Aikaa maratonille on enää vajaat kaksi vuorokautta, joten
mitään ihmeempiähän tässä ei ole enää tehtävissä. Maanantaina pidin
lihaskuntopäivän sijaan lepopäivän, koska vuorossa oli tämän syksyn ensimmäinen
opiskelupäivä ja treenaamaan olisin päässyt vasta ilta kahdeksalta esikoisen
harrastuksen jälkeen (laiskotti). Tähän asti olen siis saanut nauttia normaalista
poikkeavasta tilanteesta treenata (ja levätä) melko vapaasti, sillä lomien
loputtua ainut velvollisuuteni päivisin on ollut tehdä osa-aikatyöni (~16h/vko)
tunnit täyteen. Täytyy myöntää, että ilman mahdollisuutta nukkua silloin
tällöin päiväunia tai juosta lenkki keskellä päivää (niin, että iltaan jää
enemmän rauhallista perheaikaa), en varmaan olisi jaksanut treenata tätäkään
määrää. Onkin jännää nähdä, kuinka paljon jatkossa on mahdollista treenata,
tavoitteet kun kuitenkaan eivät lopu tähän maratoniin (toivottavasti ainakaan).
Tiistaina oli vuorossa viimeinen vetoharjoitus ennen
maratonia. Tässä harjoituksessa oli tarkoitus pitää vireyttä yllä, mutta ilman
mainittavaa rasitusta. Vetoja oli ainoastaan viisi ja kukin niistä vain kilometrin
mittainen. Ensimmäinen veto oli ainoa jonka kanssa oli hieman vaikeuksia;
jotenkin unohdin kuinka pitkä kilometri oikeasti onkaan ja katselin gps:iä jo
400 metrin kohdalla (hups). Tämä veto olikin lenkin hitain (5’26 min/km).
Tarkoitus oli juosta vedot rennosti, mutta tämän muistin vasta kolmannen vedon
aikana, joten toinenkin veto meni puuskuttaessa. Vauhdit olivat kuitenkin
ensimmäistä vetoa lukuunottamatta melko samanlaiset (5’08; 5’09; 5’12; 5’07
min/km). Yhteensä tuli juostua reilu 8 kilometriä ja keskivauhti oli 5’47
min/km.
 |
Olen tässä seitsemän viikon aikana pohtinut paljon sitä,
mitä kaikkea voi tulla minun ja ehjän maratonsuorituksen väliin. Ehkä
ensimmäisenä mieleen tuli flunssa, joka perheessämme onkin jo ahkerasti
vieraillut. Ihme kyllä olen ainakin tähän asti itse säästynyt tartunnalta
(vielähän sitä kyllä ehtii), joten toivottavasti pysyy poissa jatkossakin.
Ainoa aiempi maratonyritykseni kaatui kipeään vatsaan. Nyt onneksi tiedän, että
refluksin takia mitään tankkauksia ei kannata yrittää eli olen syönyt ihan
normaalisti koko ajan (sehän ei toki ole vähän). Kilpailupäivänä lähtö on klo
13, joten aamupalan (noin klo 9) jälkeen syön maksimissaan yhden patukan,
todennäköisesti vain jonkin geelin. Tätä on onneksi tullut harjoiteltua jo
monilla lenkeillä, myös ennen tätä nykyistä ohjelmaa. Maratonilla tankkaan
omilla geeleillä ja juon järjestäjän tarjoamaa nestettä, täysin sen mukaan miltä
mahassa tuntuu. Mahani toiminnan kannalta on parempi mieluummin olla ottamatta
mitään kuin ottaa ihan vähän liikaa; ilmapallo mahassa juoksusta ei vaan tule
mitään.
Lauantaille on tällä hetkellä luvattu maratonin ajaksi 15 ⁰C
lämmintä ja vesisadetta, joten pelkoni helteestä tuskin toteutuu. Vielä on
tietysti mahdollista, että ukkostaa, jolloin juoksu jää osaltani väliin. Mikäli
siis ukkonen on ihan päällä. Kerran kokeilleena, ei tarvitse koettaa uudestaan.
Sitten on se este mikä tällä hetkellä vaikuttaa kaikista uhkaavimmalta,
nimittäin vasemman jalan kipeytyminen niin pahasti ettei sillä voi juosta. Tiistain
lenkillä sain huomata ettei viikonloppuna vasemman jalan takareidessä tuntemani
lihaskipu ollutkaan treenistä aiheutunutta, vaan alaselässäni on ilmeisesti jälleen
hermo pinteessä. Ensin menee takareisi, vähitellen juoksun jatkuessa kipu alkaa
säteilemään reidestä pohkeeseen (mahtavaa). Tiistaista lähtien olen panostanut
venyttelyyn todella ja panadolia kuluu. Selkä ei onneksi tunnu kipeältä, joten
en usko mistään vakavammasta olevan kyse (minullahan on leikattu välilevyn
pullistuma joskun noin 10 vuotta sitten). Tänään kävin juoksemassa rennosti (6’05
min/km) viiden kilometrin lenkin ja ainakaan sinä aikana jalka ei kipeytynyt.
Venytellessä kyllä vielä huomaa ettei kaikki ole ihan kunnossa. No, lauantaihin
on vielä aikaa...(Enkä ainakaan iskenyt varvastani suunnistaessa kiveen niin,
että se on, jos ei nyt musta, niin ainakin tummunut, toisin kuin puolikkaalle
ilmoittautunut mieheni...)
 |
| Pikavenyttelyt lenkin jälkeen (hieman taas satoi). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti