Solvalla Trail ja muita treenejä

Viikko sitten perjantaina intouduin vihdoin testaamaan Kasavuoren polkuja polkujuoksumielessä. Syystä tai toisesta olen aina aiemmin lähtenyt ”merta edemmäs kalaan” eli useimmiten keskuspuistoon, mutta tällä kertaa pysyttelin näillä ns. kotipoluilla. Sunnuntaina edessä oleva Solvalla Trail kummitteli mielessä (syksyn aikana tehdyt polkujuoksut kun pystyi laskemaan kahden käden sormilla), joten oli ihan kiva kokeilla miltä se poluilla juokseminen taas tuntuukaan. Koska maasto oli märkää, yritin varoa ojien yli viritettyjä ”siltoja”, mutten tarpeeksi onnistuneesti ja niinpä olin yhden ojan jälkeen rähmälläni maassa. Vasen polvi otti tästä pikkaisen osumaa, mutta kesti hyvin juoksun lihaskuntolaitteille, jossa viivyin vielä noin puolisen tuntia. Yhteensä treeniä kertyi noin tunnin verran eli päivä oli treenien osalta melko kevyt. Pakko vielä todeta, että suolla juoksemisessa oli kyllä jotain todella hienoa, tuoksu oli ihana ja maisema kaunis, tätä lisää.

Kasavuoren Suursuon poluilla 6.10.2017.

Viheliäiset lankut Suursuolla (tuolta vastakkaiselta puolelta "hyppäsin" ja päädyin rähmälleni osin etummaisena näkyvän lankun päälle).

Lauantaille olin sopinut P:n kanssa yhteiset maastopyörätreenit keskuspuiston poluille. Tämä oli sinäänsä positiivinen asia, että on huomattavasti helpompi lähteä treenaamaan, kun tietää pääsevänsä tekemään sitä hyvässä seurassa. Toisaalta tieto siitä, että edessä on muutama tunti teknistä ajoa liukkailla poluilla huomattavasti itseä taitavamman pyöräilijän perässä, sai harkitsemaan idean mielekkyyttä. Vaikka edellisestä poluilla-ajamiskerrasta oli kulunut pieni ikuisuus, ei se nyt ihan mahdottoman huonosti mennyt (kiitos lähes tyhjien renkaiden) ja P:kin joutui odottelemaan vaan noin joka toisella polulla (wohoo). Aikaa treeniin kului noin 2.5 h, vaikka kilometrejä kertyikin vain 23. 

Samalta suolta (Suursuo) aivan loistava polku juosta.

Solvalla Trail oli tapahtumana ihana, mutta oma pää ei pysynyt täysin mukana, joten en saanut puristettua itsestäni ihan kaikkea irti. Tämä näkyi juostessa mm. siinä, että jäin ihan tyytyväisenä lähdössä porukan häntäpäähän ja vaihdoin nopeasti ylämäissä juoksun kävelyyn edelläni olevien juoksijoiden vanavedessä. Hieman ennen kuin 9.8 km:n ja oma 17.6 km:n reitit lähtivät omiin suuntiinsa, toinen edessä olevistani naisista lähti erkanemaan meistä takana olevista letkan jäsenistä. En luultavasti olisi jaksanut hänen vauhdissaan pitkään (mikäli hän edes oli samalla reitillä), mutta lepsuilin niin, etten edes yrittänyt, vaikka oma vauhtini oli sillä hetkellä hiljaisempi, kuin mihin tunsin pystyväni. Tästä seurasi se, että sain juosta seuraavat yhdeksän kilometriä ylhäisessä yksinäisyydessä. Maisemat olivat todella hienot ja oli oikeastaan upeaa juosta ”yksinään” keskellä märkää metsää (ja tietää, että kaikki Nuuksion karhut olivat takuulla kaukana, kiitos edelläni juosseen juoksijalauman). Hieman ennen 15 km merkkiä eteeni ilmestyi 7 km merkki ja hämmennyin niin, että oli pakko pysähtyä kaivamaan reittikarttaa taskusta. Siinä hämmästellessäni takaani juoksi mies ohitseni ja kysyttyäni reitistä kertoi, että olemme kyllä ihan oikealla reitillä. Pian 15 km kyltti sitten tulikin vastaan ja ymmärsin ohittaneeni juuri sen kohdan, jossa reitit taas yhtyvät toisiinsa (l. 7 km kyltti oli 9.8 km juoksijoille). Loppumatkan yritin pysytellä ohittajani kintereillä (joka muuten oli pisimmällä 27.4 km matkalla), mutta Solvallan laskettelurinteen kivuttuamme olin jo auttamattomasti jäänyt vauhdista. Hämmästyksekseni sain maalialueelle tullessani kuulla olevani naisten sarjassa neljäs ajalla 2:08:35. Onneksi hävisin kolmannelle kuitenkin yli 7 minuuttia, joten ei tarvinnut jälkikäteen spekuloida, olisiko jossain voinut nipistää hieman.     

Solvalla Trailillä sunnuntaina 8.10.2017.

Solvalla Trailin jälkeen ajattelin, etten maanantaina ainakaan juokse, mutta kuinkas ollakaan, löysin itseni hölkkäilemästä Kasavuoren poluilta (lue: lätäköistä). Kastuneista nilkoista huolimatta (tai ehkä juuri siksi), lenkki oli oikeastaan nautinto ja toimi hyvänä palautteluna (kesto 49 min ja vauhti 7’54 min/km). Tiistaina mies lähti työmatkalle ja lasten päivähoidon aikana olin kiinni pakollisissa opinnoissa, joten treenit jäivät tekemättä. Keskiviikkonakin aikataulu oli vähän tiukka, mutta ehdin keskellä päivää hilaamaan itseäni taas mäkeä ylös; tällä kertaa pyörällä. Nousuja tein yhteensä 10, kaikki samassa mäessä, joka oli noin 360 m pitkä. Mitään tappotahtia en pitänyt yllä, mutta poljin kuitenkin tehokkaasti. Alku-ja loppuverkkoihin meni yhteensä 25 minuuttia ja tehotreenin noin 34, joten ihan ok treeni kiireiseen päivään. Torstaista tuli treenitön, koska valitsin opintojen jälkeen kodin siivoamisen (koko perheen voimin toki) treenien sijaan. Perjantaina oli tarkoituksena päästä työpäivän jälkeen mahdollisimman pian lähtemään Kuusankoskelle lasten mummulaan, mutta jälleen kerran lähtö venyi niin, että olimme perillä hieman ennen ilta yhdeksää. Treenittömien päivien lukumäärä onkin nyt jo kolmessa tämän viikon osalta, mutta näin siinä joskus käy. Toki viikko on ollut muutoin rankka ja olenkin jo kahtena iltana ollut nukkumassa poikkeuksellisen ajoissa (21.30 ja 22.30 mennessä), mutta varmasti tässä painaa myös se, että seuraavat varsinaiset tavoitteet ovat vasta ensi keväänä (l. liian kaukana). Ilmoittauduimme kyllä mieheni kanssa jo ensi viikonloppuna pidettävälle Synkälle Syysunelmalle eli edessä on pian 50 km taivallusta öisessä metsässä, mutta tämä kisa otetaan tietysti rennosti (niin varmaan)...