Viimeistään toisen tehojakson jälkimmäisellä viikolla aloin
kaipailemaan kevyempää viikkoa. Muistini mukaan sellaista oli luvassa
ensimmäisen valmistautumisviikon muodossa. Sitten otin ohjelman taas käteeni ja
totesin, että maanantaina on vuorossa lihaskuntoa, tiistaina tv kevyt 10 km ja keskiviikkona
tv reipas 10 km...Seuraava lepopäivä ohjelmassa torstaina (what?!?).
Maanantaina raahauduin kuitenkin kiltisti (mutta kävellen) lihaskuntolaitteile
ja vedin lyhyen treenin, jossa loikkien lisäksi vähän penkkipunnerrusta,
lankkuja, roikkumista, yläselkää, hartioita ja staattisia vatsoja. Tiistaina
olin jo aikeissa pitää lepopäivän, etenkin kun mies tuli hieman luultua
myöhemmin omista menoistaan illalla kotiin. Tällä kertaa tilanteen pelasti
ystäväni H, joka ilmoitti lähtevänsä mielellään pyörällä seuraksi, vaikka oma
treeni oli jo tehtynä ja kello lähes kahdeksan illalla. Mitäpä siinä muuta voi,
kuin lähteä sovitusti lenkille (ja olla hyvin kiitollinen reippaista ystävistä).
Mainion seuran ansiosta lenkillä oli ihan mukavaa, mutta ajatus tv reippaan
vetämisestä seuraavana päivänä ei todellakaan tuntunut hyvältä idealta. Niinpä
pidin keskiviikkona treenivapaan ja lähdin tv reippaalle vasta torstaina.
 |
| Sateesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) Nuuksion kuntopoluilla oli kaunista (la 9.9.2017). |
Mies oli torstaista perjantaihin työmatkalla, joten treenit
oli tehtävä päivän aikana tyttöjen ollessa hoidossa. Unet olivat jääneet
lyhyiksi (kuten muutoinkin tällä viikolla) ja niinpä vetkuttelin lähtöä, kunnes
oli viimeinen tilaisuus lähteä, jos halusin hakea lapset ajoissa.
Lämmittelyhölkkä tuntui ihan mukavalta, joten lähdin ihan luottavaisin mielin
nostamaan vauhtia. Heti alussa tuntui kuitenkin siltä, että hengityselimistö
kyllä teki töitä, mutta jalat tulivat perässä peruskestävyysvauhtiani.
Sunnuntain vedoissa (etenkin pyramidin ensimmäisen puoliskon aikana) oli ollut
vähän samaa tunnetta ja silti vauhdit olivat olleet ihan hyvät, joten toivoin,
että niin olisi nytkin tai ainakin olo vähitellen paranisi. Näin ei kuitenkaan
käynyt; olo oli tahmea koko lenkin ajan ja veto-osuuden keskivauhti oli 5’34
min/km eli sama kuin 15 km tv reippaassa, mutta hitaampi kuin 12 km tai
edellisessä 10 km vedossa (5’27 ja 5’26 min/km, tässä järjestyksessä).
Toisaalta huomasin, että ensimmäiset ~9 km vedosta olivat menneet ihan samalla
vauhdilla kuin tuolla 12 km lenkillä, jonka juoksin samalla reitillä ko.
kohtaan saakka. Huonompi homma oli se, että tällä kertaa ei ollut virtaa nostaa
vauhtia edes viimeisen kilometrin ajaksi saati kolmen, kuten olin tuolla
toisella lenkillä tehnyt. Olo oli lenkin jälkeen vähintäänkin hämmentynyt (ja
pettynyt), eikä auttanut kuin toivoa, että lepo tekisi tehtävänsä ja tahmeus
katoaisi kropasta.
