun aikana tarjolla. Yhtäkään
niistä, joita olen löytänyt ei takuulla käydä niin nopealla reitillä kuin mitä Vantaa
on.
Huomenna* olisi Espoon Rantamaraton, jonka eduiksi näen
reitin tuttuuden sekä sen, että se juostaan yhtenä lenkkinä. Haittana, siis sen
lisäksi etten ole ilmoittautunut ja hinta on kova näin loppumetreillä, on reitin
hiekkatie voittoisuus, joka väkisinkin syö nopeutta. Lisäksi näin lähellä
kilpailua ei vauhtia enää nosteta treenaamalla, joten ennätys jäisi melko
varmasti juoksematta. Syyskuun viimeinen päivä juostaan Pääkaupunkijuoksu,
johon ehtisi vielä hieman valmistautua ainakin muutamalla treenillä. Sekin
juostaan kuitenkin pääasiassa hiekkapohjaisella juoksualustalla, joten ennätyksen
juokseminen jäisi todennäköisesti haaveeksi sielläkin. Saattaa se tosin hyvin
jäädä Vantaallakin, joten valinta ei todellakaan ole helppo.
![]() |
Syyskuun ensimmäisen treenin maisemaa (1.9.2018). |
Olen pohtinut jonkin verran myös tätä ennätyksen yrittämisen
tärkeyttä. Viime syksynä juoksin maratonin ykköstavoitteenani päästä maaliin ja
toiveena alittaa 4 h. Melko isoksi yllätyksekseni tavoitteeni ja toiveeni
täyttyivät. Tämä tarkoittaa minulle sitä, että maratoniin liityvät tavoitteet ovat
osaltani täytetty ja halutessani minun ei tarvitse koskaan enää juosta ainuttakaan
maratonia (enkä ehkä juoksekaan, ainakaan sileällä). Puolikkaalla tilanne on kuitenkin
hieman toinen; ultimate-tavoitteeni ei ole alittaa tuota Vantaan puolikkaalle asettamaani aikatavoitetta eli ennätystäni (1:46:57), vaan saavuttaa mahdollisimman
pysyvästi juoksukunto, jolla about puolikkaan pituiset matkat juostaan
kilpailuissa noin 5 min/km vauhdilla. Kilpailun on ollut tarkoitus toimia motivoijana,
jotta jaksaisin tehdä riittävästi tehokkaita juoksutreenejä. Näissä puitteissa
päätös juosta puolikas esim. Pääkaupunkijuoksussa, ei välttämättä olisikaan
niin huono vaihtoehto, siitäkin huolimatta, että se todennäköisesti tarkoittaa ennätyksestä
jäämistä...
Niitä tehokkaita juoksutreenejä, joita tuossa yllä kaipailin, tuli juostua kesällä ihan mukavasti ja Himos Trailin jälkeisellä ensimmäisellä tehoviikolla suorastaan suunnitelmien mukaisesti. Vetotreeniksi valitsin sen vähiten mieluisan (voi olla, että löytyy jokin vielä epämieluisampi, mutta eipä nyt tule mieleen), nimitttäin kilometrin vedot. Sen verran annoin päälleni armoa, etten juossut niitä yhdellä kilometrin suoralla ja lisäksi valitsin reitiksi sellaisen, joka kulki pääosin asfaltilla. Muutama vähän tuskallisempi ylämäki löytyi reitin varrelta, mutta ne päätin kestää. Vetoja tein yhteensä vain 8 kappaletta ja niiden välillä kävelin aina noin 200 metriä (2’08-2’30 min). Yllättävän kivasti vedot sujuivat ja jälkikäteisanalyysi paljasti vauhditkin hyväksyttäviksi (4’35; 4’50; 4’33; 4’41; 4’51; 4’41; 4’49; 4’49 min/km). Täysin vertailukelpoista materiaalia ei ole viime syksyltä, mutta varovasti arvioiden väittäisin, että vauhti on hieman kasvanut.
Niitä tehokkaita juoksutreenejä, joita tuossa yllä kaipailin, tuli juostua kesällä ihan mukavasti ja Himos Trailin jälkeisellä ensimmäisellä tehoviikolla suorastaan suunnitelmien mukaisesti. Vetotreeniksi valitsin sen vähiten mieluisan (voi olla, että löytyy jokin vielä epämieluisampi, mutta eipä nyt tule mieleen), nimitttäin kilometrin vedot. Sen verran annoin päälleni armoa, etten juossut niitä yhdellä kilometrin suoralla ja lisäksi valitsin reitiksi sellaisen, joka kulki pääosin asfaltilla. Muutama vähän tuskallisempi ylämäki löytyi reitin varrelta, mutta ne päätin kestää. Vetoja tein yhteensä vain 8 kappaletta ja niiden välillä kävelin aina noin 200 metriä (2’08-2’30 min). Yllättävän kivasti vedot sujuivat ja jälkikäteisanalyysi paljasti vauhditkin hyväksyttäviksi (4’35; 4’50; 4’33; 4’41; 4’51; 4’41; 4’49; 4’49 min/km). Täysin vertailukelpoista materiaalia ei ole viime syksyltä, mutta varovasti arvioiden väittäisin, että vauhti on hieman kasvanut.
Taulukko 1. Elokuun loppupuolen treenit.
20.8-26.8.2018
|
27.8-2.9.2018
|
|
Ma
|
Lepo
|
Lepo
|
Ti
|
Lepo
|
Cf (wod ~1h)+ pyörä (~2x20 min)
|
Ke
|
Lepo
|
Cf (wod ~1h)+ pyörä (~2x20 min)
|
To
|
Kevyt hölkkä poluilla+lihaskuntoa
(0:40’32, 5.2 km, 7’50 min/km
|
Lepo
|
Pe
|
Cf (wod ~1h)+ pyörä (~2x20 min)
|
8x1 km vetotreeni juosten
(1:09’26, 11.1 km, 6’16 min/km)
|
La
|
Lepo
|
Mtb pääosin hiekkateillä
(2:04’42, 36.4 km, 17.5 km/h)
|
Su
|
Mtb poluilla
(2:02’56, 22.4 km, 10,9 km/h)
|
Tv reipas juosten+lihaskuntoa
(1:32’55, 16.0 km, 5’47 min/km)
|
*Kirjoitin tämän postauksen eilen (perjantaina), joten nyt ko. kisa on jo käyty. Enkä siis ollut viivalla. Testilenkin juoksin, meni huonosti (lue: hitaasti), joten ehkä hyvä niin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti