Kisaraportti: Kevätroga 2019

Pihkaniskat järjestivät sunnuntaina 31.3.2019 Kevätrogan eli kahden tunnin pistesuunnistuskilpailun, johon olimme sopineet menevämme kolmisin J:n ja P:n kanssa. Kevätrogan karttoja sai hakea kello kymmenestä alkaen ja startata sai aina kello 11 asti. Me olimme paikalla hieman kymmenen jälkeen ja nopean reittisuunnitelman teon jälkeen lähdimme matkaan. Mitään alkulämmittelyjä emme tietenkään tehneet, reitin alku käsitti useampi sata metriä asfalttia ja vauhtimme oli ensimmäiset 2.5 minuuttia noin 5 min/km; ”kevyt” startti siis. Pohdinkin jo tuossa vaiheessa, että pystynkö oikeasti pysymyään päätöksessäni. Päätin nimittäin ennen ko. kisaa, etten kertaakaan pyydä hiljentämään vauhtia, jotta varmasti saan itselleni kovan treenin. Tällä kertaa olin lisännyt omaa kärsimystäni vielä sillä, että lupasin hoitaa tiimimme leimaukset (tarvittaessa olisin tosin siirtänyt homman P:lle). Tämä tarkoittaa jokaiselle rastille muutamaa extra metriä muihin nähden ja siten hieman vähemmän lepoa. J olisi toki voinut leimaamisenkin tehdä, mutta onhan se nyt vähän noloa, että joukkueen kapteeni sekä suunnistaa että leimaa ja muut vain juoksevat perässä (jos pystyvät). 

Kuva 1. Jostain syystä leikkelemäni kerrasto herätti hilpeyttä joukkuetovereissa (kumma). Ko. paita oli ollut jo pitkään kainaloista täysin rikki ja kaipasin lämpimiä irtohihoja, joten ryhdyin leikkuu hommiin (tosin en tuona päivänä). Kevätrogaan en "liiviosaa" lopulta laittanut (vaikka se vielä kuvassa onkin), koska päätin pukea takin sekä juoksuliivin lötköpullojen takia, mutta hihat jäivät kyllä käteen.    

Maasto oli vielä osittain lumen alla ja niinpä eteneminen oli välillä työn ja tuskan takana. Toisaalta oli myös kohtia, joissa maa oli paljas ja oli melkein jopa ihanaa juosta pitkällä askeleella. J suunnisti jälleen hyvin ja niinpä lepotaukoja ei ylenmäärin tullut, vaikka toki meno tällaisissa suunnistusta vaativissa tapahtumissa on aina tempoilevaa; juostaan kovaa, kunnes on pakko hieman hiljentää maaston tai kartan katsomisen takia ja sitten taas juostaan. Omaa karttaani en hirveästi ehtinyt katsomaan, enkä aina edes tiennyt, missä vaiheessa reittiä olemme. Poikkeuksena oli yksi rasti (76), jossa J oli hetken aikaa vähemmän taakilla sijainnista ja minä jostain syystä kartalla sen verran, että lähdin etsimään rastia oikeasta paikasta.

Käytyämme 12 rastilla (rasti 53), meidän oli tarkoitus tehdä päätös loppureitin osalta. Vaihtoehtoisia reittisuunnitelmia oli tuolta rastilta kaksi. Näistä lyhyempi suuntaisi maaliin rastien 54, 32, 32 sekä 91 kautta ja pidempi rastien 35, 94, 24, 72, 38 sekä 91 kautta. Aikaa olimme päätöksentekovaiheeseen mennessä käyttäneet 1 h 19 min ja risat, joten jäljellä oli vielä 40 minuuttia eli kolmasosa. J:llä oli yhä kevyt tossu ja tunnetusti kova kilpailuvietti, joten ei ehkä vaikea arvata, mihin vaihtoehtoon päädyimme. Jälkikäteen laskeskelin, että lyhyempi reitti olisi vaatinut hieman päälle 11 minuutin kilometrivauhtia ja pidempi alle seitsemän minuutin kilometrivauhtia. Olimme tuohon asti edenneet noin 10’33 min/km, joten ei ehkä vaikea arvata kuinka kävi, vaikkakin pidempi reitti sisälsi jonkin verran tiepätkää. 

Kuva 2. Kevätrogan kartta reittisuunnitelminemme. Maali ja lähtö sijaitsivat suurinpiirtein mustan nuolen osoittamassa kohdassa. Suunnitelmamme rastille 53 saakka on korostettu keltaisella värillä (rastit 31, 74, 21, 71, 93, 33, 75, 37, 73, 55 ja 76). Lyhyempi vaihtoehtoinen reitti rastilta 53 eteenpäin on korostettu vihreällä (rastit 54, 32, 38 ja 91) ja pidempi pinkillä (rastit 35, 94, 24, 72, 38 ja 91). Rastikoodin ensimmäinen numero vastaa rastilta saatavaa pistemäärää eli rastilta 53 sai viisi pistettä. 

Juostuamme rastit 35 ja 94 alkoi olla selvä, ettemme ehtisi maaliin ajoissa. Rastille 24 tuli vielä muutaman minuutin pummi ja niinpä aika alkoi käymään todella vähiin (20 minuuttia jäljellä). Tämä oli se hetki, kun pään kanssa alkoi olemaan todella vaikeaa; olin vetänyt kropan jo todella koville ja nyt olisi jatkettava suunniteltua pidempään ja mieluummin vielä huomattavasti kovempaa. Omaksi onnekseni P:llä teki vielä tiukempaa ja niinpä vauhti pysyi itselleni mahdollisena, vaikka eteneminen haastavaa olikin; jalka painoi ja juostavan ajan piteneminen harmitti. Jouduimme jättämään rastit 72 ja 38 hakematta, mutta rastin 91 haimme, kun sen ohi oli kuitenkin juostava. Maalissa olimme ajassa 2 h 4 min 26 s, mikä tarkoitti kymmenen pisteen leikkausta keräämästämme pistesaldosta (saldo alunperin 88). Tämä oikeutti sijaan 32/121, millä nyt ei sinäänsä ollut väliä, kun kyse oli kuitenkin ensisijaisesti hyvästä treenistä. Tosin oli tietysti mahtavaa, että päihitimme mieheni, joka kirmasi vielä kauemmin ylimääräistä aikaa (kello oli kuulemma unohtunut kotiin). Garmin paljasti, että juoksimme ne viimeiset 40 minuuttia 8’17 min/km eli huomattavasti alkua reippaammin ja olihan se aikamoista. Keskisykkeeni oli reissulla 159 bpm ja maksimi 175. Kuvasta 3 näkyy hyvin, kuinka tempoilevaa meno oli. Sanoisin, että kohdallani treeni oli todella onnistunut; kovaa mentiin. Treenin aikana ei varsinaisesti ollut missään vaiheessa kivaa, mutta fiilis treenin jälkeen oli kyllä mahtava. Tällaista ei todellakaan tulisi yksin tehtyä, mutta onneksi on ystäviä, joiden kanssa osallistua.

Kuva 3. Juoksunopeuteni ja sykkeeni Kevätrogassa Garminin mittaamina.