Toisella tehojaksolla

Maratontreenieni neljäs viikko poikkesi lopulta melko paljon alkuperäisestä suunnitelmasta. Ensinnäkin halusin tehdä pitkästä lenkistä suunniteltua pidemmän, koska pieni peikko pääni sisällä kuiskutteli, etten jaksa juosta vaadittavaa 42 km ellen ole edes kerran tänä syksynä juossut kolmeakymmentä kilometriä. Olin tiistaiksi sopinut yhteislenkin P:n kanssa ja koska maanantai oli lepopäivä, vaikutti tiistai hyvältä päivältä juosta tuo 30 km. Sovimme tapaamispaikallamme, että lähdemme kohti rantaraittia ja juoksemme aikamme, kunnes saatan P:n kotiin ja jatkan siitä sitten omaani niin, että tarvittavat kilometrit tulevat täyteen. Jälleen kerran huomasin jalkapohjien kipeytyvän 15 km jälkeen ja toki lihaksissakin tuntui jo ennen paria kymppiä, mutta hyvässä seurassa jaksaa aina paremmin. Juostuamme yhdessä noin 18 km lähdin kotia kohti, joskin vähän liian luottavaisella mielellä. En ollut aiemmin juossut ko. reittiä kotiin, mutta pyöräillyt sen sitäkin useammin. Onnistuin kuitenkin juoksemaan hieman harhaan ja niinpä pieni epätoivo alkoi valtaamaan mieltä (haaveilin siis jo bussikortista). Tiesin kyllä mihin suuntaan juosta, mutten ollut täysin oikealla reitillä ja pelkäsin, että matkaa tulee reippaasti yli 30 km (enkä kyllä olisi välttämättä halunnut). Lisäksi alkoi jo olla pimeää eikä mitään valtavaa yleisöryntäystä ollut liikkeellä. Pimeästä oli toisaalta se etu, että tuntui hyvältä idealta nostaa hieman vauhtia ja niinpä viimeiset reilu pari kilometriä juoksin 5’40 min/km (kun koko lenkin keskivauhti oli 6’27 min/km). Lopetin juoksemisen viimeisiin liikennevaloihin, jossa kohden matkaa oli kertynyt 31.6 km. Vaikka missään nimessä ei tuntunut mitenkään liian hyvältä sitten sen 15 km kohdan, oli kuitenkin mahtavaa saada tietää, että siitä huolimatta pystyy juoksemaan vielä toiset samanmoiset. 

Keskiviikkona kävin ystäväni H:n kanssa Kasavuoren kuntolaitteilla tekemässä lihaskuntoa ja taisinpa jopa ihan vähän hölkkäilläkin, olo oli kuitenkin melkoisen väsynyt, joten treeni jäi kevyeksi. Torstaina vuorossa oli 2 km vedot. Omasta mielestäni juoksin ne tarkalleen ottaen samassa paikassa kuin edellisetkin, mutta gps oli eri mieltä ja sain lopettaa vedot vasta muutamia (mutta tuskaisia) metrejä edellistä kertaa myöhemmin. Palautteluiksi kävelin kierroksen loppuun eli vetojen alkuun. Ensimmäisen vedon juoksin omasta mielestäni rennon reippaasti arviolta 5’40 vauhdilla, mutta kello kertoi aikaa menneen reippaasti enemmän (5’56 min/km: mahtavaa). Viimeiset neljä vetoa juoksin sitten vähän tehokkaammin ja vauhdit olivatkin hyvin samanlaiset kuin edelliselläkin kerralla (nyt 5’33-5’05 min/km). 

 

Kasavuoren uudet kuntolaitteet. Hirvikärpäsiä lukuunottamatta loistavat puitteet treenaamiselle.

Näkymät penkkipunnerruksessa.

Jostain syystä en muista tuliko perjantaista myös lepopäivä vai kävinkö vielä kevyellä juoksulenkillä, mutta lauantaista tuli ainakin lepopäivä. Tässä vaiheessa kuopus oli jälleen flunssassa ja arvoin pitkään oman olon ja jaksamisen kanssa sunnuntainkin lenkkiä. Päätin kuitenkin, että lähden kevyelle lenkille ja katson vähän miltä tuntuu. Kilometrin jälkeen tuntui siltä, että vauhtia voisi yrittää nostaa ja niinpä sain tehtyä toisesta ko. viikolle suunnitellusta vetotreenistä suurimman osan. Vuorossa oli siis 1 km vauhtikestävyysalueella ja saman verran palauttelua. Ehdin lopulta tekemään 5 tällaista sarjaa (ohjelmassa oli 6) ja lenkin jälkeen olo oli ihan normaali. Jälleen sellainen kerta, kun lasten sairastelu saa kuvittelemaan omankin olon flunssaiseksi. Vedot kulkivat yllättävän hyvin (5’21-4’52 min/km), joskin suurimman osan lenkistä sain juosta asfaltilla (ja vedot ennemmin ala- kuin ylämäkeen). Matkaa kertyi lopulta 11 km (keskivauhti 5’47 min/km). Kilometrejä viikon aikana kertyi 55-62 (perjantaista riippuen Terv., kannattaa kirjata myös ne treenit mitä ei juokse gps:n kanssa...).