Perinteiset maratonohjelmat taitavat kestää kutakuinkin
12-20 viikkoa, tähdättyyn maratoniin oli aikaa jäljellä kuitenkin vain
seitsemän viikkoa, joten hieman piti soveltaa. Niinpä päätimme, että peruskunto
on kohdallaan ja ohjelma alkaa suoraan tehoharjoittelujaksolla. No, olinhan
toki heinäkuussa tehnyt peruskestävyystreenejä ja kuun lopussa rämpinyt vielä
neljään otteeseen noin 2-2.5 tuntia Kuhmon metsissä kartta kädessä, joten oli
tuolle olettamukselle edes jotain perää. On tosin hieman eri asia juosta
yhtäjaksoisesti 2.5 tuntia kuin haahuilla kävelyvauhtia risukossa mietiskellen,
että missä ihmeessä se rasti on, mutta mitäs pienistä yksityiskohdista.
Ohjelman kaksi ensimmäistä viikkoa ovat tehoviikkoja, kuten
myös neljäs ja viides viikko. Näille kaikille viikoille on suunniteltu yksi
pitkälenkki, 1 tasavauhtinen (eli tv) reipas ja 1 intervallitreeni sekä pari
kevyempää treeniä. Kolmas viikko toimii palauttavana viikkona, jolloin ei ole
intervallitreeniä ja pitkästä lenkistä suurin osa tehdään pyörällä. Kuudes
viikko toimii ensimmäisenä valmistautumisviikkona, jolloin myös pitkä lenkki
jää pois. Viimeisellä viikolla viimeistellään kunto maratonia varten mm. lyhyen
intervallitreenin avulla.
Kesti hetken, kun pohdin miksi ensimmäinen tehoviikko alkoi
kahdella lepopäivällä? Aivan, olimme tuolloin vielä reissussa ja maratonpäätös
(ja siten ohjelmakin) oli vielä tekemättä. No, lepohan on kaiken A ja O, mitäpä
siitä, jos ei vielä ole varsinaisesti treenannutkaan. Varsinainen treeni alkoi siis
vasta torstaina 10 km tv reippaalla, joka kulki 5’26 min/km keskivauhdilla. Perjantaina
oli taas lepoa, rankkaa tämä treenaaminen, mutta lauantaina oli sentään
vuorossa pitkä lenkki. Ohjeena oli, että maksimissaan 2.5 tuntia tai 25 km,
kumpi vaan tulee ensin vastaan. Lähdin juoksemaan hiekkateitä pitkin kohti
Pirttimäkeä ja suurin osa ajasta kuluikin Nuuksion kuntopoluilla. Noin 15 km:n
kohdalla mm. jalkapohjia alkoi särkemään ja 2.5 tunnin lenkki alkoi
kuulostamaan hyvin pitkältä. Sain kuitenkin asfaltille päästyäni hieman
nostettua vauhtia ja lopulta olin kotimme vieressä jo viisi minuuttia ennen
aikarajaa, joten oli pakko kurvata vielä hetkeksi kodin ohi, jotta tavoite tuli
täyteen. Matkaa kertyi yhteensä 24 km ja keskivauhti oli 6’13 min/km, mikä oli parempi
kuin olin etukäteen arvellut. Loppupäivä kuluikin sitten hieman tuskallisissa
merkeissä, mutta onneksi illalle ei ollut suurempia suunnitelmia ja sain
levätä. Sunnuntaina oli intervallien vuoro eli tällä kertaa 4 x 2 km kolmen
minuutin kävely palautuksilla läheisellä pururadalla. Kroppa oli edellisen
päivän pitkiksen takia jo melkoisen jumissa, mutta jotenkin sain kuitenkin juostua
vedot läpi ja vielä kiihtyvällä vauhdilla (keskivauhdit 5’29-5’08 min/km).
Toinen tehoviikko alkoi kevyellä 50 minuutin lenkillä, jonka
juoksentelin nautiskellen polkuja pitkin. Tiistaina oli (taas) vuorossa lepo ja
keskiviikolle oli suunnitelmissa intervallia. Lähdimme kuitenkin koko perheen
voimin suunnistamaan ja koska onnistuin toilailemaan aivan totaalisesti (ja
vielä meidän lähimetsässä), meni suunnistuksessa jo tunnin verran aiotun noin
40 minuutin sijaan, joten en vain enää jaksanut lähteä vetoja juoksemaan.
Torstaina oli sitten otettava vahinko takaisin ja niinpä edessä oli 10 x 1 km
kahden minuutin kävelypalautuksilla. Edellisen viikon 2 km vedot olin tehnyt
maastossa, jossa oli hieman mäkeä, mutta nämä vedot päätin tehdä tasaisella.
Jalan alla oli hiekkaa ja aurinko lämmitti vähän turhan tehokkaasti, mutta vedot
kulkivat yllättävän hyvin. Lämmittelystä huolimatta tein ensimmäisen vedon
todella kevyesti (5’42 min/km) ja seuraavat kuusikin otin rennosti (5-5’17
min/km). Viimeiset kolme vetoa puristin vähän kovempaa (4’36-4’55 min/km). Perjantaille
oli alunperin suunnitelmissa lepo, mutta keskiviikon kevyemmän treenin takia
päätin tehdä viikon pitkiksen illalla. Lähdin rennosti liikkeelle ja nostin
taas vauhtia hieman loppua kohden. Tälläkin kertaa jaloissa alkoi tuntumaan
noin 15 km:n kohdalla, mutta ehkä aavistuksen verran oli siedettävämpää juosta
tuo loppumatka kuin viikkoa aiemmin. Viimeiset kaksi kilometria juoksin
selvästi reippaammin (5’30 min/km), koko lenkin vauhti oli kuitenkin sama kuin
edelliselläkin kerralla. Halusin tällä kertaa saada 25 km täyteen, joten
lenkillä vierähti ~2 h 35 min. Lauantaina pidin lepopäivän, joka tuli kyllä
tarpeeseen. Sunnuntaina edessä oli nimittäin Meiko trailin 8 km (kuntosarja)
eli polkujuoksua erittäin kauniissa maastossa Kirkkonummen Meikolla.
Meiko trailin kuntosarjan reitti kiertää järveä yhden
kierroksen verran ja kilpailusarja kahdesti. Meikon rantoja pitkin oli ihana
juosta ja askel tuntui mukavan lennokkaalta aina noin viiteen kilometriin
saakka. Reitin loppuosa on alkua vaativampi ja muutamassa mäessä vauhti
meinasikin tyssätä hetkeksi kokonaan. Pientä haastetta henkiselle puolelle tuli
myös siitä, kun tajusin jossain kuuden kilometrin paikkeilla, että yksi kierros
ei olekaan puolet täydestä matkasta vaan puolikilometriä enemmän (8 km). No,
onneksi kyse oli vain puolesta kilometristä ja onneksi tajusin sen vasta tuossa
vaiheessa. Maalissa olin ajassa 54’09, mikä oli kilometrivauhtina hiukan
parempi, kuin vuotta aiemmin jolloin juoksin tuon täyden 15 km matkan. Ihan ok
suoritus siis. Kisan päätteeksi kävimme vielä mieheni kanssa pulahtamassa Meikon
vesissä ja poljimme sitten takaisin vanhempieni luokse lapsia hakemaan. Tähän
olikin hyvä päättää ensimmäinen
tehojakso, josta jäi ihan positiivinen fiilis.
 |
| Meiko trailillä. Tässäkin meinasi muuten vauhti stopata, kun en uskaltanut ylittää halkeamaa hyppäämällä. Kuva: Anne Dahlgren. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti