Suunta hukassa

Otsikon mukaisesti nyt on tosiaan ollut vähän suunta hukassa viime aikoina, eikä se tällä kertaa johdu siitä, että olisin säntäillyt kartan kanssa metsässä. Pohkeen revähdyksen jälkeen en oikein saanut otetta omaan treenaamiseen, vaikka pohje onkin jo ollut juoksukunnossa useamman kuukauden ja pyöräilyn kykenin aloittamaan jo pari viikkoa juoksua aiemmin. Aluksi toivoin, että pääsisin testauttamaan juoksukuntoani edes johonkin kisaan, mutta heti ensimmäisen tehokkaan juoksulenkin jälkeen iski flunssa. Flunssasta toivuttuani huomasin, ettei kisoja ollut hetkeen tarjolla, lukuunottamatta muutamaa kisaa, jotka osuivat juuri Hetan lomamme kanssa samaan aikaan. Lopulta päätin tähdätä johonkin kesäkuun viimeisen viikonlopun kisoista, mutta kappas, flunssa iski taas kisaviikolla. Treenipäiväkirja paljastaa treenimäärien olleen kuitenkin keväistä vähäisempiä niilläkin viikoilla, joilla flunssa ei ole vaivannut (Kuva 1). En jotenkin ole saanut kunnon treeni-intoa syttymään, eikä jatkuva treeniputkien keskeytyminen vamman tai flunssien johdosta ole ainakaan lisännyt motivaatioita. On myös ollut ankeaa huomata, kuinka hitaasti pyörä tai juoksu kulkee. Tuntuu siltä, kuin kaikki kevään treenit olisivat menneet ihan hukkaan ja olisi lähdettävä uudelleen ja uudelleen nollasta liikkeelle.

Treenimääräni lajeittain aina ensimmäisestä Bodom Trailin tuplalle tähtäävästä viikosta (25.2-3.3) viimeiseen kokonaiseen viikkoon ennen Marski Challengea (15-21.7) (viikot eivät siis vastaa kalenteriviikkoja). Kategoria "Muu" sisältää crossfit- ja voimatreeniä sekä sunnuntaina 14.7 melotut reilut 3 h. Viikolla 9 revähti pohje ja viikoilla 13 sekä 18 ja 19 olin flunssassa. Marskin jälkeenkin on toki tullut treenattua, mutta eipä niissäkään viikoissa hurraamista ole.

Kahdet kisat on sentään tullut kisattua ja niistä omat postauksensa, kunhan jaksan kunnolla analysoida suorituksia. Itse kilpailut olivat kuitenkin todella mahtavia ja hyvin järjestettyjä, joten kiitos vain Multieventin porukalle Marski Challengesta (27.7.2019) ja Classic Trails Finland ry:lle Nuuksio Classic Trail Marathonista (7.9.2019)! Kauden päätavoite tulee nyt olemaan lokakuun puolessavälissä järjestettävässä X-kaadossa, jonne olisi tarkoitus mennä yhdessä J:n kanssa. Treenisuunnitelmia olisi todella hyvä piakkoin tehdä, tämä nykyinen meininki kun ei oikein toimi; treenimäärät pysyvät liian pieninä. Jos saan itseäni niskasta kiinni, on luvassa pitkiä juoksuja sekä paljon maastopyöräilyä. Vauhtiakin olisi hankittava, joten viikkoihin olisi mahdutettava vauhdikkaampiakin treenejä. Crossfitissäkin tulen käymään, joskin määrät pysyvät hyvin pieninä aina X-kaatoon asti tai se olisi ainakin tarkoitus. Ehkä se tästä vielä lähtee.     

Loppukevään treenit kuvina: Pari viikkoa pohkeen revähdyksen jälkeen pelkkää maastopyöräilyä ja voimatreeniä/crossfittiä, reilu kolme viikkoa revähdyksestä eka kevyt juoksu, sitten jälleen Kaisan opeissa Fiskarssissa (mtb tekniikkakurssi II) yhdessä J:n kanssa (huippua!), maastopyöräilyä Espoon keskuspuiston merkatulla reitillä yhdistettynä lihaskuntoiluun, yksi reipas mtb+juoksu+mtb yhdistelmä ja sittenpä iski flunssa.

