Viime viikon perjantaina oli tarkoitus treenata heti aamusta
yhdessä ystävän kanssa, mutta ystäväni huomasi viime tipassa aikatauluttaneensa
päivän liian tiukaksi, joten siirsimme suosiolla yhteistreenit myöhemmälle.
Koska olin kuitenkin asennoitunut porrastreeneihin, päätin tehdä sellaisen
itsekseni. (Olin kyllä asennoitunut myös treenaamaan heti aamusta, mutta
jostain kumman syystä aloittamista oli helppo lykätä vähän myöhäisemmäksi.)
Arvoin pitkään myös sen kanssa, juoksisinko vai polkisinko portaille, mutta
koska kyseessä oli ensimmäiset porrastreenit sitten heinäkuun, päädyin
juoksemaan paikan päälle ja siten aikaa portaiden juoksemiseen jäi hiukan vähemmän
(laiskottelijan taktikointia). Tavoitteeksi otin portaiden hölkkäämisen rennolla vauhdilla viidesti
ylös, alaspäin päätin edetä kävellen metsäpolkua pitkin. Omaan makuuni noiden
portaiden välit ovat portaiden alapäässä liian pitkät ja hyvän rytmin saaminen
edellyttää turhan reipasta juoksua. Noin puolivälin paikkeilla portaat
jyrkkenevät, mikä vähän helpottaa rytmittämistä, vaikka siinä vaiheessa
tietysti on jo muuten ihan lopussa. Ensimmäisen vedon aikana rupesin
katselemaan ympärilleni (l. tuntui jo todella haastavalta) noin puolivälin
paikkeilla ja toisella kierroksella sain huomata katsetta nostaessani kavunneeni
vasta neljäsosan. Tämä lupasi tietysti todella hyvää viimeiselle kolmelle
vedolle, mutta jotenkuten onnistuin hilaamaan itseni ylös asti, joskin ihan
viimeiset askelmat menivät kyllä kävelyksi (=laahustamiseksi). Viimeiselle
vedolle onnistuin tsemppaamaan vähän paremmin ja se menikin muita nopeammin.
Porrastreeniin käytin lopulta aikaa noin 30 minuuttia ja matkoineen koko treeniin meni 1 h 15 min. Vaikka treeni tuntuikin raskaalta, jäi sellainen olo, että portaiden nouseminen
oli nyt edes hieman helpompaa kuin kesällä. Mene ja tiedä...
 |
| Näitä pitkin hölkkäilin ylös viime viikon perjantaina. |
X-kaato starttasi lauantaina aamuviideltä allekirjoittaneen vielä nukkuessa autuaasti. Herättyäni huomasin mieheni lähettämän tekstiviestin, josta kävi ilmi, että yksi kilpailun loppupään rasteista oli ihan kotimme lähettyvillä. Tästä innostuneena sain tytöt juoksukärryihin hieman ennen yhdeksää ja sitten singahdimme (pientä liioittelua, kunhan kävelin) kohti ko. rastia toiveikkaina. Pienen selvittelyn jälkeen (=J lähetti miestemme joukkueen numeron, jonka perusteella rastilla olevan questin valvoja osasi kertoa tilanteen) sain kuulla mieheni tiimin lähteneen kohti maalia jo varttia aikaisemmin (damn it). Aamun hidastelu (kesti hiukan nousta sängystä) harmitti niin kovasti, etten osannut vielä edes iloita tiimin senhetkisestä kärkisijasta. Onneksi sain kuitenkin esikoisen houkuteltua pyöräretkelle kohti Puolarmaaria (l. maalia), jonne saavuimme hieman ennen kilpailun toiseksi sijoittunutta miesjoukkuetta. Mieheni oli jo ennättänyt maaliin, vaikka kotimme läheltä sinne ei ”ihan” suoraan kilpailussa mentykään (matkalla oli kuuleman mukaan mm. finnfoamilla uiskentelua). Fiilis oli maalialueella todella mahtava ja tein samantien päätöksen olla ensi keväänä siinä kunnossa, että mies haluaa lähteä kanssani Spring Adventureen (tms. kisaan). Palkintojenjaon jälkeen poljimme koko perhe yhdessä kotiin ja kilpailusta inspiroituneena suuntasin (muiden mennessä levolle) omalle pyörälenkille, jossa viihdyin puolitoista tuntia (v=18 km/h).
Sunnuntaina
ja maanantaina velttoilin, vaikka jälkimmäinen
olikin ensimmäinen päivä tehokkaaksi tarkoitetulla treeniviikolla.
Valmentajan
hahmottelemassa ohjelmassa on nyt kerta viikkoon vetotreeni, jonka
todennäköisesti teen ainakin lokakuun ajan jonkinlaisina mäkivetoina.
Tiistaina
päätin toteuttaa ko. treenin vauhtileikittelynä siten, että mäkisellä
lenkillä
juoksin kaikki ylämäet tehokkaasti ylös ja tasamaat sekä alamäet
palauttelin kevyesti juosten. Lämmittelyksi hölkkäilin keskuspuiston kuntopolulle
reilun kymmenen minuuttia ja
lähdin sitten lyhyen venyttelyn jälkeen kiertämään lenkkiä (~4 km) vastapäivään.
Juoksu tuntui melko hyvältä eikä
ylämäetkään tehneet liian tiukkaa, vaikka välillä vähän hapottikin ja
pitkiin
ylämäkiin piti hieman tsempata. Päätin juosta toisen kierroksen
myötäpäivään,
koska tällöin vähemmän pelottava pätkä tulisi juostua viimeiseksi eli
pimeimmällä.
Tämä suunnitelma oli ihan hyvä lukuunottamatta sitä, että
jostain
syystä valot syttyivät päälle hyvissä ajoin toisen kierroksen
ensimmäisellä
puolikkaalla, mutta jälkimmäisellä puoliskolla valot olivat syystä tai
toisesta
poissa päältä kunnes olin ihan lenkin lopussa (vauhtileikittelyyn aikaa meni noin 55 min). Espoon Tapioiden juoksuklubi,
jonka
treenit ovat kerran viikkoon, alkoi vaikuttamaan erittäin houkuttelevalta
vaihtoehdolta tai sitten on löydettävä jotain muuta juoksuseuraa arkeen.
Nyt
pitäisikin (heti) saada päätöksiä tehtyä, ettei treenaamisinto katoa
pimeyden
lisääntyessä. Sen verran sentään sain suunniteltua, että ilmoittauduin
nyt
crossfitin perusleirille marraskuun ajaksi, joten ainakin marras-ja
joulukuussa
(joulukuu kuuluu hintaan) on muutamalle illalle viikottain treeniä
sisätiloissa.
 |
| Porrastreenien jälkeen pysähdyin palatessa kuvaamaan syksyistä lenkkimaisemaa (ps. X-kaadon quest starttasi tämän suoran päädystä). |
Kälyni perheineen saapui meille kylään keskiviikko iltana,
enkä jaksanut enää lasten nukahdettua lähteä treenaamaan (vaikka
ilta olikin ollut ihanan rentouttava), joten viikon molemmat lepopäivät oli pidetty
ennen kuin viikko oli puolivälissä (jihuu). Torstaina päätin uhmata sadetta ja
lähdin polkemaan maastopyörällä hiekkateitä joskus puoli kahden maissa. Kunnon
sadekuurot olivat mitä ilmeisemmin iskeytyneet maahan aamun aikana, joten
ensimmäisen puolituntisen jälkeen alkoi jo hieman hiostamaan (sateeseen kun
varustauduin). Onneksi tihkusade kasteli vähitellen trikoot ja vettähylkivän
treenitakkini, joten viimeiset 56 minuuttia kuluivat ihan mukavissa merkeissä.
Tosin takapuoleni sekä reiteni ilmoittivat, että pyörätreenit olivat
jääneet alkusyksyn aikana turhan vähiin. Omasta mielestäni poljin kohtuullisen
reippaasti, mutta valitettavasti gps kertoi vauhdin olleen vain 19 km/h.
Vissiin on syytä treenata polkemista ihan tosissaan taas vaihteeksi.
Jos viikossa tekee yhden tehokkaamman juoksutreenin
(vetoja), kaksi lihaskuntotreeniä (crossfit menköön tähän kategoriaan, joskin
marraskuun aikana harjoittelua on kolmesti viikkoon), yhden pitkiksen juosten (min.
2 h) tai pyörällä (min. 3 h), niin tilaa on vielä yhdelle reippaammalle pyörätreenille
olettaen, että treenittömiä päiviä on kaksi. Tämä viimeisin siksi, että muutoin
päivissä ei ole yhtään jouston varaa, enkä ilman joustoa yksinkertaisesti vaan jaksa.
Kaksi treenitöntä päivää mahdollistaa esimerkiksi sen, ettei sairastelut
(muiden kuin omat) kaada koko treenisuunnitelmaa ja joskus ehdimme viettämään
aikaa myös ystäviemme kanssa (ilman, että on yhdessä treenattava). Viime
keväänä taisimme mieheni kanssa jakaa käytössä olevan treeniajan niin, että
viikonloppuisin treenasimme molemmat, mutta arkisin kumpikin sai treenata vain
kahtena iltana elleivät tytöt olleet jo nukkumassa. Itse treenasin muistaakseni
useimmiten neljänä päivänä viikossa (min 1.5 h/pvä), koska tyttöjen nukkuessa
tein joko töitä tai opintoja. Nyt opintoja on hiukan vähemmän ja tytötkin taas
vähän vanhempia, joten aikaakin on enemmän. Uskoisin ehtiväni viidesti viikossa
treenaamaan, ainakin useimpina viikkoina. Jos jaksotan treenit kuten
maratonillekin valmistautuessa (2 tehokasta viikkoa+1 palauttava), voisi joka
kolmannella viikolla olla neljät treenit viiden sijaan. Tämä saattaisi toimia,
eikös...
Tänään perjantaina olisi tarkoitus tehdä vähän lihaskuntoa
ja siihen alle kenties kevyttä hölkkää. Lauantaina ehdin toivottavasti
pidemmälle pyörälenkille, joskin mitään kovin pitkää ei kannata tehdä, koska sunnuntaina
pitäisi jaksaa kirmailla Solvalla trailillä. Tällä viikolla siis viikon pitkis
ja tv reipas osuvat mukavasti samaan treeniin (tämä suunnitelma kaduttanee viimeistään
sunnuntaina noin klo 10-12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti