torstai 5. huhtikuuta 2018

Pientä itsensä säästämistä ilmassa


Kun edeltävän viikon (vko 11) lepopäivät ajoittuvat sattuman takia maanantaille ja tiistaille, oli toissa viikon maanantaina takana jo viiden päivän treeniputki. Edessä oleva viikko vaikutti kuitenkin kiireiseltä (mm. esikoisella yhdet lastensynttärit arki-iltana, mies työmatkalla muutaman päivän ja viikonloppuna miehellä vielä ystävän varpajaiset), joten päätin tehdä treenejä aina tilaisuuden tullen. Ensimmäinen tilaisuus tuli (tai miten sen nyt ottaa) heti maanantaina (alla ote viestiketjusta J:n kanssa sunnuntai-illalta):

J: ”...ma lyhyt päivä ja olisin jo 12 Espoossa. Aion pitkän treenin! Pääsisitkö?...

Minä: ”Mun pitää vielä miettiä huomista. Kiire opinnoissa ja ihan ok treenit alla mutta hyvät treenit hyvässä seurassa aina plussaa

J: ”Mennään juoksemaan. Voin tulla suoraan autolla teille heti 12 jlk. Ok?...

Mitäs sitä siihen sitten, opiskellahan voi aina vaikka lasten mentyä nukkumaan. Niinpä hölkkäiltiin maanantaina lounasaikaan J:n kanssa ympäri keskuspuiston polkuja parisen tuntia ja olihan se aivan mahtavaa. Tuli vielä viikon pitkiskin tehtyä heti alkuun, joten ”paineet” tavoitteellisempien treenien tekemisen osalta hieman helpottivat. Vaikka varsinainen treeniohjelma siis vielä uupuu, pyrin saamaan jokaisena viikkona ainakin yhden pitkän sekä yhden tehokkaamman juoksutreenin tehtyä. Melko pian olisi tosin lisättävä vielä toinen tehokas juoksutreeni viikon ohjemaan, jos meinaan juoksuvauhtia saada nostettua. 

Tiistaisin crossfit-salilla on wod vielä kello 20, mikä on sen verran myöhään, että ennen treeniä ehtii hyvin viettämään lasten kanssa aikaa. Kävin siis tiistaina tekemässä wodin, kuten myös lounasaikaan keskiviikkona. Torstaina pidin ensimmäisen treenittömän yli viikkoon. Pikkaisen jännitin josko flunssa pääsee iskemään, kun kroppa ei ollut saanut tarvitsemaansa lepoa, mutta tällä kertaa selvisin onneksi ilman. Perjantaina päätin ottaa revanssin edellisviikon tv-reippaasta. Aikaa oli hitusen vähemmän käytettävissä, joten lyhensin hieman lenkin pituutta, vaikka varsinaista reipasta osuutta tuli siltikin 10 km. Optimistisena latasin lenkin tiedot heti lenkin jälkeen koneella vain saadakseni tietää, että edellisviikon hidasvauhti ei ollut mikään satunnainen tapaus; vauhti oli 5’36 min/km. 

Perjantaisen (23.3.2018) lenkin maisemat palautteluvaiheessa.
Juoksuvauhti on siis selkeästi tippunut syksystä, joten tehotreenejä olisi vähitellen ihan oikeasti alettava tekemään. Jotenkin vaan niiden aloittaminen tuntuu todella vaikealta. Huomaan noissa crossfit-treeneissäkin, etten oikein saa itseäni tekemään metconeja ihan täysillä, pientä säästelyä on aina mukana. Omalta mukavavuusalueelta poikkeaminen jo itsessään on aina haasteellista (esim. tv reippaat rennosti juosten), saati sitten sellaiset treenit, joissa pitäisi tehdä niin kovilla tehoilla, että tuntuu jo pahalta. Syksylläkään ei tarvinnut ihan niin täysillä tehdä, koska maratonille treenaamisessa tärkeintä oli kestävyyden ja vauhtikestävyyden (syke lähellä aerobista kynnystä) parantaminen. Puolimaraton pitäisi kuitenkin jaksaa juosta jossain anaerobisen kynnyksen tuntumassa, joten treenejä pitäisi jaksaa tehdä myös maksimikestävyyden puolella. En edes muista, olenko tehnyt niin kovia treenejä sitten 2012, jolloin toteutin Runner’s High:n juoksukoulusta saamaani juoksuohjelmaa. En varmaan (hui). Voisin yrittää ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi tehdä edes yhden metconin täysillä tässä lähiaikoina ja huhtikuusta lähtien lisätä viikko-ohjelmaan yhden tehokkaan juoksulenkin, jolla juoksen anaerobisen kynnyksen tuntumassa (pystyisiköhön sitä...).  

Lauantaille sovimme crossfit-kaverini Annen kanssa viimeisen Open-lajin tekemisestä yhdessä. Tällä kertaa jaksoin taas pitkästä aikaa ulkoiluttaa pyörääni, joten sain ihan hyvät alku- ja loppulämmittelyt tehtyä. Kyseisen lajin (18.5) skaalattu versio sisälsi thrustereita (20 kg tangossa) ja hyppyleukoja. Thrustereissa tehdään etukyykky, josta noustessa tanko nostetaan suorille käsille. Kun kroppa on suorassa laskeudutaan taas etukyykkyyn jne. Hyppyleuoissa leuanvetotanko on suurinpiirtein ranteen korkeudella ja tarkoitus on saada hypättyä niin, että leuka yltää tangon yli. Hyppy pitää aloittaa niin, että kädet ovat suorina eli tangossa roikutaan, mutta jalat saavat koskettaa maahan. Laji alkoi kolmella thrusterilla, jota seurasi kolme hyppyleukaa. Tämän jälkeen kumpaankin lisättiin kolme toistoa ja näin jatkettiin, kunnes seitsemän minuuttia oli kulunut. 

Ensimmäisiä thrustereita tekemässä lajissa 18.5
Olin alunperin ajatellut, että huilailisin aina liikkeiden välillä sekä liikkeen aikana noin kuuden toiston jälkeen. Anne teki meistä kahdesta ensin ja totesin Annen suoritusta tuomaroidessa, että Annen tauotustyyli vaikutti fiksummalta ja niinpä päätin yrittää tehdä thrusterit yhtäjaksoisesti ilman huilailuja. Hyppyleukoja taisin tehdä viiden sarjoissa kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen. Olin kuudennella kierroksella tekemässä hyppyleukoja, kun kuulin aikaa olevan jäljellä minuutin verran. Ajattelin hyvin ehtiväni tekemään kierroksen loppuun, vaikka hyppyleuat olivatkin näistä kahdesta itselleni se haastavampi liike. Lopulta aikaa jäi vielä sen verran, että ehdin tehdä seitsemännestä kierroksesta vielä kaksi thrusteria. Yhteensä toistoja tuli tehtyä 128 (l. 38 thrusteria ja 36 hyppyleukaa). Jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, etten taaskaan saanut itseäni vedettyä ihan sippiin, ei vaan pää kestänyt. Lisäksi olisi ehkä kannattunut vähän tsempata viimeisten hyppyleukojen kanssa (l. lepäillä vähemmän), jotta aikaa thrustereihin olisi jäänyt edes 15 sekuntia enemmän. Niitä olisin helpommin pystynyt ns. ”tykittämään” siinä vaiheessa, kun tietää ajan ihan kohta loppuvan. Hyppyleukojen kanssa en osaa vetää täysillä, tekniikka tulee vastaan. Tehokas treeni tuo kuitenkin oli ja lähdin polkemaan kotiin hyvillä mielin. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa lepo, kun viikon toinen lepopäivä oli yhä käyttämättä. Tämä oli ehdottomasti hyvä asia, sillä mieskin tuli kotiin vasta illansuussa, joten eipä tarvinnut taas pimeällä lähteä ahkeroimaan. Päivän saldoksi tuli noin viiden kilometrin metsäkävely lasten kanssa, mahtavaa sekin.      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti