Pääsiäisviikon treenit

Maaliskuun viimeinen viikko alkoi osaltani hyvällä vireellä, jaksoin nimittäin heti maanantaina pyöräillä crossfit-treeneihin, jossa vuorossa oli mm. Zercher-kyykyn ykkösmaksimin hakua (3x1). Seuraavanakin päivänä löysin itseni wodia tekemästä, joskin tällä kertaa pyörä jäi kotiin (autolla menin). Päivän hikiosiossa (metconissa) oli toes-to-barien (10 kpl) ja kahvakuulaheilautusten (20 kpl 16 kg kuulalla) lisäksi 200 metriä juoksua jokaista kierrosta kohden (yhteensä 5), mikä jostain syystä hieman jännitti etukäteen. Kotona pohdin pitkähihaisen ja juoksulenkkareiden mukaanottamista, mutta en tietenkään muistanut niitä enää lähtiessä. Niinpä vuorossa oli pikkupakkasessa juoksua t-paidassa ja puolipitkissä trikoissa. Homman olisi toki halutessaan saanut tehdä viivajuoksuna sisällä, mutta se kuulosti vielä vähemmän houkuttelevalta, joten päätin tehdä juoksut ulkona. Toes-to-barit tein polvennostoina, mutta kahvakuulat jaksoin sinnitellä skaalaamatta. Juoksu kulki kerrankin todella rennon tuntuisesti ja tuntui ihanalta viilettää pitkin parkkipaikkaa kylmän ilman jäähdyttäessä samalla sopivasti kehoa. Yllättäen kaikki viisi kierrosta sujuivat ihan mukavasti, jopa se viimeinen 200 metrin vetokin. Ehdottomasti haastavin osuus oli kahvakuulaheilautukset, joista aina kierroksen viimeiset noin kahdeksan kappaletta tekivät tiukkaa. Keskiviikkona oli onneksi vuorossa lepopäivä ja se tulikin ihan tarpeeseen. 

Valmiina lumikenkäilemään lauantaina 30.3.2018.

Olimme J:n kanssa sopineet juoksevamme torstaina yhdessä jonkin reippaamman treenin. Sain vapaat kädet suunnitella ohjelman ja niinpä vuorossa oli seitsemän kertaa kilometrin veto, puolen kilometrin palautuksilla. Lämmittelyksi hölköttelimme vajaat pari kilometriä ja nostimme sitten vauhtia. Tarkoitus oli pitää vedot rentoina, mutta jo ensimmäisen aikana huomasimme kilometrin olevan yllättävän pitkä matka. Seuraavan vedon osasimme jo ottaa vähän rennommalla otteella, mutta kyllä se siitä huolimatta vedolta tuntui. Pääsääntöisesti hölkkäilimme tuon palautteluun tarkoitetun 500 metrin matkan, mutta muutaman vedon jälkeen piti hetken aikaa kävellä, kun hengästytti sen verran pahasti. Vetojen vauhdit vaihtelivat pitkälti maaston mukaan, nopeimman vedon kulkiessa 4’51 min/km, hitaimman 5’16 min/km ja vetojen keskivauhdin ollen noin 5’04 min/km. Viimeisen vedon jälkeen verkkasimme vielä reilut pari kilometriä, joiden aikana teimme kolme lyhyttä spurttia. Koko lenkin kestoksi tuli 1 h 30 min ja matkaa sen aikana kertyi 14.5 km (l. 6’15 min/km). Oli ihanaa juosta pitkästä aikaa vetoja yhdessä jonkun toisen kanssa, huomattavasti mukavampaa touhua kuin yksin puurtaminen.

Lumikenkäreippailun maisemaa Kuusankoskelta (30.3.2018).

Pitkänä perjantaina oli crossfit-salilla taas hieman erikoisempaa treeniä tarjolla. Treeni sisälsi 10 eri liikettä, joista jokaista tuli tehdä 66 toistoa. Koska salilla oli poikkeuksellisen paljon porukkaa ja siten välineistä pulaa, siirryin vuorossa ensimmäisenä olleen maastavedon jälkeen tekemään istumaannousuja ja jätin näin boxihypyt sekä kahvakuulaheilautukset odottamaan vuoroaan. Istumaannousuissa olen sen verran hidas, että boxeja alkoi vapautumaan ja pääsinkin heti seuraavaksi hyppimään laatikolle. Boxihypyissä sykkeet mukavasti laskivat, koska en edellenkään uskalla hypätä boxilta alas ja askeltaminen teki hommasta varsin rauhallista. Hyppyjen jälkeen löysin yhden 16 kg kahvakuulan, joka sen edellisen käyttäjän mukaan oli nyt vapaana, joten pääsin siirtymään suoraan seuraavana vuorossa olevaan liikkeeseen. Heilautukset tuntuivat raskailta, mutta jotenkin sain ne taisteltua läpi. Sitten pääsinkin nostelemaan polvia tangossa roikkuen, koska knees-to-elbows:it eivät todellakaan vielä suju skaalaamatta. Tein nuo 66 toistoa 11 toiston sarjoina, mikä oli minulle sopiva jako. Viimeiset kaksi sarjaa sujuivat vielä yllättävän nopeasti, kun vihdoin tajusin kokeilla nostaa vähän tempoa. Leuanvetojakaan en edelleenkään saa edes yhtä kappaletta, joten polvennostojen jälkeen siirryin rengassoutuihin. Ne suoritin lähes pystyasennossa, koska muutoin en olisi jaksanut ja yläselän aktivointikaan ei oikein suju, jos pyrin tekemään niitä raskaampina. Tämän setin jälkeen olikin vuorossa unelma kolmikko (not) eli thrusterit, wallball:it ja siihen päälle vielä burpeet. Jokaisessa liikkeessä saa kivasti sykkeet kattoon, kun saa sekä kyykätä että nostaa käsiä ylös. Epäilin, josko oikeasti saisin ainuttakaan wallball:ia onnistumaan thrustereiden jälkeen. Burpeet oletin joutuvani raahustamaan, vaikka ne muutoin nykyään sujuvatkin jo ihan hyvin. Thrusterit jaksoin kuitenkin ihan mukavasti, kun ei kuitenkaan tarvinnut nostella muuta kuin sitä 15 kg tankoa. Yllätin itseni myös wallball:ien heitoissa, sillä 11 toiston sarjat menivät lähes puhtaasti ilman suuria tuskia. Burbeetkin jaksoin jopa hyppiä, vaikka huilailin kyllä aina sarjojen välillä, kunnes tunsin sykkeiden laskeneen. Näin jälkikäteen sanoisin, että olisi pitänyt pitää vähän lyhyemmät huilitauot kaikissa liikkeissä ja uskaltaa ottaa riski jaksamisen suhteen. Ihan viimeisenä oli vuorossa 66 tuplanaruhyppyä, mutta koska nekään eivät vielä suju, hypin tuplamäärän tavallisia naruhyppyjä. Aikaa koko settiin meni 52 minuuttia. Pääsiäisen olimme sopineet viettävämme lasten mummulassa, joten melko pian treenistä kotiuduttuani suuntasimme auton kohti Kuusankoskea.   

Kouvolan mäkihyppytornit pääsiäissunnuntain pitkän lenkin varrelta (1.4.2018).

Sää oli lauantaina Kuusankoskella niin upea, että tuli huono-omatunto sisällä löhöilystä, vaikka lepopäivä olikin. Kun J vielä laittoin viestiä omista päivän treeneistään (huom! monikko), päätin ottaa itseäni niskasti kiinni ja reippailla edes vähän. Sukset olin jättänyt harmikseni kotiin, joten kevyt lenkki täytyi tehdä muutoin kuin hiihtämällä. Mies huomautti, että auton suksiboxissa olivat mukana myös lumikenkämme, joten voisin lähteä niillä. Tuumasta toimeen ja pellolle tallustelemaan. Lähdin lähes täysin ilman tavoitteita ja etenin sellaista vauhtia, joka sattui sillä hetkellä tuntumaan sopivalta. Lenkin ainoa haittapuoli olikin kuumuus, joka pakotti riisumaan juoksutakin. Tämä ei noin muutoin olisi ollut ongelma, mutta alla oleva kerrastonpaita olisi kaivannut pesua ja metsän tuoksun sijaan sain nenääni vähemmän raikkaan hajun. Lepopäivän tavoitteesta pidin kiinni ja niinpä lenkki pysyi lyhyenä (~40 min) ja kevyenä (ei todellakaan tuottanut vaikeuksia).

Kuusanniemen tehdas samaisen pitkän lenkin varrelta (1.4.2018).

Viikossa oli enää jäljellä vain yksi päivä, mutta suunnitelluista juoksutreeneistä olin saanut tehtyä ainoastaan intervallityyppisen tehokkaamman treenin. Tästä syystä päätin juosta viikon pitkiksen tv-reippaalla höystettynä. Jos tilanne olisi ollut toinen eli juoksukunto olisi ollut hyvä (tai olisin saanut jostain ison annoksen sisua) olisin juossut pitkän tv-reippaan. Nyt se tuntui liian kunnianhimoiselta, joten päätin nostaa tehoja vain viimeisten kilometrien ajaksi. Hölköttelin tällä kertaa Kuusankoskelta Kouvolan keskustaan ja hämmästelin samalla sitä, että tämä oli ensimmäinen kertani tuolla reitillä. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta olen kuitenkin ehtinyt juosta Kuusankoskella jo melko monta lenkkiä sitten vuoden 2004, josta asti olemme mieheni kanssa olleet yhdessä. No, enpä todellakaan taida olla mikään tuntemattomien reittien metsästäjä. Hölkkäilyvaihetta kesti ensimmäiset 15 km, jonka jälkeen nostin vauhtia. Reippaamman osuuden lopetin jossain reilun 21 km kohdalla ja hölkkäilin sitten vielä anoppilaan noin kilometrin verran, jotta ehdin palautua kunnolla. Reippaamman osuuden (6.6 km) vauhti oli 5’28 min/km. Koska kellosta loppui virta, jäi palautteluosuuden tiedot saamatta, mutta sitä edeltävän osuuden kokonaiskestoksi tuli 2 h 17 min eli 6’21 min/km matkan ollessa 21.6 km. Kokonaisuudessaan treeniä kertyi viikon aikana noin 8 tuntia, josta puolet juoksua.