Paluu arkeen

Arki palasi perheeseemme vähitellen; ensimmäiseksi loppuivat miehen lomat ja sitten alkoi esikoisen koulu sekä kuopuksen päivähoito. Lasten ollessa kotona en juuri yrittänyt tehdä töitä tai opintoja, koska niitä harvoin pystyy keskeytyksettä tekemään ja halusin lasten tekevän jotain muutakin kuin "katsovan ipadia". Loman aikana oli alunperin tarkoitus lukea yhteen tenttiin, mutta sen projektin jätin kesken ennen kuin pääsin edes aloittamaan, sillä totesin tarvitsevani ihan täyttä lomaa sekä töistä että (etenkin) opinnoista. Kesken loman tein kyllä muutamana iltana hieman töitä, koska kollegani lähtivät esittämään tuloksiamme konferenssiin, mutta se jäi vain muutamaan tuntiin ja oli ihan mukavaa. Lasten aloitettua ”lukukautensa” oli pääpaino töiden tekemisessä, koska a) pääsin aloittamaan aherruksen niin myöhään ja b) opiskelumotivaatio oli hieman hakusessa, kun taasen töissä saimme kollegan kanssa ”flown” päälle. Tästä seurasi kuitenkin se, että stressi opintojen suorittamisesta nosti päätään ja siten kokonaiskuormitus kasvoi. Ensimmäisen ns. arkiviikon, jolloin itse tein töitä vasta loppuviikosta, treenasin vielä tehokkaasti, mutta seuraavalle viikolle suunnittelin selvää kevennystä, etenkin kun viikon loppupuolella oli edessä Himos Trailin Extreme matka. Kevennys ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, mutta siitä lisää alla.

Taulukko 1. Elokuun alkupuolen treenit. 

	6-12.8.2018	13-19.8.2018
Ma	Cf (wod ~1h)+ pyörä (~2x20 min)	Lepo
Ti	Mäkivetoja juosten (1:18’40, 8.3 km, 9’32 min/km)	Cf (wod ~1h)+ pyörä (~2x20 min)
Ke	Cf (wod ~1h)+ pyörä (~2x20 min)	Lepo
To	Lepo	Lepo
Pe	Mtb Leppävaarassa (~2 h 20 min)	Juoksu (0:50’42, 7.2 km, 7’05 min/km)
La	Tv kova juosten (0:43’14, 7.2km, 5’58 min/km) +Cf (wod ~1h)+juoksu (0:56’09, 7.2 km, 7’44 min/km)	Himos Extreme 26 km (3:44’53, 26 km, ~8’38 min/km)
Su	Lepo	Lepo

 

Crossfit oli osaltani koko heinäkuun tauolla, joten palattuamme kotiin halusin käydä mahdollisimman usein sitä treenaamassa. Ensimmäisellä arkiviikolla ehdinkin kolmesti wodia tekemään ja jokaiseen treeniin kuljin omin voimin, kuten yritän tehdä jatkossakin (talvea odotellessa näiden puheiden kanssa...). Viikon vetotreeniksi valikoituivat mäkivedot, ihan sitä Himoksen vertikaalitonnia (945 m) ajatellen, vaikkakin se toki tässä vaiheessa oli jo hieman myöhäistä. Eipä silti, päälle mäkivetojen tekeminen teki hyvää ja onhan niistä hyötyä jatkossakin. Alku- ja loppuverryttelyt hoidin hölkkäämällä Kauniaisten laskettelurinteen portaille ja takaisin. Portaita kipusin yhteensä kuusi kertaa (1’24; 1’22; 1’22; 1’17; 1’15; 1’12 min), ilman sen kummempia tavoitteita, kuin jaksaa nousta ne joka kerta ilman kävelyaskelia. Eihän se helpolta tuntunut, mutta helpommalta, kuin viimeksi. Olisiko kunto parempi vai sattuiko vain hyvä päivä? Kauniaisten laskettelurinteessä portaita on kuulemma 213 kappaletta ja korkeusero on 41m. Vertikaalitonnin kipuaminen niissä tarkoittaa siis rappusten kipuamista 25 kertaa, mikä kuulostaa kyllä todella kamalalta...no, ehkä joku päivä...

Viikon tv kovan tein lauantaina menomatkalla crossfit-salille. Tehokasta pätkää kertyi ~5.2 km 5’06 min/km keskivauhdilla. Hitaammin kulki kuin mitä olisin toivonut. Toki selässä heilui reppu ja olin sen verran aikaisin liiikenteessä, että juoksin lähes tyhjällä vatsalla refluksia välttääkseni, mutta saisi tuo juoksuvauhti silti olla parempi tässä vaiheessa. Nyt olisikin varmaan hyvä käydä testaamassa juoksuvauhtia asfaltilla, jotta näkisin onko mitään saumoja nostaa vauhtia tarpeeksi Vantaan puolikasta (13.10) ajatellen (ilmo tosin yhä tekemättä). Ehkä olisi myös vihdoinkin syytä tehdä kunnon treenisuunnitelma samaan tapaan, kuin viime syksynä ennen Rantamaratonia. Olisihan se, mutta kun vielä jaksaisi... 

Kuva 1. Lauantain (11.8) metcon-osiona oli tällainen setti. Taitoni, saati voimani, eivät vielä riitä puhtaaseen suoritukseen, joten treeniä piti hieman skaalata (merkattu sulkuihin).

TV kovan yhdistäminen crossfit-treeniin, jossa metcon-osio (kuva 1) sisälsi rengassoutujen ja thrustereiden lisäksi vetoja juosten, tuntui odotetunlaisesti raskaalta (kts. kuva 2). Tankkasin kyllä ennen ja jälkeen wodin, mutta paluumatka kulki verrattain hitaasti. Sunnuntai meni suunnitellusti levon ja arkiaskareiden parissa. Pidin myös maanantaina treenittömän, koska treenaaminen olisi vaatinut extra sumplimista esikoisen suunnistuskoulun vuoksi, eikä lisälepo kropalle vaikuttanut yhtään hullummalta idealta. Tiistain crossfit-treenin otin astetta kevyemmin ja keskiviikkona olin ajatellut tehdä kevyen juoksulenkin. Päivästä tuli kuitenkin täysin treenitön, kuten seuraavastakin, koska vatsani meni totaalisesti sekaisin. Jokaisen aterian jälkeen piti juosta vessaan. Koska en kuitenkaan voinut huonosti ja ruokaakin teki mieli, en yhdistänyt oloani vatsatautiin. Arvelin kroppani vain menneen rasituksesta, stressistä ja ruisleivän poikkeuksellisen ahkerasta syömisestä sekaisin. Tätä teoriaani tukivat myös riesakseni ilmaantunut hiiva sekä muutamat suuhuni tulleet aftat, jotka kertoivat kehoni poikkeustilasta. Näin nykytiedon valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyse oli kuin olikin vatsataudista; kuopus sairastui oksennustautiin viikkoa myöhemmin. Arvoin Himokselle lähdön kanssa, mutta kun perjantaina olo oli ihan hyvä hölkätessäni hakemaan autoa huollosta, en nähnyt syytä jättää kisaa välistä. Ihan ei siis valmistautuminen mennyt suunnitelmien mukaan, mutten toisaalta ollut asettanut kilpailuun itselleni mitään suuria tavoitteitakaan, joten vatsaongelmat eivät saaneet paniikkia aikaiseksi. Kilpailuun lähdin hyvillä mielin, tavoitteena kunnon teeni (ja Repovesi Summer Trailia parempi suoritus). 

Kuva 2. Näin hehkeältä näytin tehtyäni tv kovan lisäksi crossfit-treenin ja juostuani sen jälkeen vielä kotiin lauantaina 11.8.2018.