Kohti Marski Challengea

Nilkan muljahduksesta on nyt kulunut puolitoista kuukautta ja nilkka alkaa pikkuhiljaa olemaan kunnossa. Pientä epänormaalia tuntemusta vielä löytyy nilkan taittuessa, mutta kipu on poissa. Ensimmäisen kunnon lenkin (~ 14 km) juoksin juhannuslauantaina mökillä ollessamme ja nilkka kesti sen mainiosti, vaikka loppumatkasta tulikin pientä vihlontaa nilkan vääntyessä hieman yhdessä vähän kivikkoisemmassa alamäessä. Tätä ennen treenailin hyvin pyöräpainotteisesti, mikä sopi mainiosti ajatellen tuolloin vielä edessä olevaa Marski Challengea. Juhannusviikolla pyöräilin kaksi noin 1.5 h lenkkiä, poljin kahdesti salille treenamaan (wod sekä omatoiminen treeni) ja poljin vielä mäkivetoja (8 x ~1 min) mökillä ollessamme. Ainoan treenittömän pidin heti viikon alkuun maanantaina, jolloin oli tenttipäivä ja niinpä treeniä kertyi viikon aikana reilut kahdeksan tuntia. 

Pulahdustaukopaikkana Hynkänlampi (pyörälenkillä torstaina 28.6.2018). Joskin muistin vihdoin laiturille päästyäni, etten oikein tykkää uida yksin (koska hait ja muut "realistiset" vaarat). Kestikin melkoisen kauan ennen kuin todella uskalsin pulahtaa. Onneksi sitä ennen huomasin yhden rantakäärmeen uiskentelevan laituria kohden, joten hetken aikaa oli ihan luvallinen olo odotella vähän (joskin olisimme ehkä mahtuneet käärmeen kanssa samaan lampeen).

Tämmöinen tuli vastaan Hynkänlammen lisäksi saman lenkin aikana hiekkatielläkin (28.6.2018).

Pyöräilypainotteisuus jatkui vielä juhannuksen jälkeenkin. Heti viikon alkuun pidin kaksi crossfit päivää ja kumpaankin treenin menin pyörällä. Keskiviikko oli treenitön, mutta torstaina pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni. Kovin kummoisesta ei tosin ollut kysymys, kunhan kävin kesken lenkin pulahtamassa Hynkänlammella. Tätä edelsi noin tunnin mittainen pyöräily Nuuksion mäkisillä hiekkateillä, jonka aikana vedin kolme tehokkaampaa settiä (noin 25, 15 ja 10 min). Pulahduksen jälkeen poljin melkein rauhallisesti kaupan kautta kotiin, kiire kun oli, kuinkas muuten. Pyöräosuuden kestoksi tuli noin 1h 40 min ja matkaa kertyi 31 km (~18 km/h). Perjantaina oli vähän kevyempi päivä, mutta tein sentään vajaan tunnin verran omatoimista lihaskuntotreeniä kotona (rengassoutuja, vatsoja, punnerruksia jne). Lauantaille päätin ottaa vähän rankemman treenin, joten kävin crossfitissa juosten. Treenissä tehtiin vielä lukematon määrä kyykkyjä, joten reidet olivat kyseisen setin jälkeen muutaman päivän tulessa ja jouduin jo hetken pelkäämään, etten palautuisi ajoissa Marski Challengea varten. Sunnuntaina en kuitenkaan raaskinut pitää treenitöntä päivää, joten otin pitkästä aikaa pidemmälle lenkille alleni cyclocross-pyöräni ja kävin polkemassa sillä noin 48 km Kirkkonummen suunnalla. Nopeus ei ollut kaksinen (20.7 km/h), vaikka poljinkin suurimmaksi osaksi asfalttiteitä pitkin. Jossain Kirkkonummen uimahallin kohdalla tunsin takapyörän luisuvan ja lähempi tarkastelu paljasti takakumin tyhjentyneen. Toivoin sen tyhjentyneen muuten vain (?) ja pumppasin uudet ilmat pyörään jatkaakseni matkaa. Tavoitteenani oli päästä ainakin vanhempieni kohdalle, jotta mahdollinen kumin vaihto olisi helpompi suorittaa. Kumi oli kuitenkin vielä tuolloin ihan täyden oloinen, joten en lähtenyt koukkaamaan. No eipä siinä sitten mennyt kuin jokunen kilometri, kun kumi oli täysin tyhjä. Bussipysäkillä kumin vaihto ja siitä Kivenlahden kautta kotiin. Viikon aikana treeniä kertyi lähes 11 h eli oikein mukavasti pitkästä aikaa. 

Kun kumi pettää (pyörälenkillä sunnuntaina 1.7.2018).

Maalaismaisemia pyörälenkin varrelta Kirkkonummella (1.7.2018).

Kisaviikon oli tarkoitus olla palauttava (kisaa lukuunottamatta), joten aloitin sen heti mukavasti lepopäivällä. Tiistaille olin sopinut lenkkitreffit ystäväni H:n kanssa, joka oli tuolloin juuri aloittanut juoksemisen pitkän juoksutauon jälkeen. Näin ollen tiesin, että saisin varmasti juosta hyvin rauhallista vauhtia, mikä palveli viikon palautumistavoitetta sekä todella kipeitä reisiäni paremmin kuin hyvin. Valmistautuessamme lähtemään esikoinen pyysi päästä mukaan ja niinpä lähdimme matkaan kolmisin. Esikoinen tosin polki meiltä Kasavuorelle, jossa sitten hölkkäsimme koko poppoo kevyesti yhden kierroksen pururadan ympäri. Ennen toista kierrosta teimme vielä vähän lihaskuntoa samalla kun esikoinen hieman tankkasi lisäenergiaa. Kotona jatkoin vielä rengassouduilla ja muilla lihaskuntoliikkeillä, joten treenin kokonaiskestoksi tuli noin 1.5 h. Seuraavana päivänä oli taas lepopäivä ja torstaina tein vastaavan kevyen hölkkä+lihaskunto-setin kuin tiistainakin, joskin tällä kertaa H ei ollut mukana ja esikoinen polki koko matkan (~8.3 km). Perjantaina pakkailimme varusteita kisaa varten, mutta kävin vielä illalla pyöräilemässä lyhyen lenkin (~50 min) cyclolla, jotta kroppa olisi edes hieman vireessä kisaa ajatellen. Viikko pysyi tavoitteiden mukaisesti kevyenä ennen kisaa, kun treeniä tuli yhteensä vain vajaat neljä tuntia ja sekin oli hyvin leppoisaa. Tämä tuntui toimivan ainakin tällä kertaa, sillä kisoista ja todella hyvä fiilis (kisaraportin voi lukea täältä). Sunnuntain vietin tankaten ja leväten, muuhun en olisi kyennytkään, vaikkei mitään ihmeempiä lihasjumeja ollutkaan (mitä nyt yläselkä oli hieman arka). Marskin jälkeen olen pääasiassa treenaillut täällä mökillä, mutta siitä lisää myöhemmin. Yhden kisankin olen jo ehtinyt juoksemaan, mutta se ei mennyt ihan putkeen (mitä nyt en mm. ehtinyt maaliin ennen sen sulkeutumista). Siitäkin kirjoittelen, kunhan tokenen ehdin.  

Parasta lenkkiseuraa eli esikoiseni sekä ystäväni H kevyellä lenkillä Kasavuorella tiistaina 3.7.2018.