Perjantaina olisi ohjelmassa ollut tv kevyt 15 km, mutta
siirsin sen suosiolla lauantaille ja pidin taas yhden lepopäivän. Seuraavana
aamuna tosin vähän harmitti, koska perjantaina ollut kuulas keli oli vaihtunut
vesisateeseen. Sain kuitenkin kammettua itseni lenkille heti puolenpäivän
jälkeen, koska 1) illalle oli jo sovittu menoa ja 2) mies sentään kävi
pyöräilemässä heti aamusta (ja silloin satoi kaatamalla), joten oma treeni oli
siiihen nähden kuin kakkupala. Ajattelin, että jos yhtään vaan siltä tuntuu,
juoksen vähän reippaammin, mutta kuitenkin peruskestävyysalueella (~pk2).
Sykemittariahan en tosiaan ole käyttänyt useampaan vuoteen eikä sitä ollut
nyttenkään mukana, mutta omien tuntemusten mukaan. Jaloissa tuntui itseasiassa
yllättävän hyvältä, tahmeus oli poissa ja hengityskin pelasi. Tällä kertaa
suuntasin pitkästä aikaa Nuuksioon päin ja pysähdyin kahdesti ottamaan
valokuvia upeista maisemista. Tosin jälkimmäisellä kerralla kuvat jäivät
ottamatta, sillä kosketusnäyttö ei suostunut toimimaan vesisateessa (kumma). Melko
pian sen jälkeen, kun olin ohittanut risteyskohdan Oittaalle, huomasin ettei
gps ollutkaan enää käynnissä. Tämä oli tällä kertaa vähän huonompi homma, koska
en ollut etukäteen mitannut reittiä enkä halunnut todeta kotona juosseeni vain kymmentä
kilometriä, mutten myöskään kahdeksaatoista kilometriä. Olin kuitenkin kerran
aiemmin juossut gps:n kanssa saman suuntaisesti 11 km lenkin, joka meni koko
ajan tälle päivälle suunnittelemani reitin sisäpuolella Lisäksi päättelin
opaskylttien km-viitteiden perusteella, että mittaristani puuttui vähintään 2.5
km. Päätin lopulta pysyä päivän suunnitelmassani ja toivoa, että 15 km tulee
täyteen. Alunperin olin varautunut juoksemaan tarvittaessa lisälenkin, jotta
saan kilometrit kasaan, mutta lähestyessäni kotia oli mittarissa jo reilut 11
km, joten päätin jättää ne juoksematta. Kotona sain laskettua juosseeni 15.6 km
ja keskivauhdiksi tuli 5’56 min/km. Tässä oli kuitenkin mukana myös lenkin
aikana tekemäni pari pysähdystä ja gps näytti mittaamalleen 12,63 kilometrin
matkalle keskivauhtia 5’49 min/km. Lenkin jälkeen olo oli loistava ja fiilikset
katossa, ehkäpä se torstain lenkki oli vaan väsymystä...
 |
| Valmiina viikon viimeiseen lenkkiin (10.9.2017). Trikoot tosin olivat liikaa (~+16 C) ja teki mieli repiä ne pois jo muutaman kilometrin jälkeen. En sitten kuitenkaan kehdannut. |
Olin ohjelmasta nopeasti lukaissut, että sunnuntaina on
vuorossa 20 minuuttia venyttelyä. Toki venyteltyä on tullut muutoinkin, mutta
nyt valmentaja halusi varmistaa, että todella venyttelen. Ikäväkseni huomasin
lauantai-iltana, että sitä venyyttelyosuutta ennen lukikin ”tv hidas 10 km”
(damn it). Ei todellakaan huvittanut, eikä aikaakaan ollut kuin vasta illalla,
mutta jotenkin onnistuin saamaan itseni taas lenkkivaatteisiin ja ulos. Olin
valmentajani kanssa neuvotellut itselleni hieman lyhennystä lenkin pituuteen ja
niinpä hölkkäilin vain noin 7.5 km. Yritin juosta tälläkin kertaa vähän
reippaammin, mutta jalka ei vaan kulkenut (vauhti 6 min/km). Joskus ilta
yhdentoista maissa muistin treenin toisen osuuden ja eikun venyttelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti