Kirjoitin viimeksi, että seuraavat kaksi viikkoa treenailen
varmaan suurin piirtein samoin kuin kyseisellä kirjoitusviikolla. Näin tosiaan
oli tarkoitus, mutta sitten lähes kaikkia esikoisen kavereita vaivannut flunssa iski meihinkin ja tämän viikon keskiviikosta lähtien ei ole
paljoa tarvinnut treenailuja pohtia. Tai olen kyllä pohtinut ja paljonkin,
mutta itse treenaaminen on pitänyt jättää välistä. Hetken jo toiveajattelin
tosin, että ehkä tämän viikon lopussa pääsisin lenkille, mutta kun perjantaina
oli jopa hieman lämpöä (yleensä ei ole koskaan), oli aika selvää, että sekin
jää väliin. Se hyvä puoli tässä on, että olen pitkästä aikaa jaksanut panostaa
vähän opintoihin ja teinpähän vielä muutaman ns. työjutunkin. Nyt kuitenkin jo
kyllästyttää ja olisi ihana päästä tekemään edes jotain, mutta ei.
Viime viikon aikana ei tullut otettua kuvia, joten kuvituksena maisemaa tammikuussa tehdyn hiihtolenkin varrelta Kuusankoskelta (kuva otettu 13.1.2019). |
Yhden viikon ehdin kuitenkin edellisen postauksen jälkeen
treenailla normaalisti. Tuo viikko sisälsi kolme wodia, joista ensimmäiseen
menin pientä kiertoreittiä pitkin juosten. Pahaksi onnekseni (tai miten sen nyt
ottaa) törmäsin juuri wodin tehneeseen treenikaveri P:hen pukkarissa ja satuin
kysymään, miten wodin metcon osuus oli mennyt. Metconissa oli nimittäin
tiedossa vähemmän mukavalta kuulostavaa settiä: Ensimmäisen minuutin aikana
yksi burpee ja 10 m juoksua, toisen aikana sama kahdesti jne. Aikaa 20
minuuttia ja mikäli jonkin minuutin aikana ei saa hommaa suoritettua, alkaa
rundi alusta. No, P oli ehtinyt tekemään homman ajoissa 10 ensimmäisen minuutin
aikana ja tehnyt sitten heti perään saman setin. Se kuulosti hurjalta
suoritukselta. Kovasti vakuuttelin itselleni ettei minun tarvitse pystyä
samaan, mutta tulihan siitä sellainen olo, että on pakko ainakin yrittää. Olin
jo valmiiksi jännittänyt treeniä, mutta nyt olin lähes tulkoon kauhuissani.
Kovatehoiset treenit kun ovat viime aikoina olleet aika vähissä, ajattelin
noutajan tulevan melko pikaisesti sykkeiden noustua.
Taulukko 1. Helmikuun alkupuolen treenit. Ensimmäisellä viikolla yhteensä noin 4 h juoksua, 1 h pyöräilyä ja 4 h lihaskuntoa (sis. wodit). Toisella viikolla noin 1 h pyöräilyä ja 1 h lihaskuntoa.
|
4-10.2.2019
|
11-17.2.2019
|
Ma
|
Juoksu (0:57’09, 8.6 km, 6’41 min/km, 135)+wod
|
Pyörä (0:35’08, 8.2 km, 14.1 km/h, 120)+Wod
+pyörä (0:39’20, 8.3 km, 12.6 km/h, 118)
|
Ti
|
Lepo
|
Lepo
|
Ke
|
Pyörä (0:32’12, 8.2 km, 15.3 km/h, 125)+Wod+voima
(vatsat&leuat)+pyörä (0:34’18, 8.2 km, 14.3 km/h, 123)
|
Flunssassa
|
To
|
Juoksu (1:30’04, 13.8 km, 6’32 min/km, 128)
|
Flunssassa
|
Pe
|
Wod+voima (leuat, vatsat, etukyykky, penkki- ja pystypunnerrus)
|
Flunssassa
|
La
|
Juoksu (1:30’22, 14.0 km, 6’27 min/km, 131)
|
Flunssassa
|
Su
|
Lepo
|
Flunssassa
|
Metconia ennen wodissa tehtiin alkuverkan jälkeen
leuanvetotreeniä ja sitten olikin aika aloittaa illan vaativin osuus.
Ensimmäiset viisi minuuttia sujuivat mukavasti; ei tarvinnut juosta kovaa ja
aikaa jäi silti palautteluun. Yllättävän nopeasti alkoi kuitenkin tulemaan
kiire ja muistelen, että kahdeksannen setin jälkeen ei palautteluun jäänyt kymmentä
sekuntia enempää ja sykkeet tuntuivat huitelevan korkealla. Yhdeksäs minuutti
tekikin sitten jo tiukkaa ja siitä oli lähes saman tein jatkettava kymmenenteen
settiin. Ehdin kyllä juuri ja juuri saada kymmenennenkin valmiiksi, mutta
sitten olinkin jo aikas poikki. Yhdettätoista en edes lähtenyt yrittämään,
vaikka näin jälkikäteen (sohvalla mukavasti istuessa) tuntuu, että olisi
todellakin pitänyt. Ei, että olisin päässyt sitä loppuun, mutta yrittäminen
olisi tehnyt päälle hyvää. Nyt oli aloitettava homma alusta, eikä sekään kyllä
yhtään houkutellut. Jotenkin sain kaikki kymmenen settiä revittyä itsestäni
irti (kiitokset menevät varmaan P:lle ja kilpailuvietilleni), vaikka tiukkaa
kyllä teki. Treenin jälkeen olin aivan loppu. Onnekseni sain samaan aikaan wodissa
olleelta veljeltäni kyydin kotiin, joten ei tarvinnut ottaa enää ainoatakaan
juoksuaskelta. Enpä kyllä olisi pystynytkään.
Kolmen wodin lisäksi sain itseni tuon viikon aikana jopa kaksi
kertaa juoksemaan pidempää lenkkiä. Jälkimmäisen sain tehtyä lähinnä siksi,
että se oli perheemme aikataulujen takia fiksuin tapa viettää aikaa: Juoksentelin noin puolitoista tuntia Espoon Suomenojan
ympäristössä esikoisen kirmaillessa Super parkissa. Tsemppasin itseäni lenkin ajan ajatuksella hampurilaisesta, jonka kävin ostamassa lenkin loppupuolella. Se
tuli todella tarpeeseen, jo ihan nälän takia, mutta etenkin, koska koko lenkin
ajan taivaalta iski jotain räntää ikävästi nassuun (sen verran, että silmiä
kirveli).
Ehdottomasti merkittävin liikunnallinen saavutus viikon
aikana oli kuitenkin se, että sain tehtyä elämäni ensimmäisen leuanvedon!!!
Keskiviikkoisen wodin jälkeen ajattelin pitkästä aikaa kokeilla leukaa ilman
kumpparia ja yllätyksekseni sain itseni vedettyä ylös asti. Kaunista se ei
ollut, eikä kyseessä myöskään ollut mikään puhdas raakaleuka, koska heijasin
itseäni jaloilla, mutta silti ehdottomasti suurin edistysaskel pitkään aikaan.
Yritin samaa perjantainakin wodin jälkeen, mutta silloin ei enää lähtenyt ja
nyt tulee flunssan takia väkisinkin taukoa leuanvetotreeneistäkin (plääh).
Lisää yllätyksiä oli kuitenkin luvassa, sillä samaisena perjantaina sain tehtyä
3x5 toes to baria, mikä oli huikeaa, kun ajattelee, että elämäni ensimmäisen
toes to barin tein joulun aikaan. Nyt sitten vain odotellaan, että milloinkohan
tämä yskä suvaitsisi häippäistä, alkaa vähitellen toden teolla harmittamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti