Miten tähän päädyin?

Blogin nimen vaihtaminen on ollut suunnitteilla jo pitkään. Alunperin bloggasin otsikolla ”Äiti reenaa”, joka juonsi juurensa esikoisen aikanaan esittämään imitaatioon minusta treenaamassa. Kun 2015 halusin jatkaa bloggausta, joka oli kuopuksen raskausaikana jäänyt tauolle, en päässyt enää silloiseen blogiini käsiksi ja niinpä oli keksittävä uusi. Nimen ideoiminen ei tuolloinkaan oikein inspiroinut ja niinpä muokkasin alkuperäistä nimeä vain hiukan, jotta ylipäänsä pääsin kirjoittamaan ja niinpä syntyi ”Äiti treenaa taas”. Blogi tosin jäi melkein heti uudelle taolle ja palasin kirjoittamaan kunnolla vasta kesän 2017 lopussa. Nyt kuopuskin on jo täyttänyt neljä ja niinpä äitiyden korostaminen nimessä on tuntunut hieman tarpeettomalta, vaikka toki lasten suusta yhä välillä kuuluu ”taas sä meet treenaamaan”. Halusin blogilleni nimen, joka kertoisi kirjoittajan harrastavan erilaisia multisport-kilpailuja ja aina ajoittain myös muunlaisia kestävyystyyppisiä tempauksia (kuten esim. osallistuminen Synkkään Syysunelmaan). Toki tempaus on myös yksi niistä liikkeistä, mitä ”talvilajissani” crossfitissa tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei tosin mikään allekirjoittaneen lemppareista tai en minä sitä nyt varsinaisesti inhoakaan, mutta olen sen tekemisessä vain käsittämättömän huono. Ehkäpä tekemisiäni kuvaakin parhaiten juuri tietynlainen hulluttelu; osallistua/tehdä kannattaa vaikkei oikein olisi varma osaako. Itseasiassa koko multisporttailu-taipaleeni alkoi ko. tavalla.       

Lähes 20 vuotta takaperin näin jossain ilmoituksen Lapinkulta Challenge nimisestä seikkailukilpailusta. Kyseinen kilpailu vaikutti niin mielenkiintoiselta, että olisin halunnut osallistua, mutta en saanut ketään ystävistäni innostumaan asiasta. Suunnistustaitojen sekä kestävyyskunnon puuttuminen olisi saattanut reissulla päästä yllättämään, joten ehkä ihan hyvä niin...

"Reippaana" elämäni ensimmäisen multisport-kilpailun jälkeen (kuva otettu 28.7.2006).

Kun sitten tapasin mieheni, kävi jossain välissä ilmi, että mies oli kilpaillut kyseisessä kilpailussa ja harrasti muutenkin kaikenlaista multisporttailua. Eipä aikaakaan, kun olimme ilmoittautuneet yhdessä Savonlinnassa järjestettyihin multisport-kilpailuihin (X-sprint). Kyseessä oli kuntosarja ja vuosi taisi olla 2006. Kilpailusuoritus oli sinäänsä ihan kohtalainen, sillä selvisimme maaliin. Tätä voi jo pitää pienenä ihmeenä, koska lajeista ainoastaan juoksu oli tuttua hyvissä ajoin ennen kilpailua. Melomassa kävimme todennäköisesti kerran ennen kilpailua, enkä sitä maastopyörääkään ollut kovin pitkään omistanut ennen starttia (saati pyöräillyt muualla kuin asfaltilla). Lisäksi en oikein tiennyt, miten kannattaa tankata ja meni niin sanotusti ”vähän” överiksi (=vietin osan kisa-ajasta pusikossa). Kisasta selvittiin, ei ehkä kunnialla, mutta läpi kuitenkin. Kiinnostus multisporttailuun ei tästä kokemuksesta kuitenkaan vähentynyt ja niinpä aloimme kisan jälkeen etsiä uusia sopivia kohteita.

Näissä maisemissa kisasimme X-sprintissä 2006 (kuva otettu 29.7.2006).

Elämäni toiseen multisport kilpailuun lähdinkin sitten yhdessä J:n kanssa. Tarkoitus oli ollut osallistua miehen kanssa, mutta miehelle tuli jokin este ja tarvitsin uuden parin.  Mies arveli, että hänen ystävänsä J saattaisi mahdollisesti haluta osallistua. Olin muistaakseni tavannut J:n jonkin kerran, muttemme varsinaisesti tunteneet toisiamme. Onneksi J on yhtä yllytyshullu (ja omasi hieman kokemusta multisporttailusta sekä paljon suunnistuksesta) ja niinpä starttasimme yhdessä. Ei ehkä menestyksekkäin kisamme, muttei kyllä huonoinkaan*. Siitä lähtien olemmekin kilpailleet melkein joka vuosi ainakin yhden kilpailun yhdessä. Kilpailujen myötä aloimme myös treenaaman yhdessä ja nykyään J on varmaankin se ystävistäni, jota näen useiten. Tälle vuodelle olemme suunnitelleet osallistumista X-kaatoon (viime vuoden kisaraportti löytyy täältä), mikäli se vain järjestetään. Näin on ainakin lupailtu, joten toivotaan. Ilmoittauduimme myös yhdessä Nuuksio Classic:in 42km:lle, joskin sitä emme todellakaan juokse yhdessä (en pysyisi perässä). Tämäkin ilmo lähti vähän sattumasta: Tiedustelin varovasti, josko ko. kisa oli J:llä suunnitelmissa (itse harkitsin). J otti tiedustelun haasteena osallistua ja niin sitä yllättäen löysin itseni sanomasta, että ”mennään vaan”...

*Multisport-kisoja on sen verran monta takana, että erinäisiä toilailuja on ehtinyt kertyä jo jonkin verran. Ehkä yksi suurimmista oli kuitenkin se kerta, kun emme ensin meinanneet millään löytää juosten tehdyn suunnistuksen jälkeen takaisin kanootillemme (miksi sitä nyt pistäisi jättöpaikan mieleen) ja sen jälkeen huomasimme seuraavalta rastilta melottuamme, että rastilippu oli jostain syystä kanootissamme. Emmekä olleet tässä vaiheessa viimeinen vaan toiseksi viimeinen joukkue ja niinpä oli melottava takaisin rastille, jotta seuraavallakin joukkueella oli mahdollisuus bongata rastilippu kaislikosta...että sellaista.