Päättämättömyyden seurauksia

Palautumisen ja siten myös kehittymisen kannalta olisi hyvä, että viikkojen sisällä olisi tarpeeksi aikaa palautua ja toisaalta, etteivät kaikki viikot olisi kokonaisuudessaan kuormittavia. Ensimmäisen kohdan hoidan mielestäni ihan mallikelpoisesti eli viikoissani on lähes aina vähintään kaksi treenitöntä päivää. Pyrin myös siihen, että treenittömät päivät olisivat todellakin lepopäiviä, joten ainakaan joka kerta en tee suursiivousta tai ylipitkää työ/opiskelupäivää kyseisenä päivänä. Hieman kinkkisempi on tällä hetkellä tuo viikkojen kuormittavuuden vaihtelevuus; se on ollut täysin suunnittelematonta sitten syksyisen maratonille valmistautumisen. Toissaviikolla olin tilanteessa, jossa takana oli ainakin kaksi melko tehokasta viikkoa ja edessä viikko, jonka lopussa matkustimme Hettaan hiihtämään reiluksi viikoksi. En halunnut ottaa Hettaan mukaan juoksulenkkareita, koska ensimmäisestä reissusta (kahden vuoden takaa) viisastuneena, en uskonut suuntaavani yhtenäkään päivänä latujen sijasta juoksemaan. Tämä taas tarkoitti sitä, että juoksuun oli tulossa viikon mittainen tauko, joten ainakin edeltävällä viikolla (sillä jolla matkustimme Hettaan) oli tärkeää saada hyviä juoksutreenejä tehtyä. Kevyt viikko Hetassakaan ei oikein kuulostanut todennäköiseltä. Oli toki oletettavissa, että tekisin hiihdot peruskestävyslenkkeinä, mutta kuormitusta tulisi lenkkien tiheydestä ja pituudesta. Päädyin lopulta samaan tulokseen kuin tässä viime aikoina on muutenkin tullut päädyttyä eli en mihinkään ratkaisuun ja lähdin taas ”soitellen sotaan”. 

Reissuunlähtöviikolla (toissaviikko) halusin juosta ainakin kaksi tavoitteellista lenkkiä sekä käydä crossfitissa 3-4 kertaa. Torstaisin ei ole normaaleja wodeja ollenkaan ja maanantaille olin sopinut yhteislenkin J:n kanssa, joten jäljelle jäivät crossfitin osalta tiistai, keskiviikko ja perjantai. J:n kanssa aioimme juosta tasavauhtisen reippaan, mutta sen lisäksi halusin viikkoon vielä yhden tavoitteellisen juoksulenkin. Torstaihin lenkki olisi mahtanut hyvin, mutta tämä olisi tarkoittanut viiden päivän treeniputkea, joka ei oikein hoututellut. Yöjunamme lähti kohti Kolaria perjantai-iltana, joten perjantainen wod oli mentävä tekemään lounasaikaan. Totesin ehtiväni, jos ei nyt hyvin, niin ainakin pienellä säädöllä, juoksemaan lyhyen intervallitreenin ennen tuota perjantain wodia. Olin suunnitellut lepääväni koko lauantain, koska tiesin kokemuksesta, ettei treenaaminen pitkän matkustamisen jälkeen houkuttele, joten rankahko treenaaminen perjantaina palkittaisiin kyllä levolla. 

Kuvituskuvana maisemaa Hetan reissulta (16.4.2018).

Maanantaina juoksimme siis J:n kanssa tv-reipasta. Sellainen pieni virhearviointi tuli tehtyä, että puin päälleni kerrastonpaidan sekä takin ja pitkät trikoot. Ylllättävä helleaalto iski Suomeen ja koko lenkin ajan oli tukalan kuuma, vaikka riisuinkin takkini ja käärin hihojani. Koko lenkin pituudeksi tuli 14.1 km (1 h 26 min), josta reippaan osuus oli 10.2 km. Reippaalla pätkällä vauhti oli 5’35 min/km eli melko lailla sama kuin aiemminkin tämän kevään aikana (ihmeitä odotellessa...). Tiistaina porhalsin pyörällä salille tekemään wodin, keskiviikkona tein jälleen wodin, mutta pyörä jäi kotiin. Torstaina huilailin eli nautiskelin lepopäivästä ja yritin psyykata itseäni perjantaita varten. Sain perjantaina hyvissä ajoin työt ja opinnot siihen pisteeseen, että saatoin rauhassa lähteä viikoksi hiihtolomareissulle (muutama pieni homma kulki mukana Hettaan). Pakkaaminenkin oli sen verran mukavalla mallilla, että uskalsin irrottautua ajoissa kotoa saapuakseni salin parkkipaikalle reilu tuntia ennen lounaswodin alkua. Parkkiksella tarkistin vielä juoksuun käytettävissä olevan ajan ja sitten pistin juoksuksi.

Hölkkäilin alkuun noin vartin, jonka aikana tein myös muutamia polvennostoja yms. valmistavia liikkeitä, ja lisäksi venyttelin viitisen minuuttia. Vetoharjoitukseksi olin valinnut yhden suosikeistani Runner’s High:n juoksukoulun ajoilta. Siinä juostaan aina edellistä vetoa minuutin lyhyempi veto, ensimmäisen vedon kestäessä 5 minuuttia ja viimeisen 1 minuutin. Palautukseksi juostaan rauhallisesti aina edeltävän vedon keston pituinen aika (l. 5 minuutin vetoa seuraa 5 minuutin hölkkäpalautus). Tällä kertaa tavoitteenani oli juosta jokainen veto mahdollisimman kovilla tehoilla, jolloin oletusarvona on, että vauhti kasvaa vetojen edetessä. Muistan ensimmäisen vedon aikana noin 2.5 minuutin kohdalla intoilleeni siitä, että seuraavassa vedossa tuolloin on juostava enää 1.5 minuuttia. Eihän se sitten ihan niin mennytkään. Kummasti sitä joka kerta katseli kelloa aina noin puolessa välissä kyseistä vetoa, oli se veto kuinka lyhyt tahansa. Niinpä kahden minuutin vetokaan ei tuntunut loppuvan tarpeeksi ajoissa. Juoksu tuntui kuitenkin ihanan lennokkaalta, vaikka rankkaa olikin. Vauhdit kasvoivat vetojen edetessä (4’36; 4’30; 4’36; 4’20; 3’49 min/km) lukuunottamatta kolmatta vetoa (l. 3 min veto), joka osui pahiten ylämäkeen. Viimeisin veto (l. 1 min veto) osui lähes kokonaan alamäkeen, mikä selittänee siinä olleen vauhdin huomattavan eron edelliseen nähden. Vetojen jälkeen hölköttelin vielä noin kymmenisen minuuttia ja suuntasin sitten auton kautta salin pukuhuoneeseen vaihtamaan kuivia treenivaatteita ylle. Wodin metcon-osuudessakin oli juoksua (400 m per kierros, yhteensä 3 kierrosta), joka ei sitten sujunutkaan kovin lennokkaasti, mutta hyvän treenin kyllä sain. 

   

Tämä myöskin Hetasta, joskin eri päivältä (17.4.2018).

Illalla suuntasimme Pasilaan, josta yöjunamme lähti puksuttamaan kohti Kolaria. Junassa oli aikaa pohdiskella jälleen kevään ja kesän kilpailusuunnitelmia. Sain mukavan shokin huomattuani, että kaavailemani Helsinki Half Marathon starttaa jo klo 8.45!!! Ennätyksen jahtaaminen ilman aamupalaa tai vaihtoehtoisesti refluksioireilla varustettuna ei oikein kuulosta optimaaliselta. Toisaalta se on ainoa puolimaraton, joka juostaan tarpeeksi kaukana tästä päivästä, muttei liian myöhään kesällä. Nyt on entistä vaikeampi päättää mitään puolikkaan suhteen. Ehkä lähden kokeilemaan tuohon Helsinki Half Marathoniin, mihin rahkeet riittävät sillä hetkellä (ja siihen aikaan aamusta) ja kokeilen sitä 1.45:00 alitusta joskus syksyllä...Junassa en siis päässyt mihinkään lopputulokseen, mutta perille onneksi pääsimme. Lauantaina pidin suunnitellusti lepopäivän ja sunnuntaina hiihdin reilut pari tuntia, mutta hiihdoista ja Hetan reissusta lisää seuraavassa postauksessa. Tällä hetkellä on menossa se Hetan reissun jälkeinen viikko, enkä oikein vieläkään tiedä, miten tekisin tästä lepoviikon. Nyt on vasta keskiviikko, joten ehkäpä saan edes tämän asian päätettyä melkein ajoissa. Ainakin tänään on lepopäivä.