Väsymystä ilmassa

Elin siinä kuvitelmassa, että olen treenannut ihan mukavasti oksennustaudista toivuttuani, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna määrät näyttävät aika pieniltä tai ainakin treenit kovin tavoitteettomilta. Ensimmäinen oksennustaudin jälkeinen viikko painottui näemmä crossfittiin, jossa kävin tiistain ja keskiviikon lisäksi lauantaina. Taisin sentään mennä salille pyörällä, mikä hieman kasvatti treenimäärää. Lauantaina poljin lisäksi hieman extralenkkiä palatessani salilta polkujen kautta. Maanantain sekä torstain pidin treenittöminä, mutta perjantaina juoksin kilometrin vetoja ja sunnuntaina viikon pitkiksen (~reilu 2 h). Kilometrin vetoja tein yhteensä 10 kappaletta ja niiden välillä kävelin 200 metriä palautuakseni, välillä hitaammin (~2 min) ja välillä vielä hitaammin (~4 min). Vedoissa tuntui etteivät jalat oikein tulleet mukana, vaikka omasta mielestäni tein ihan hyvin töitä. Vauhdit vaihtelivat nopeimmasta 4’38 min/km (viimeinen veto ja tasaisella alustalla) vedosta hitaimpaan 5’17 min/km (kuudes veto, lähinnä ylämäkeen). Juoksin vedot keskuspuiston hiekkateillä, joten siihen nähden nopeudet olivat ihan ok, vaikka voisihan sitä toivoa juoksevansa jo vähän nopeamminkin. Lenkkiin meni kokonaisuudessaan aikaa 1 h 50 min ja kilometrejä kertyi 15.7 km. Yhteensä treenaattua tuli tuon viikon aikana joku yhdeksän tuntia, mutta juoksua olisi saanut olla enemmän.

Maisemat polkupitkiksellä sunnuntaina 20.5.2018 Sorlammen kohdalla

Seuraavan viikon aloitin lepopäivällä. Tiistaina kävin pyörällä salilla tekemässä crossfit-treenin ja keskiviikkona juoksin noin tunnin polkujuoksulenkin (8.5 km), jossa ylämäet vedin täysillä. Alunperin olin suunnitellut keskiviikolle vähän tehokkaampaa treeniä, mutten yksinkertaisesti vain jaksanut, ylämäissä oli ihan tarpeeksi tekemistä. Lenkki toimikin lähinnä hyvänä polkujuoksutekniikkatreeninä ylämäkien osalta, muutoinhan lähinnä laahustin eteenpäin. Torstaina oli viikon toinen lepopäivä, mikä tuli todella tarpeeseen, sillä olin tosiaan väsynyt. Kävin vielä sen verran ylikierroksilla, etten esim. pystynyt nukkumaan päiväunia. Yleensä pystyn nukkumaan päikkäreitä melkein missä ja milloin vain, mutta nyt en nukahtanut, vaikka kuinka yritin. Silmät ristissä opiskelu taas oli todella hidasta, mikä teki aikatavoitteissa pysymisestä entistä haastavampaa. Perjantaille olin suunnitellut tehokasta juoksua sekä crossfit-treeniä (kuten itseasiassa edellisellekin perjantaille), mutta en saanut esseetä riittävän ajoissa valmiiksi. Lopulta ehdin juuri ja juuri juoksemaan reilun tunnin verran (lähdin kahdeksan aikaan illalla), josta tv-reipasta juoksin 48 min (loppuverryttelyksi kävelin kaupan kautta kotiin). Pyrin juoksemaan mahdollisimman kovilla tehoilla ja silti vauhti oli vain 5’18 min/km. Aika kaukana puolimaratonin vauhtitavoitteesta, joskin juoksin tämän reippaan hiekkatiellä enkä asfaltilla. 

Lauantaina oli Crossfit8000:n kesäpäivät, joissa treeniä sai leikkimielisen kisailun muodossa. Osaltani tämä jäi kuitenkin sen verran vähäiseksi, että tein kisailun jälkeen hieman omatoimista lihaskuntotreeniä. Olin suunnitellut pitkää treeniä kummallekin viikonlopun päivälle, mutta lauantai jäi kyllä vähän aiottua kevyemmäksi lisätreenistä huolimatta. Sunnuntaille olin suunnitellut pyöräilyn ja juoksun yhdistelmää, mutta lähdimme aamusta koko perhe uimaan (lilluttelemaan, ei treenaamaan) ja sen jälkeen iski niin armoton väsymys, että vaihdoin treenivuoroni miehen kanssa. Niinpä mies lähti päiväsaikaan treenaamaan ja minä menin päiväunille lasten kanssa. Illalla kävimme ystäväperheen luona Viikissä ja palatessamme mies jätti minut Malmin kohdalla Kehä I:n varteen, josta sitten juoksin kotiin. Kuvittelin matkan olevan kutakuinkin 15 km ja kun juoksu tuntui ihan mukavalle, päätin juosta vähän suunniteltua reippaammin. Jossain vähän ennen Leppävaaraa tajusin joutuvani juoksemaan about puolimaratonin verran, sillä kilometrejä oli takana jo 13 ja matkaa kotiin jäljellä reilusti enemmän kuin kaksi. Lopulta kilometrejä kertyi 2h 10 min aikana yhteensä 22 kappaletta ja keskivauhdiksi tuli 5’54 min/km. Kello taisi olla jotain kymmenen illalla, kun vihdoin olin kotona, mutta tulipahan tehtyä ihan hyvä treeni, vaikka suunnitelmat muuttuivatkin. Yhteensä viikon aikana kertyi treenitunteja reilut 5.5 h plus lauantain crossfit treenit, joiden pituutta liian vaikea arvioida. 

Opinto- ja työkiireet jatkuivat vielä toissaviikolla, joten treenisuunnitelmien jatkuva muuttuminen tai puuttuminen leimasi myös ko. viikkoa. Maanantaina oli pidettävä treenitön päivä, koska treenaaminen olisi ollut mahdollista vasta lasten mentyä nukkumaan ja taisin käyttää senkin ajan tenttiin lukemiseen. Tiistaina poljin taas klo 20 alkavalle crossfit-tunnille ja stressasin jo mielessäni seuraavan päivän ohjelmaa. Aamulle oli suunnitteilla tutustumiskäynti yhden kurssin puitteissa ja illalle saman kurssin kaksi lyhyttä tenttiä. Osa tenttialueesta oli vielä lukematta, joten tutustumiskäynnin jälkeinen aika oli varattava lukemiseen. Viimeinen tentti loppuisi klo 18.45 ja silloin olisi miehen vuoro lähteä treenaamaan. Näin ollen pääsisin itse treenaamaan joskus kahdeksan jälkeen. Illalla treenaaminen sopii kyllä tällaiselle iltavirkulle, mutta lähes tauottoman päivän perään se ei kuulostanut houkuttelevalta. Crossfitistä palatessani teinkin päätöksen jättää keskiviikkona treenit väliin, olkoonkin, että edellinen treenitön oli ollut vasta edellisenä päivänä. Päätös tarkoitti tietysti treenipainotteista loppuviikkoa, mutta helpotuksen tunne oli silti valtava; oli ihanaa ajatella, ettei tarvinnut jaksaa suorittaa yhtään mitään sen jälkeen, kun saa tentit tehtyä. Keskiviikko menikin sitten melko lailla suunnitellusti ja illalla teki melkein mieli juhlia, kun pahin kiire vihdoin helpotti.

Metsä oli niin lumoavan kaunis polkiessani illalla kotiin crossfitistä (29.5), että oli pakko pysähtyä kuvaamaan.

Pitää ehkä tarkentaa vielä sen verran, että alunperin suunnittelin keskiviikolle tehokkaampaa juoksutreeniä, mikä vaatii aina hieman tsemppaamista. Tämä on huomattavasti helpompaa silloin, kun päivään ei kohdistu kovin montaa muuta vaatimusta. Torstaina olikin siksi mainio päivä lähteä juoksemaan noita suunniteltuja vetoja. Hölkkäilin läheiselle Kasavuoren pururadalle ja juoksin siellä yhteensä kolmesti kyseisen pururadan ympäri niin kovaa, kuin sillä hetkellä jaksoin. Kierrosten (~2.3 km) välillä palauttelin kunnolla (3-4 min), ensin polviin nojaillen ja sitten kävellen. Juoksu tuntui melko tahmealta, eikä jaloissa oikein tuntunut olevan voimaa. Vauhdit olivat kuitenkin ihan hyvät (5'04; 5'06 ja 5'01 min/km) ja vastasivat viime syksynä samassa paikassa juoksemieni 2 km vetojen nopeimpia vetoja. Vetojen jälkeen totesin kellon olevan jo sen verran paljon, että hölkkäilin suoraan lapsia hakemaan. Treenin kokonaiskestoksi tuli 1h 13 min ja kilometrejä kertyi 11.3 km.

Perjantaina polkaisin jälleen crossfit-treeneihin (painonnostotunti) ja lauantaina hölkkäilin meiltä pienen kierron kautta Oittaalle, jossa muu perhe jo nautti rannalla olemisesta. Vaikka lenkki olikin lyhyt (~50 min), olin sen verran kuumissani, että lenkin päätteeksi oli ihanaa pulahtaa vilpoisaan veteen hetkeksi lillumaan. Alunperin oli tietysti ollut tarkoitus tehdä vähän pidempi treeni, mutta esikoisen eskarin kevätjuhla alkoi aamu-unisen kannalta hävyttömän aikaisin ja kesti vielä niin pitkään, että veto oli totaalisesti poissa siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt lähteä treenaamaan. Sunnuntaina nukuimmekin koko perhe pitkään ja otimme aamun rennosti. Mies lähti juosten suunnistamaan joskus kymmenen maissa ja me muut menimme perässä autolla. Ehdimme juuri perille miehen juostessa maaliin, joten pääsinkin lähes samantien omalle radalleni juoksentelemaan. Suunnistus sujui yllättävän hyvin eli en pummannut ihan joka ikistä rastia. Toki olimme Espoon keskuspuistossa, joten minulla oli ns. kotikenttäetu, mutta niin oli viime syksynäkin, jolloin vietin 3 km radalla reippaasti yli tunnin...Suunnistuksen jälkeen hölkkäilin vielä vajaan puolituntisen poluilla ja lähdin sitten juoksemaan kohti J:n kotia, jonne muu perhe oli mennyt jo edeltä. Kuumuudesta ja väsymyksestä huolimatta sain hieman nostettua tehoja, joten treenin (yht. 1 h 42 min) viimeiset noin 10 minuuttia juoksin 5'13min/km vauhdilla. Viimeiselle tehoviikolle ennen kevään päätavoitetta tulikin sitten treeniä hieman alle 7 h.

Viime viikon otin kevyesti tavoitteenani olla mahdollisimman hyvässä vedossa lauantaina Sandis Traililla. Aloitin viikon lepopäivällä, mutta tiistaina kävimme J:n kanssa yhdessä rasteilla eli J suunnisti ja minä roikuin perässä karttaa välillä vilkuillen. Tästä treenistä tuli "hieman" suunniteltua pidempi, kun lähdimmekin 9 km radalle 5-7 km:n sijaan ja olin sentään mennyt paikan päällekin pyörällä (yht. ~2.5 h treeniä), mutta kivaa oli. Keskiviikkona juoksin 40 min lenkin, jonka keskimmäiset 20 min koostuivat minuutin vedoista minuutin palautuksilla. Torstaina oli vuorossa viikon toinen lepopäivä ja perjantaina kävin juoksemassa vain puolen tunnin kevyen lenkin, joka sisälsi kaksi 3 min vetoa (5'12 ja 5'02 min/km). Sandis Trail ei kuitenkaan kulkenut niin kuin olisin toivonut (ei jotenkin vain irronnut) ja lisäksi onnistuin rikkomaan vasemman nilkkani (tällä hetkellä molemmin puolin turvotusta). Olo on vähintäänkin hämmentynyt ja harmittaa todella paljon, jos en tästä pian toivu treenikuntoon. Kisasta enemmän, kunhan kykenen ketutukseltani siitä kirjoittamaan (itse tapahtuma oli kyllä onnistunut).