Tavoitteetonta treeniä

Huolimatta siitä, että meno oli heti maratonin jälkeen todella jäykkää ja menin maratonin jälkeisenä yönä nukkumaan kahden panadolin voimin, oli olo ihan kohtuullinen jo sunnuntaina. Lenkille ei tosin tehnyt mieli ja lasten perässä juokseminenkin oli hieman haasteellista, mutta pääsin sentään kulkemaan portaita alaspäin. Mustien varpaankynsien lukumäärä oli sama kuin ennen maratoniakin (kaksi), eikä selkä tai polvet olleet hajonneet matkalla. Rintakehäkin oli täysin ehjä, mistä en olisi vielä puoli vuotta sitten uskaltanut edes haaveilla. Lopetin aikoinaan Shock Absorbereiden käytön, koska rintakehäni hankautui aina pidemmässä käytössä rikki. Niitä oli kuitenkin hankala korvata, koska pito oli niissä todella hyvä. Käytinkin siksi useita vuosia Jenkeistä ostamiani Niken urheiluliivejä tuplana, koska siten pito oli riittävä, mutta hankaus ei yltynyt liian kivuliaaksi. Nyt kesällä sain tehtyä ryhtiliikkeen ja kävin taas sovittelemassa erilaisia liivejä, mutta mikään vaan ei tuntunut oikein omalta. Sitten huomasin, että lemppari rintsikkavalmistajani (Triumph) tekee myös urheiluliivejä. Päätin testata niitä ja niinpä tilasin netistä kahdet, toiset kaarituella ja toiset ilman. Näistä ensimmäiset hankasivat, mutta kaarituettomat (Triaction Extreme Lite N) eivät, vaikka pitokin oli ok. Maratonille läträsin varmuuden vuoksi vielä rintakehän täyteen vaseliinia, että ehkä olisi ollut ihme, jos olisivat silloin hanganneet, mutta olin silti yllättynyt. Ainoina vammoina maratonilta olivatkin yhdet pienet rakot kummassakin jalassa (varpaissa) sekä hankaumat nivusissa. Lopputulemaan on siksi pakko olla todella tyytyväinen. 

Maisemat pyörälenkillä 21.9.2017: Hynkänlampi

Maratonin jälkeiselle viikolle ohjelmassa ei ollut yhtään tavoitteellista treeniä. Tosin jos ollaan tarkkoja, niin ei kyseiselle viikolle (eikä kyllä tällekään) ole olemassa ohjelmaakaan. Nyt nimittäin kuuluisi lepäillä ja liikkua tuntemusten mukaan. Tämä on muuten loistava ohjenuora, mutta jos on luonteeltaan (erittäin) mukavuudenhaluinen, lopputulema on se, että makaa kaksi viikkoa sohvalla ja ainoa liikunta on, kun käsi käy karkkipussin ja suun välillä. Tästä syystä päätin asettaa itselleni edes joitain tavoitteita: 1) pyrkisin liikkumaan kropan sallimissa rajoissa mahdollisimman paljon (esim. veisin lapset hoitoon pyörällä/kävellen) 2) kävisin vihdoinkin hieronnassa 3) lihaskuntotreeniä olisi ainakin kerran viikkoon ja 4) pyöräilisin pari kertaa viikossa ihan treenimielessä. 

Maisemat pyörälenkillä 21.9.2017: Sorlammen tienoilla

Ensimmäinen viikko on nyt takana ja pakko tunnustaa, että ei se nyt ihan putkeen mennyt, vaikka alkoikin suunnitelmien mukaan. Maanantaina kävin kävelyllä ja juoksin kiltisti (mutten kauniisti) lasteni perässä esikoisen suunnistustreeneissä. Seuraavana aamuna nautiskelin ystäväni Annan urheiluhieronnasta (PureHealth Anna Doepel) ja pysyin liikkumissuunnitelmassa. Keskiviikkona kävin Kasavuorella tekemässä vähän lihaskuntoa eli siltäkin osin tavoite tuli saavutettua. Tosin menin treenipaikalle kävellen ja varsinaista treeniäkin tuli tehtyä max. 40 min. Torstaina sain työt niin aikaisin tehtyä, että ehdin käymään kahden tunnin pyörälenkillä keskellä päivää (aivan mahtavaa) ja puolet pyöräilystä oli näin tehtynä. Sitten oli taas vuorossa päivä ilman treenejä, sillä pidin kuopuksen poikkeuksellisesti kotona vähäisten opintojen takia eikä mies ollut kotona illallakaan. Mukavuudenhaluinen kun olen, en myöskään jaksanut lähteä treenaamaan kuopus mukana. Lauantaina kävin hölkkäilemässä (plussaa), mutta vain tunnin verran, vaikka olon puolesta olisin voinut jatkaa pidempäänkin (miinusta). Sunnuntai meni täysin hunningolle upeasta treenisäästä huolimatta; lounasaikaan olisi voinut treenata, mutta valitsin lounaan, sitten oli vuorossa päiväunet kuopuksen kanssa, herätessä kahvit, illalla telkkarin katselua jne. Enkä edes kerro mitä kaikkea tuli viikon aikana syötyä...

Maisemat pyörälenkillä 21.9.2017:Espoon keskuspuiston pellot

Ehkä tämä viikko sujuu paremmin, ainakin aloitin sen juoksemalla upeassa säässä polkuja pitkin. Ehdotonta plussaa tällaisessa tavoitteettomassa treenaamisessa on, että voi pysähdellä kesken lenkin nauttimaan maisemista tai syömään lisäenergiaa (lue: suklaata) kaikessa rauhassa. Tosin se vaatii pelotonta asennetta hirvikärpäsiä kohtaan, niinpä en juuri poluilla eilen pysähdellyt (talvella sitten...).  

Maisemat pyörälenkillä 21.9.2017:Ankkalampi ja asukkaat