Blogihiljaisuuttakin pitäisi varmaan yrittää selittää, mutta mitään varsinaista syytä ei ole tai en ainakaan ole keksinyt sellaista. Elokuun alussa vaihdoin rennot opiskelupäivät täysiaikaiseen työhön, vaikka tarkoitus oli ottaa syksy vielä kevyesti. Työnteko alkoi nimittäin kevään aikana houkuttelemaan niin paljon, että päätin kesäkuussa hakea yhtä avointa paikkaa ja niin muuttuivat suunnitelmat. Treeniaikojen järkkääminen on töiden takia ollut aiempaa haastavampaa, mutta totuus on, että voisin kyllä treenata (ja kirjoittaa) enemmänkin, jos vaan jaksaisin suunnitella tekemisiäni paremmin. Uuden työn aloittamisesta on tietysti seurannut väsymys ja sitä on omalla kohdallani varmasti lisännyt se, että kyseessä on ensimmäinen työpaikkani uudella alalla. Olen myös luontaiselta rytmiltäni enemmän ilta- kuin aamuvirkku ja nyt on ollut pakko herätä reippaasti aiemmin kuin ennen tätä työtä, joten ihmekkös jos väsyttää. Mutta ei tuo työkään blogitaukoa selitä; kesän ajan aikaa kun oli enemmän kuin koskaan, kunhan en vaan saanut yhtään postausta viimeisteltyä. Eipä silti, nautin kesästä kyllä todella paljon ja tekemistä riitti, ehkäpä tauko teki ihan hyvää...

Ensimmäisen flunssan jälkeen ehdin treenailla kotosalla noin 1.5 viikkoa ja sitten suuntasimmekin koko perheen kanssa Hettaan lomalle. Tällä kertaa mukaamme lähtivät omat vanhempani ja sukset korvattiin maastopyörillä ja juoksukamoilla. Aiemmilla Hetan reissuilla on treeniä kertynyt melkoisesti, mutta nyt vaihdoimme osan treenipäivistä lasten ja vanhempieni kanssa retkeilyyn. Ensimmäinen retkemme suuntasi Pyhäkeron päälle, jossa oli "hieman tuulista". Vauhtimme oli rauhallinen, mutta kuopuksen kantamisesta sai ajoittain lisätreeniä. Ensimmäisen varsinaisen treenin teimme Pöyrisjärven erämaa-alueella, mieheni serkun opastuksella. Poljimme kolmisin reilun 30 km verran pitkin upeita "hiekkadyynejä" (2h 51 min), minulla oli ajoittain hieman vaikeuksia pysytellä miesten perässä, mutta kivaa oli siitäkin huolimatta koko ajan.  

Kolme päivää Pöyrisjärven reissun jälkeen kävimme jälleen kolmisin polkemassa; tällä kertaa ihan Hetan keskustan tuntumassa upeassa harjumaastossa. Seuraavana päivänä juoksimme mieheni kanssa kaksin ns. Pahtavaaran lenkin. Lenkille tuli pituutta vajaat 13 km ja siitä 1h 20 min juoksimme reippaasti ~7min/km (=minä juoksin niin reippaasti kuin jaksoin ja mies sai itselleen mukavan pk-lenkin). Tämän kuvakollaasin kaksi viimeisintä kuvaa on otettu samasta kohdasta ja kuvassa on siis polku. Ensimmäinen näistä on otettu tuolta polkujuoksulenkiltä ja jälkimmäinen kahta päivää aiemmin, kun vaelsimme koko poppoo Pahtavaaraan makkaraa paistamaan. Makkaranpaistoreissulla satoi vähän enemmän ja oli melkoisen kylmä. Muistaakseni (ainakaan) kuopus ei ihan hirveästi nauttinut ko. reissusta...Hetan reissun jälkeen ehdin treenailemaan noin 1.5 viikkoa ja sitten olinkin taas flunssassa ja se kestikin lähes kaksi viikkoa.

Ison osan kesästä vietimme mökillä Mäntyharjulla. Vuoden ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) melontatreenin teimme koko perheen voimin Repovedellä. Tytöt tylsistyivät hieman loppumatkasta (reissu kesti noin 3 h), mutta muuten oli kyllä todella kiva reissu. Yksi huippuhetkistä kesässä oli, kun J tuli perheineen käymään mökillä ja pääsimme yhdessä Mäntyharjun mtb-reitille polkemaan (2h 45 min). Reitin varrella huomasimme kahvilaviitan ja päädyimme ihanaan myymälään, jossa oli tarjolla vaikka mitä ja maksaa sai sen mitä haluaa. Hommahan lähti vähän käsistä ja maksoimme kahdesta jätskistä, limpparista ja karkeista (!) aika paljon enemmän kuin normaalissa kaupassa, mutta meistä tuntui kuin olisimme kesken treenin päätyneet keskelle satua, ihanaa.